Annan Kreetablogi: Vain ostoksia

Muutama syksyä ennakoiva tutkimustyöpäivä toi itäiselle Kreetalle ja Vain palmurannalle. Aamuauringon noustessa ranta on autio, tuuli huojuttaa kauniisti kaarevien palmujen latvuksia, pienet aallot liplattavat rantahiekkaan, täällä ei ole ketään. Aurinkotuolit ja -varjot odottavat. Päivän mittaan tänne tullaan bussilasteittain nauttimaan suojaisan lahdelman lämpimistä vesistä. Kun iltapäivällä palaan tutkimusmatkaltani on ranta täynnä lomalaisia ja heidän ääniään, rantakahviloissa istuksii väkeä, merikin kuulostaa äänekkäämmältä.

 

Vain rantatien ja Palaikastron tien risteyksessä on pieni palmunlehvillä katettu myyntikoju. Pysähdyn jututtamaan tiskin takana seisovaa Nikos Troulinosta. Hän on vaimoineen myynyt Vain banaaniviljelysten tuotteita tässä reilut kolmekymmentä vuotta. – Olette Rethimnonista, hän toivottaa tervetulleeksi ostoksille. – Rekisterikilvistä sen näkee! Nikos on itse kotoisin Amarin laaksosta, Rethimnonin läänistä. Banaanien viljelys ja niiden myyntityöt toivat itäiselle Kreetalle jo kauan sitten. 

 

Tässä myyntikojussa myydään sitä mikä on tuoretta ja kypsää tänään. Tärkeintä ei ole tuotteiden monilukuisuus ja suuri määrä vaan päiväntuoreus. Nyt pöydällä on kauden ensimmäiset viinirypäleet, hiukan kirpakat pienet ja vihreät. Niiden vieressä on laatikollinen pyöreitä vihreitä palloja. – Kurkkuja, sanoo Nikos ja kertoo näiden oudonmallisten kurkkujen olevan maultaan lähellä melonia. – Viipaloidaan ja päälle ripotellaan merisuolaa.

Myös vihreät viikunat ovat alkaneet kypsyä täällä Kreetan lämpimimmässä päädyssä. Oman pihani viikunat ovat vielä kovia ja pieniä, nämä ovat jo pehmenneet ja makeutuneet. Maistelemme näitä myöhemmin Mirtosissa Katerina-tavernan isännän Janniksen luona, ja hän kertoo monen aivan turhaan kuorivan viikunat: lukuisat viikunan hyvistä ravintoaineista ovat juuri kuorikerroksessa.

Myyntikojun sivuseinällä on kaksi isoa laatikkoa täynnä kummallisia suikiloita. – elithi, pesusieniä, sanoo Nikos. Nuo ruskeat ovat kuorimattomia ja vaaleat paketoidut kuorittuja. Näitä voi kasvattaa vaikka omassa puutarhassa. Lapsuudessani näitä kutsuttiin pesupampuiksi, luffasieniksi, joskaan en muista niitä mitenkään kotona kasvatetun. Näiden käyttö lienee jokseenkin uhanalaisia sukellettuja luonnonsieniä parempi valinta.

Mukaani lähtee pyöreitä kurkkuja, viikunoita, viinirypäleitä ja pari kiloa uskomattoman makeita Vain pikkubanaaneja. Jatkan matkaani Ierapetran kautta Mirtosiin. Kylässä vallitsee lomatunnelma, rannalla auringonpalvojia. Turistikaudesta huolimatta tässä kylässä näkee aina myös paikallisväestön elämää: kafenioissa istuu ikämiehiä, emäntiä kokoontuu iltaisin ulko-oven pieleen jutustamaan, kujilla vilisee lapsia.

Olemme tulleet tapaamaan ystäviämme, taverna Katerinan isäntäväkeä. Kuorimme sen kummallisen pyöreän kurkun, viipaloimme ja ripotamme päälle merisuolaa. Maussa vilahtaa kurkkua ja melonia, aivan kuten Nikos Vain myyntikojulla sanoi. Toiselle lautaselle tavernan isäntä viipaloi sitä toista kurkkukummajaista, puukurkkua, kuten täkäläiset sanovat – ksilangouri .  Se on pyöreää serkkuaan huomattavasti kovempimaltoinen ja sen maku tuo mieleen myös ananaksen. Voi näitä ihania maisteluja!
Taverna Katerinan väki heiluttaa terveiset kaikille Kreeta.infon lukijoille!

PS  Amarin tekoaltaan krokotiilista ei ole näkynyt vielä pyrstöäkään.