Annan Kreetablogi: Kesäterveiset Mesinmäeltä!

– Hyvää elokuuta! toivottavat kaikki vastaantulijat. Mesinmäen elokuu on alkanut. Kylänraitilla tapaan tuttua väkeä mantereelta, naapuri-kapteeni Pireuksesta on avannut talonsa ikkunaluukut ja kantanut tuoleja patiolleen. Iltaisin kylältä kuuluu jutustelua, sekä Manoliksen että Jorgoksen kafeniot ovat auki yömyöhään. Nikosin tavernaan tullaan jo kauempaakin maistelemaan uuden ruokalistan tarjouksia.
Tuo Nikosin taverna on kokenut varsinaisen muodonmuutoksen: Nikos rakennutti siitä melkoisen linnoituksen, kiveä kiven päälle. Nimikin vaihtui, aikaisempi ”Taverna Mesi” on kadonnut ja nyt kivimuurien kupeessa komeilee kyltti ”Kastro” eli linnoitus! Myös ruokalista koki uudistuksen, nyt keittiössään valmistuu yksi kunnon pitkäkeittoinen perinneruoka päivässä. Muutoin menu noudattelee aiempaa ”tis-oras” –linjaa, eli erilaista grillattua lihaa, salaatteja ja ranskiksia. Iltaisin myöhään kuulen autojen ajavan kylän keskusaukiolle, Nikos saa asiakkaita.
Istuin pari päivää sitten iltaa naapureitteni Elefterian, Eugenian ja veljensä Jorgin luona. Heitä kiinnostivat kovasti kertomukseni Valkoisten vuorten lammaspaimenten luota. Kollegoiden elämä vuorten laaksoissa sai osakseen ihailua ja ihmettelyä: – että jaksavat yksinään siellä kaukana lampaitaan ja vuohiaan hoitaa ja mitä he siellä valmistavat, juustojako!  Tässä talossa noustaan aikaisin ylös omista vuohista huolehtiminen vie aamupäivän – Jorgi lähtee töihinsä jo heti kello neljän jälkeen, ennen aamun sarastusta. Mutta Eugeniaa naurattaa: – Näytä kellosi, hän sanoo Jorgille. Taskusta kaivettu kello näyttää talviaikaa. – Vasta viiden jälkeen! Kohta paikalle saapuu vielä toinenkin naapuri, Nikos tämäkin, mutta Ateenassa eläkepäiviään viettävä. Kaikki nämä ikäihmiset olivat koulutovereita Mesinmäellä reilusti yli puoli vuosisataa sitten.
Nämä kesäiset viikot eloisassa Mesissä kuluvat naapureita tavaten ja iltoja istuksien. Kylänraitilta on helppo poiketa hetkeksi, kuulla kuulumiset, kertoa omansa, jatkaa matkaansa.
Eilen kävelytin kesävieraitani Psiloritiksen huipulle. Viimeinen kunnonkoetus ennen Lappiin lähtöä. Ida-vuoriston rinteillä tuuli kovaa, aamunaikaisella lähdössä lämpöä tuskin 15 astetta. Huipulla tuuli vielä kovempaa, asteita reilut kaksikymmentä. Kreeta levittäytyi laajana alapuolellamme, lähes pilvettömässä kelissä näimme Valkoiset vuoret ja Hanian lentokentän, Iraklionin kimmeltävän kaupungin ja Dikti-vuoriston silhuetit.

 

Nyt sitten on rinkat pakattu. Niihin on sullottu teltat, makuupussit, makuualustat, keittimet ja kattilat ja villaisia vaateita, sadekamppeet ja rutkasti seikkailumieltä. Lähdemme ensimmäistä kertaa elämässämme Lappiin patikoimaan. Ruotsin Lapissa kymmenennen kerran järjestettävä Fjällräven Classic tarjoaa mahdollisuuden tutustua tunturi-Lappiin opastetusti samanhenkisten luonnossaliikkujien kanssa. Suljen puhelimet ja tietokoneet pariksi viikoksi, kuuntelen Lapin ääniä.
Kreetaterveisin
Anna Meurling