Annan Kreetablogi: Paleochoran ohi-päivä

Täällä Paleochorassa aurinko nousee itätaivaalle näin
loppusyksyllä ja talvella suoraan meren aalloista. Hetken taivaanranta leimuaa
purppuraväreissä. Kaupunginniemen läntisellä puolella on vielä melkein pimeää,
tummansininen taivas, tummat aallot. Valo lisääntyy nopeasti auringon kivutessa
ylemmäs, päivät alkavat edelleen kesälämpiminä, yllättävän pilvettöminä täällä
lounaisella Kreetalla

Tänään on ohi-päivä, ei-päivä. Paleochorassa
marssitaan paraatissa kuin suuremmissakin kaupungeissa kautta Kreikan.
Ohi-päivää juhlitaan sen muistoksi, että Kreikka 28. lokakuuta 1940 sanoi
”einsä” silloisen pääministeri Metaxan suulla italialaisten joukkojen pääsylle
maaperälleen ja tuli näin vedetyksi mukaan toiseen maailmansotaan. Jotkut
historianlähteet tosin kertovat, ettei tuo silloinen pääministeri Metaxa olisi
sanonut ihan pelkkää ”eitä” vaan ranskaksi ”Siis se on sota”.

Niin
tai näin pääministerin sanojen kanssa, tänään Kreikassa juhlitaan sitä, ettei
kansakunta antautunut, että itsenäisyys, itsemääräys oli se tärkein asia. Usein
kansalliset itsenäisyyspäivät ja juhlaparaatit korostavat voittoja ja
saavutuksia. Kreikan ohi-päivänä juhlitaan peräänantamattomuutta ja vapauden
merkitystä. Nämä molemmat ovat olleet varsinkin kreetalaiselle kautta aikojen
niitä tärkeimpiä asioita.

Tätä
ohi-päivää kutsutaan myös Kreikan toiseksi itsenäisyyspäiväksi. Se toinen on
maaliskuussa, muistona siitä päivästä, kun Kreikka vuonna 1832 itsenäistyi
Ottomaanivallan alta itsenäiseksi valtioksi.

Katselen
paraatissa marssivia lapsia ja nuoria, kadun reunoille ja kafenioihin
kokoontuneita lippujaheiluttavia vanhempia, sisaruksia ja muita lukuisia
kaupunkilaisia. Toivotan kaikkea hyvää näille juhlijoille. Kuitenkin mietin,
olisko mitään muuta tapaa juhlistaa itsenäisyyttä, peräänantamattomuutta ja
vapautta kuin nämä rumpupärinällä säestetyt marssit. Vai tarvitaanko näitä
marsseja, ein sanomista juuri nyt, kun kansakunnan perusturvallisuus on
järkkynyt. Vai ovatko nämä juhlallisuudet jo aikansaeläneitä itsestääntoistuvia
tapoja, joiden alkuperä on hämärtynyt.

Aurinko laskee Paleochorassa näin loppusyksyllä ja
talvella suoraan meren aaltoihin. Kaupunginniemen länsirannan
kafenioihin kerääntyy väkeä seuraamaan sen kulkua. Hetken auringonlaskun
jälkeen taivaalla leiskuvat illan punerrukset, sitten ilmaantuvat pastellivärit
ja ne kääntyvät kohti sinisen sävyjä. Idässä taivas tummuu, Valkoisten vuorten
silhuetti hehkuu vielä hetken. Iltatähti syttyy lounaiselle taivaalle.

 

Terveiset
Paleochorasta

Anna
Meurling