Annan Kreetablogi: Ihana sade!

Palasimme Paleochorasta ja samantien saimme kaikki syksyn kelit kertaheitolla. Ensin satoi ja ukkosti, sitten tulivat eteläiset sirocco-tuulet ja kuivasivat kaiken, nostivat lämpötilan äkisti yli 25 asteen. Eilisestä asti on sitten satanut, viime yönä tuntikausia, kunnes aamun taivas alkoi kuivua. Nyt paistaa aurinko mutta taustalla jyrähtelee uusi ukkonen. Kreetan syksy on kaikkea tätä. Luonto kiittää näistä sateista.

 

Aamukävelyllä näin sateen jäljet. Naapurikylän kesäkuiva joenuoma oli muuttunut mutavettä virtaavaksi tulvaksi, kaikki hiekkatiet olivat pehmeitä savihetteikköjä, jalka uppoaa märkyyteen. Viime päivien sateet ovat onnistuneet pehmentämään maankuoren hyvin, vesi katoaa maaperään. Tämä merkitsee sitä, että kasvillisuus todella saa kipeästi kaipaamaansa vettä, ensimmäiset vedet eivät ainoastaan huuhdo kovaa rutikuivaa maan pintaa, kuten niin usein käy. Nyt ei tarvita kuin muutama päivä niin syyskukinta ryöpsähtää valloilleen.

Sateiden kanssa tulivat myös lentomuurahaiset, niitä parveilee nyt kaikkialla. Myös etanat ovat heränneet, näen yhden lähteneen toisen selkään, kyydittäväksi ylämäkeen. Takapihan oliivilehdossa tapaan etanoita keräävän kuria Annan, hänellä on niitä muovikassi puolillaan. 

Lämmin auringonpaiste alkaa ennen kuin ehdin kotiin asti. Kylän kissat ovat tulleet esiin sateensuojistaan. Pari niistä on kiivennyt jo kuivalle ja auringossa lämmenneelle autolle.

 

Mesinmäen kirkon piha on kaivettu auki, portti on nostettu sijoiltaan. Alkuviikosta joukko työmiehiä puursi vanhan kivetyksen poistossa. Samalla he katkaisivat Nikosin kesätavernan korkeimman palmun, liekö se saanut Kreetan palmuja piinaavan ötökkätartunnan. Nyt työmiehiä ei ole näkynyt pariin päivään, kirkon piha on muuttunut savivelliksi.
Istun hetken auringossa kotipihalla. Äkkiä maisema pimenee. Näen mereltä nousevan mustan pilvivyöhykkeen. Rannoilla sataa jo.

 
Terveiset Mesinmäeltä
Anna Meurling