Annan Kreetablogi: Kreetalaisen ruoan festivaali

Rethimnonissa vietetään reilun viikon mittaista kreetalaisen ruoan festivaalia (Cretan Diet Festival). Kaupunginpuistossa vilisee väkeä auringonlaskun ajasta pikkutunneille. Esittelyssä on kreetalaista ruokaa, viljelytuotteita, kädentöitä ja tulevaisuudennäkymiä. Jokainen ilta tarjoaa myös musiikkia, kansanmusiikkia ja tanssiesityksiä sekä kuuluisuuksia saarelta ja hiukan kauempaakin. Kuljen täällä yhden illan ja etsin kiinnostavia kojuja ja makuja.

Kukin festivaalipäivä on nimetty joillekin kreetalaisille tuotteille tai erilaisten yhteisöjen toiminnan esittelylle. Tänään ohjelmassa on nostettu esille johanneksenleipäpuun palkojauhosta valmistetut tuotteet sekä kaktuksenviljely. Eilen täällä puhuttiin erityisesti kreetalaisista viineistä, huomenna hunajasta. Viimeisenä festivaalipäivänä illan teemana on tulevaisuuden ruoanvalmistus menneisyyden aineksista, erityisesti juuri johanneksenleipäpuun palkojauhosta, oliiviöljyä unohtamatta, Kreetan keittiömestarien klubin jäsenet kauhanvarressa.

Joka päivälle löytyy myös erityisohjelmaa lapsille: eilen kerrottiin näytelmän keinoin merikilpikonnien suojelusta, huomenna perehdytään hunajan terveellisyyteen niinikään näytelmän avulla. Tänään kolmisenkymmentä lasta ja aikuista istuu kuuntelemassa johanneksenleipäpuun palkojen käytöstä, monille on tuttu se Kreetan oma Coca cola eli Biral, siinä iso osa mausta tulee juuri johanneksenleipäpuun paloista.
Kuljen kojujen välissä aikaisin illalla, paikalla on vasta pari kourallista väkeä. Myöhemmin konserttien alkaessa lavan lähelle pelmahtaa satoja kuulijoita. Kojujen väleissä on silloinkin hyvin tilaa, musiikki on festivaalin vetonaula.

Monet esiteltävistä tuotteista ovat kreetalaisille tuttuja: Rethimnonin läänin pienjuustolat tarjoavat maistiaisia, jokunen viinitila on lähtenyt tänäänkin mukaan maistattamaan tuotteitaan, esillä on monta oliiviöljystä saippuaa valmistavaa pienyritystä sekä rakia, dakos-korppuja tai oliiviöljyä tuottavia paikallisia yrityksiä.
Löydän kolme mielenkiintoista uutuudentuoretta yritysesittelyä. Näistä vanhin on etanoita viljelevä ja prosessoiva yritys Escargot de Crete, se on toiminut kuutisen vuotta. Johanneksenleipäpuun palkojauhoa tuottava yritys Creta Carob on ollut olemassa kolmisen vuotta ja uusin ruokasaralle lähtenyt tulokas on viikunakaktusten viljelyä koordinoiva ja kehittelevä yritys Gea Creta, joka on toiminut vasta vuoden verran.

Escargot de Crete vie tuotteitaan paljon Ranskaan, niin paljon vienti sinne painaa, että yrityksen nimikin on ranskankielinen ja tarkoittaa tietysti Kreetan etanoita. Etanoita viljellään suurissa kasvihuoneissa Latzimasin kylässä Rethimnonin ja Iraklionin välimaastossa. Etanat on tuotteistettu säilykkeiksi oliiviöljyyn ja lasipurkkeihin maustettuna valkosipulilla ja persiljalla, sitruunalla ja timjamilla, etikalla ja rosmariinilla tai pelkällä oliiviöljyllä.

Esittelytiskin takana seisovat Stavroula ja Maria tarjoilevat auliisti etanatuotteita ja kertovat kuinka etanoissa on paljon arvokkaita ravintoaineita, muun muassa omega3-rasvahappoa löytyy runsaasti, mikä sallii etanoiden rinnastamisen ravintona kalaan. Lisäksi etanat sisältävät runsaasti mineraaleja. Nämä asiansaosaavat naiset kertovat Kreetalla syödyn etanoita jo kivikaudella, ja jos nyt Välimeren maissa etanoita syödäänkin paljon, ei missään niin paljon per asukas kuin Kreetalla.

Uskomatonta, mutta lähes jokaisessa kojussa seisoo ainakin yksi Maria, Cretan Carob-kojussa heitä on kaksin kappalein! Johanneksenleipäpuun eli carobin runsasproteiinista jauhetta on alettu jauhaa kolmisen vuotta sitten Argiropolin kylän liepeellä sijaitsevassa myllyssä. Tuotteistaminen jatkuu, uusia käyttösovellutuksia löytyy edelleen, uusin tuote on nutellaksi kutsuttu pähkinävoita muistuttava tahna. Korppuja, keksejä, makaroneja, siirappia, saippuaa – carob-jauhosta on moneksi.

