Annan Kreetablogi: Kvittenhilloketta!
Hyvää joulukuuta lukijalle! Tänään olen hillonnut pihakvittenit, kuhmiraiset kidonhedelmät yhdessä kuria Annan kanssa. Raivoisa etelätuuli on säestänyt työtämme. Merellä myrskyää ja kissat hakeutuvat tuulensuojaan. Milo-koirakaan ei halua lähteä ulos tuiverrukseen.
Kuria Anna on kaivanut esiin vanhan keittokirjansa, kvitteneiden hilloaminen täkäläiseksi ´lusikan makeiseksi’ kuvataan sen sivuilla seikkaperäisesti. Teemme nyt kuitenkin niin kuin kuria Annan äiti on opettanut: silppuamme hedelmät pikkiriikkisiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Hedelmäliha on kovaa ja murentuvaa, sen silppuaminen tarkkaa työtä terävän veitsen kanssa.
Suikaleet on hyvä upottaa sitruunalla terästettyyn veteen, muutoin ne alkavat äkkiä tummua. Kvittenkilon silppuamiseen menee tunnin verran aikaa. Seuraavaksi ne kumotaan kattilaan, jonka pohjalla on muutama sormenleveys vettä. Ne kiehuvat alhaisella lämmöllä puolisen tuntia, pehmenevät eivätkä ihmeekseni hajoa mohjoksi. Sen sijaan ne kiinteytyvät ja saavat kauniin kellertävän punertavan värin.
Seuraavaksi lisätään sokeria rennolla kädellä: kilo kvitteneitä saa seurakseen kilon sokeria. Määrä näyttää hurjalta, mutta ilman sitä lusikan makeiset eivät saa siirappista koostumustaan. Lasillinen vettä lisää. Ravistelen sokerit hedelmäsuikaleiden joukkoon ja keitos porisee taas alhaisella lämmöllä puolisen tuntia, siihen asti, kunnes keitos alkaa kiinteytyä.
Nyt seokseen lisätään makua antamaan pelargonian sukuisen kukan lehtikimppu. – Arbarozia, sanoo kuria Anna. Kattilasta nousee ihana tuoksu. Tällä kasvilla on varmasti muitakin nimiä, Mesinmäellä sitä kutsutaan arbaroziaksi. Kasvin sanotaan myös karkottavan hyttysiä, täällä se kasvaa jokaisen pihalla. Sekoittelemme lehtikimpulla seosta ja jätämme jäähtymään.
Vasta myöhemmin purkitan kvitten-lusikan-makeiseni pieniin purkkeihin. Tämä lähinnä marmeladia muistuttava ihanuus maistuu jogurtin ja jäätelön kanssa, herkkuhetkinä.
Myöhemmin päivällä pakkaamme auton, käännämme sen nokan kohti Paleochoraa. Mukana ovat kirjapino, pelikortit, vaelluskengät, autonkatolla kaksoiskajakki. Kreetan talvikeleistä kun ei koskaan voi tietää.
Kreetaterveisin
Anna Meurling
Näyttää herkulliselta, en oo ennen moisiin törmännyt. Milloin nää kvittenit kypsyy, näyttä vähän omenoilta. ???
Kiitos reseptistä! Olen kuullut tuota tuoksupelargoniaa (?) kutsuttavan myös nimellä "barbarossa". Ostin sellaisen suurin toivein Suomessa kukkakaupasta, mutta sitten kotona luin mukana tulleen ohjeen, jossa valittettavasti luki "not for consuming"!
Zaxari: Kvittenit kukkivat viimeisinä keväällä (upeat suuret ja hentoiset kukat) ja kypsyvät viimeisinä. Poimimme ne vasta nyt marraskuussa. Näin niitä torilla Hanian suunnalla jo lokakuun alussa, mutta meillä siis näin. Ne tosiaankin muistuttavat omenoita, mutta ei voi syödä keittämättä, hedelmäliha on kovaa ja mautonta raakana.
Kristiina: Minäkin olen tottunut kutsumaan sitä tuoksupelargoniaksi. Ehdin saada viestiä toista kautta ystävältäni, hän linkitti kasvin latinalaiseen nimeen: Pelargonium graveolens. Ehkä kannattaa ostaa täältä Kreetalta seuraava tuoksupelargonia ja käyttää hillon tekoon!
Aivan kuin olisit saanut säilöttyä Kreetan auringonvaloa purkkeihin, ihanaa!
Täällä paistellaan ensimmäisiä joulutorttuja, myrskyn mylviessä ulkona.Lämpimät terveiset sinne Paleochoraan!