Annan Kreetablogi: Talvikylvöjä

Syksy tuli sitten samantien, yhtäkkiä yönyli. Edellisenä päivänä vielä istuimme parvekkeella kevyissä pukimissa, seuraavana päivänä myrsky pääsi valloilleen: kaatosadetta, kovaa tuulta, ukkosta ja lämpötilat laskivat toistakymmentä astetta. Nyt mennään pilveillen vajaassa kahdessakymmenessä asteessa, korkeimmillaan. Sade pehmitti maan, viljelijän viherpeukaloita kutkuttaa.

Raivaan takapihalle kasvimaan. Multa on kuohkeaa, se kääntyy helposti kunnollisella Fiskarsin lapiolla. Naapurin lapio on myös pihalla, kuria Anna käyttää yhtä mielellään minun Fiskarilaistani kuin tuota kahvatonta kreetalaisen jokaviljelijän kiikkerää vehjettä: sen kanssa on oltava tarkka, ellei terä osu tasapainoisesti maahan, keikahtaa koko lapio ympäri. Taidelaji, kreetalaisen lapion käyttö.

Istutan sipuleita ja kylvän retiisejä, kaksi riviä kumpiakin. Milo-koira nyppii sipuleita ylös, sen mielestä tämä on hauska leikki. Myös kissat tulevat katsomaan takapihan touhuja. Ne makaavat Janniksen viininpuristusaltaan reunoilla. Purkitan yrttejä, osan valmiina taimina, osa siemenistä kasvamaan: timjami, basilika, tilli, ruohosipuli ja persilja. Kukkamaalle kamomillaa, krassia ja laventelia. Löydän pussinpohjalta muutaman lantunsiemenen. Eivät ne enää jouluksi ehdi, mutta peittelen maahan nekin. Kasvimaalle jää vielä tilaa. Sinne istutan myöhemmin muutamia salaatinpäitä.

Seitsemän vanhaa oliivipuutamme on tänä vuonna tuottanut kunnon sadon. Nämä puut ovat niitä vanhakantaisia joka toinen vuosi tuottavia. Kaksi vuotta sitten emme ehtineet levittää verkkoja puiden alle ennen kovia syysmyrskyjä, ja oliivit lensivät tuulten mukaan, sato oli enemmänkin kato. Nyt levitämme verkot puiden alle hyvissä ajoin. Näistä oliiveista ei tänä vuonna tehdä öljyä, vaan ne säilötään pöytäoliiveiksi. Käyn neuvottelua puutarhuri-agronomi-Janniksen kanssa Adelen kylällä muutaman puun ymppäämisestä. Jannis kaivaa esiin oliivinviljelykirjansa. Palaamme asiaan maaliskuussa, kun kelit alkavat lämmetä. Silloin katkaisemme kolme puuta ja istutamme vanhoihin hyviin runkoihin ja juuriin uudet lajikkeet, sellaisia, jotka antavat pieniä kirpakoita pöytäoliiveja ja niitä, joita on hyvä suolakuivattaa auringonpaisteessa.

Mesinmäen isäntä innostuu myös viljelyksistä. Hän on löytänyt kirpputorilta käytetyn – halvan ja hyväkuntoisen – maanjyrsimen. Se on seissyt käyttämättömänä säänarmoilla maaliskuusta lähtien. Monesta kohtaa se näyttää ruosteiselta, mutta kylttien mukaan sillä on valtaisat voimat. Nyt voimme raivata oliivilehtoon vaikka perunamaan.