Kreetalla kasvaa runsaasti johanneksenleipäpuita, ensikädessä niitä ei ryhdytty istuttamaan. Palkoja on kerätty maailman sivu, nälkävuosina niistä keitettiin puuroa ihmisille, parempina aikoina palot ovat olleet possunruokaa. Nyt on katse käännetty omaan menneisyyteen ja carob-jauhe on yksi tulevaisuuden tuotteista Kreetalla. Toisen Marian aviopuoliso on istuttamassa reilua 2000 uutta puuta. Yrityksessä nähdään kauas tulevaisuuteen, lapsille jää tuottoisa johanneksenleipäpuumetsikkö. Palkoja istutetuista puista saadaan kunnolla vasta noin viidentoista vuoden kuluttua.
Myös tässä kojussa oma tuote tunnetaan: Carobissa on runsaasti kalsiumia, enemmän kuin maidossa. Karkeaksi rouheeksi murskatuista paloista saa myös maistuvaa teetä, ja kun rouhe näin pehmenee, voi sen käyttää snacksin tapaan. Näitä on jo alettu viedä muun muassa arabimaihin Ramadan-ajan proteiinipitoiseksi kevyeksi ruoaksi.
Maria ja Maria tarjoavat makeita pikkuleipiä ja kutsuvat käymään paikanpäällä Argiropolin myllyllä. Tähän tuotteeseen Kreetalla luotetaan. Kerron Marioille tavanneeni juuri näitä tuotteita myös tänä keväänä Samoksella käydessäni. Sielläkin tiedettiin kertoa: kaikki carob-jauhe tulee Kreetan Argiropolista.

Seuraavassa kojussa minut ottaa vastaan iloinen ja ystävällinen Chrisoula Stangaki, agronomi ja Gea Cretan ääni. Gea Creta on yritys, joka koordinoi viikunakaktuksen, viikunaopuntian (Opuntia ficus-indica) viljelyä ja tuotekehittelyä. Tämä on jotakin aika uutta! Chrisoula kertoo mielellään vuoden vanhasta yrityksestä, jonka toiminta tässä vaiheessa on lähinnä neuvontaa ja kaktusten istuttamista. Mukana on noin 150 viljelijää, käytössään 47 hehtaaria kaktusviljelmiä. Kaikki kaktusistutukset ovat biodynaamisesti viljeltyjä.
Pehmeänmakea hedelmä sisältää runsaasti antioxidantteja, kalsiumia ja magnesiumia. Sen sanotaan lisäävän elimistön yleistä vastustuskykyä.
– Voisinko minä ryhtyä kaktuksenviljelijäksi pienellä maapalstallani? kyselen.  – Ilman muuta, Gea Creta tulee paikalla, muokkaa ja parantaa maan, antaa opit ja ohjeet. Muutamia vuosia pitää odottaa hedelmien kypsymistä, ensimmäisten vuosien hedelmät jätetään rauhaan, kasvia ei hätistellä. Kaktuksia istutetaan joko pistokkaista tai ne esikasvatetaan ruukuissa, jolloin ne saavat juuret, vasta sitten ne istutetaan kaktuspellolle. Niin kummalta kuin kuulostaakin, näitä kaktuksia on kasteltava huolellisesti. Ne tienposkessa kasvavat ”mikkihiirikaktukset” pärjäävät ominnokin, viljellyt tarvitsevat huolenpitoa. Chrisoula kehottaa käymään yrityksen kotisivulla katsomassa ja tutustumassa: http://www.geacreta.com/en/  Chrisoula myös lähettää minulle muutamia viljelyskuvia, tässä nämä kaksi viimeistä ovat hänen kuviaan kaktuspelloilta.

Viikunakaktusten käyttö ravinnoksi on kehittelytyön alla, ideoita etsitään. Todennäköisiä tuotteita tulevat olemaan ainakin marmeladi, mahdollisesti kuivatut kaktushedelmät, ehkäpä kaktusjäätelö. Ja kukapa ei olisi arvannut – kaktusraki!
Viikunakaktus tuli Välimerenmaihin alunalkaen Meksikosta 1500-luvulla merimiesten mukana, se on hyvin sopeutunut täkäläiseen ilmastoon. Viikunakaktuksen hedelmiä on syöty Kreetalla jo hyvin kauan. Chrisoula kertoo miten Akrotirin niemimaalla joitakin aikoja sitten eli useampi perhe, joka sai toimeentulonsa paljolti juuri näiden hedelmien myynnillä. Nyt viljely ollaan virallistamassa, tässä hedelmässä on tulevaisuuden maku.

Tulevaisuuteen tuntuvat luottavan nämä tapaamani uusien tuulien nuoret naiset. Kunkin yrityksen taustahahmoina liikuskelevat muutamat keski-ikäiset miehet, rupattelevat taustalla tuttujen kanssa, puhuteltaessa sysäävät sen nuoren naisen puheenvuoroon. Sen enempää asiaa polemisoimatta en voi sitä olla huomaamatta: näiden nuorten innovatiivisten naisten käsissä on hyvä pala Kreetan tulevaisuutta.
Ilta on pimentynyt, musiikki alkanut. Yhä lisää väkeä kerääntyy kuulemaan, tänä iltana voimaperäistä säveltäjää ja pianistia Thanos Mikroutsikosta, laulujaan laulavaa Rita Antonopoulouta ja puhallinsoittaja  Thymios Papadopoulosta. Kävelen hiljalleen autolleni, kuulen musiikin voimakkaan poljennon parkkipaikalle asti.