Annan Kreetablogi: Matkalle lähdössä

Mesinmäellä on palattu arkeen, mikä pikku kylässäni tarkoittaa tienoon hiljentymistä. Ne vähäiset jouluvieraat, jotka täällä piipahtivat naapureiden luona, ovat matkustaneet kotiin. Aamupäivisin taloni ohi samoilee naisia hortankeruupussukka vyötäisillä. Elefteria, Eugenia ja veljensä Jorgi syöttävät vuohensa aitauksessa, lopun aamupäivää he keräävät leikattujen oliivipuiden alta suuria risukimppuja aasi apunaan.
Muutama muukin naapuri karsii ja lannoittaa nyt oliivipuitaan, satoa ei tänä vuonna juuri kerätä. Oliivipuut saatellaan uuteen kauteen, toivotaan kukinnan sujuvan tänä vuonna viimevuotista paremmin.

Janniksen viiniköynnöksistä ovat lähes kaikki lehdet kellastuneet ja lentäneet tuulen mukaan. Viinitarhan maan peittää pehmeä viherrys,  nuokkukäenkaalin lehdet levittäytyvät nyt kaikkialla kuin vehreät mainingit yli maiseman.

Kylän keskusaukio on kaoottisessa kunnossa. Osa kivetyksestä on paikoillaan, suurin osa laattakivistä makaa edelleen paketeissaan. Kylän läpi ei vieläkään voi ajaa autolla. Manolis ajaa iltaisin kotoaan mopolla pari sataa metriä avaamaan kafenionsa. Ilta illan jälkeen hän istuu yksin katsellen televisiotaan. Myös lampaiden ajo laitumelle taittuu mopon selässä. Lampaat eivät ole tottuneet moiseen vehkeeseen, ne määkivät ja poukkoilevat tienpenkalle.

Kirkon pihapiirin kivetys näyttää valmiimmalta. Uusien laattojen keskellä seisovat Paternoster-puut lehdettöminä.
Kylään tulevat lukuisat kauppa-autot jäävät alakylälle, kirkon ja toriremontin toiselle puolelle. Sieltä kylänlaidalta kuulen kauppiaiden huutelevan kovaäänisiinsä outoa kauppapaikkaansa.

Eiliselle päivämäärälle kirjautuivat ensimmäiset mantelipuun kukat. Naapurikylän Agios Dimitrioksen mutkassa kasvava puu ehti taas ensimmäisenä – se ei montaa aurinkopäivää tarvitse vuodenvaihteen tienoolla, kun jo nuput alkavat aueta, heleän vaaleanpunaiset. Mutta sekin, kuten koko talven kukinta, on edelleen myöhäistä verrattuna moneen kuluneeseen vuoteen. Syksyn kuiva kausi näkyy vieläkin luonnossa kovista vuodenvaihteen sateista huolimatta.
Samaa talvikukinnan myöhäisyyttä katselimme viikonvaihteessa Gious Kampos –tasangolla: kolme sinistä anemone-vuokkoa ja siinä kaikki. Muutoin ei kukan kukkaa missään, ei narsissiakaan, joita tavallisesti löydämme sieltä alkuvuodesta kimppukaupalla.

Mutta nyt on ulko-oven vieressä matkalaukku jo pakattuna. Aikaisin aamulla lähden kohti Hanian lentokenttää. Tällä kertaa lennän pikavisiitille Helsinkiin Ateenan ja Münchenin kautta. Helsingissä ollessani poikkean Matkamessuilla, käyn etsimässä Kreetaa.
Kreetaterveisin
Anna Meurling