Annan Kreetablogi: Kesä ja pääsiäinen

Olen pysähtynyt Mesinmäellä työrupeamien välissä pari päivää. Pesukone käy tauotta, puran yhdet reput ja pakkaan toiset, lataan kuvia koneelle, kirjoitan muistiinpanoja menneistä viikoista. Työntäyteisin kevätkesä vie Mesinmäen emäntää. Blogiruutu ammottaa tyhjänä, ajatuksissa palaan sinne useammin kuin koneen ääreen ehdinkään.

Aurinko lämmittää Kreetaa, illat ovat lempeitä, pastellisävyisiä, kukuvaija-pöllö on palannut pihapuuhun. Tänään on vappu ja huomenna kiirastorstai. Täällä Kreikassa vappu on myös ensi viikolla, pääsiäispyhien jälkeisenä tiistaina. Tosin Jannis kävi tänään tämän varsinaisen vapun merkeissä pihalla keräämässä ison kimpun vappukukkia kuria Annalle talonsa oveen ripustettavaksi. Viikonloppuna on sitten pääsiäinen. Tämä nurinkurisuus tuntuu niin mutkattomalta. Mutta ennen kaikkea – Kreetalla on kesä.
 
Aamuisin avaan ikkunan syvänsiniseen taivaaseen. Aamunviileys viipyy vain hetken ennen keskipäivän kuumia tunteja. Maa on kuivaa reilun viikon takaisista yllättävistä sateista huolimatta. Tuolloin sadepilviä väistellen joogasimme ja patikoimme vilpoisissa tuulissa. Ja jälkeenpäin olemme katselleet kuviamme ja ihmetelleet sateita – niin aurinkoisia ovat kuvamme joogaharjoituksista vehreän luonnon keskellä. Luonto kaipaisi edelleen sateita ennen keskikesää. Olen kuullut puhuttavan hyttysistä, jotka kerääntyvät sinne, missä enää on vettä – Kourna-järvelle, Georgioupolin joelle ja Amarinlaakson vesialtaalle. Joku ennustaa Kreetan kaipaavan tuontivettä myöhemmin kesällä.

Pistäydyin eilen vielä kerran Kampoksen tasangolla Spilin yläpuolella parin kevätkukkia kaipaavan matkailijan kanssa. Saldona oli yllättäen 11 erilaista orkideaa, unikkoja, krysanteemeja. Siellä peltojen pientareilla tapasin kymmenen suomalaista hortamatkalaista, pusseissa Kreetan diktamusta ja roka-hortaa. Niin iloinen oli tapaamisemme siellä kesäauringon lämmössä, lähistöllä tasangolla ensimmäistä eläinrehusatoa korjaava perhe, horisontissa sulavien lumien raidoittama Psiloritis.

 

Huomenna jatkan matkaani, uudelleen lounaiselle Kreetalle, samoille poluille, kuin viime viikolla, uusien kulkijoiden kanssa. Jostakin lähetän taas terveisiä, kuulumisia kauniilta Kreetaltani. Hetkeksi istun takaparvekkeelleni katsomaan iltataivasta. Auringolla on vielä matkaa keskikesän auringonlaskun kääntöpaikalle.