Annan Kreetablogi: Viimeisenä muutettiin sauna

Kevään kestänyt, työn ohessa tehty muuttoruljanssi on päättynyt. Viimeisenä Mesinmäeltä lähti sauna ja ulkorakennus Kastellakian mäelle Rethimnonin kupeeseen. Kuka olisi uskonut, että kokonainen sauna voidaan nostaa liinojen varassa kiikkumaan maan ja taivaan välille, siirtää pehmeästi rekan lavalle ja keikkuvassa kyydissa saatella se uuteen kotiin. Minua moinen meno hirvitti.

Mutta Mesinmäen isännän lujuudella ja lempeydellä rakentama sauna kesti muuton narahtamattakaan. Vain ystävien saunaa käyttöön vihittäessä lahjoittama kunniadiplomi hiukan heilahti saunan seinällä, muutoin metalliraamin varaan kuljetusta varten nostettu sauna matkasi ilman kolhuja. Kuormaa katsellessaan tuskin kukaan kreetalainen arvasi kyydissä olleen suomalaisen saunan.

Sauna on ollut meillä seitsemän vuotta. Mesinmäen isäntä otti käyttöönsä kaiken ranennustaitonsa, opiskeli suomalaisen saunanrakennuksen internetistä ja rakensi elämäni parhaan saunan. Harvian puulämmitteinen kiuas kuljetettiin Kreetalle kotimaisesta rautakaupasta. Kivetkin tuotettiin Suomesta, Kreetan kalkkikivipitoiset kivet rapautuisivat turhan nopeasti. Saunan pesässä palavat oliivipölkyt, yksi reilu pesällinen riittää antamaan kunnon löylyt, pehmeät, kotoisat.

Sauna on herättänyt kaikenlaista kummastusta Mesinmäellä. – Kuinka kuumaan saunaan kesähelteillä? Mutta kun ilta ulkona on liki 30-asteinen ja saunassa yli 70, tuntuu ilma viileältä saunasta tullessa. Hiki jää saunaan. Iäkkäämpi puukauppiaamme ei uskaltautunut edes saunaa katsomaan, mikä lie outo paikka. – Toisella kertaa, toisella kertaa hän sanoi ja ajoi nopeasti pihalta. Vuokraemännällemme Kiria-Annalle saunan arvo suomalaisessa elämässä alkoi valjeta pikkuhiljaa, kun kerroin kylpemisen kokemuksesta ja merkityksestä suomalaiselle, mutta ennen kaikkea, kun kerroin saunassa ennen vanhaan synnytetyn ja pestyn vainajat. Hän katsoi tosin silmin kummallista rakennustamme.

Monenmaalaisten ystäviemme keskuudessa sauna on jakanut saunojia ja ei-saunojia. Joukosta löytyy eurooppalaisia, joille sauna on edelleen kummastus kuin kreikkalaisia, jotka nauttivat pitkän ja hartaasti leppeistä löylyistä. Nyt sauna seisoo uuden kodin pihalla. Uusi vuokraemäntämme kiria-Kula puistelee päätään ja hymyilee epävarmasti. Aion istua kahvikupin ääreen kanssaan kertomaan suomalaiseta saunasta.

Nyt on kevään työt tehty. Maaliskuussa alkanut patikointiviikkojen tiivis rupeama piti minut pitkään poissa uudesta kodista, kävin Kastellakiassa vain muutaman kerran kääntymässä. Totutteleminen uuteen ympäristöön alkaa. Nousen aikaisin aamulla katsomaan auringonnousua. Näin keskikesän lähestyessä aurinko nousee suoraan Kreetanmeren aalloista. Pihalle näkyvät myös Psiloritiksen huiput, näinä päivinä ne ovat usvaverhon peitossa, eteläiset ilmavirtaukset tuovat hiekkaa.    

Mesinmäen vanhalle kodille olemme heittäneet hyvästit. Kuljin pihapiirissä ja kuvasin istuttamiani kasveja. Rosmariini, jonka vihdoin kymmenennellä kerralla sain lähtemään kasvuun, on levinnyt valtaisaksi pensaaksi. Poimin mukaan kimpun oksia, ehkä ne juurtuvat Kastellakian pihalleni. Avokadot, jotka idätin siemenistä ovat nyt kolmimetrisiä puita talon seinustalla. Ne eivät mokomat jokavuotisesta kukinnasta huolimatta ole kertaakaan tuottaneet hedelmiä, kauniita ne ovat. Eukalyptuspuu, jonka hankin pienenä oksana ensimmäisenä Kreetan talvenamme, on venynyt liki seitsenmetriseksi huolimatta Janniksen kovalla kädellä tekemistä karsinnoista. Vielä hyvästelen oleanteripensaan, silläkin on mittaa yli kolme metriä. Sen sain taloonmuuttolahjaksi ystävältäni kymmenen vuotta sitten.

Mutta Mesinmäelle jäävät ne uudet juuret. Maapalstallamme, jota kutsumme farmiksi, aloittelevat kasvuaan ne 14 uutta oliivipuuta, kuusi hedelmäpuuta ja parikymmentä viiniköynnöstä. Käymme kastelemassa niitä kerran viikossa. Vanhemmat oliivipuumme näyttävät myös heränneet tänä vuonna oliivien tuotantoon. Niistä varmaan innostuneina uudet kaksi pöytäoliivipuuta ovat jo tehneet ensimmäiset oliivinsa – toisessa kasvaa viisitoista, toisessa viisi pientä oliivia.