Annan Kreetabogi: Yllätysmatkalle Gramvousaan

Sain juuri ja juuri makalaukut purettua, kun olin jo matkalla töihin. Suuri suomalainen matkatoimsto tarvitsee tuuraajia näin kesäaikaan, kun omat oppaat lähtevät lomille. Yhtäkkiä istuin laivan kannella Kreetan luoteiskolkan kirkkaissa vesissä. Tämä matka on aina yhtä merkillisen ristiriitainen: monisatapäinen turistiryhmä liikkeellä Kreetan villin luonnon äärellä.

Imeri Gramvousa, ’Kesy Gramvousa’ ja Agria Gramvousa, ’Villi Gramvousa’, saaret äärimmisinä ennen aavaa ulappaa kohti Peloponnesosta. Kaukaa katsoen nämä saaret muistuttavat kivettyneitä laivoja. Sen kesyn, kesytetyn ja aikoinaan asutun saaren huipulla seisoo edelleen venetsialaisten keskiajalla rakentaman linnoituksen rauniot. Tuo vartiosaari suojasi aikoinaan venetsialaisten laivaliikennettä Kreetan ja koti-Venetsian välillä. Aikojen saatossa saaren ottivat haltuunsa ottomaanit sittemmin kreetalaiset kapinalliset ja merirosvot. Taru kertoo edelleen saarten luoliin mahdollisesti kätketyistä merirosvousaarteista.

Päivä toisensä jälkeen laivat saapuvat Kissamoksen kaupungista Imeri Gramvousan rantaan, sadat matkailijat nousevat maihin aurinkovarjoineen ja piknikkoreineen. Tänään meitä on kuutisen sataa. Useimmat kiipeävät hankalakulkuisen polun linnoituksen raunioille ihailemaan näköalaa: lännessä pieni Hiirisaari, kaukana pohjoisessa usvan keskellä Kithiran saaren silhuetti, idässä Rodopoun kapea niemi ja etelässä Geroskinoksen vuori ja matkaajia seuraavaksi odottava Baloksen turkoosivetinen laguuniranta. Linnoitusta pidettiin valloittamattomana ja sen ymmärrän katsellessani saaren äkkijyrkkiä rantoja. Keskellä linnoitusta nököttää raunioitunut kirkko, raikas merituuli puhaltaa sen läpi. Nyt joku käyttää sitä pukukoppina.

 

Katselen myös kulkijoiden jalkineita – varvastossuja, korkeakorkoisia sandaaleja, uimatossuja. Kokeneelta oppaalta kyselen, mutta hän kertoo onnettomuuksia sattuvan äärimmisen harvoin, epämukavaa noilla jalkineilla kulku silti on. Varjottoman jyrkän rinteen kiipeäminen liki 140 metrin korkeuteen nostaa hien pintaan ja kulkijoiden kasvot punoittavat kuumudessa. Meren aallot viilentävät, loppuäivän ohjelmaan kuuluukin sitten merestä ja auringosta nauttiminen.

Kaikki Gramvousan saarelle ja Balosin laguunille matkaajat maksavat käynnistään nyttemmin yhden euron luontomaksun. Tämä kuulostaa hyvältä. Maksua kuulee nimitettävän niin siivousmaksuksi kuin luonnonsuojelumaksuksi ja luonnonsuojelualueen käyttömaksuksi. Oli nimi mikä tahansa, idea on kohdallaan. Täällä ollaan massaturismin nimissä useiden kuukausien ajan kuluttamassa villiä luontoa ja rapautuvia raunioita. Voi vain toivoa että alueista pidetään se tarpeellinen huoli.
 
Palaan kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Mesinmäellä ovat kapriksenmarjat kypsymässä poimittaviksi. Niitä löytyy kaikkialta pihapiiristä. Osa niistä on jo ylikypsiä, silloin ne poksahtavat auki ja muistuttavat kieltä näyttävää kirkkaanpunaista kitaa. Tänä vuonna en alkukesällä säilönyt kapriksen nuppuja ja pienä lehtiversoja kuten tavallisesti. Sen sijaan kerään nyt näitä marjapalleroita ison kulhollisen. Liotan niitä suolavedessä vajaan viikon ja säilön etikkaliemeen. Niistä saa kaunista ja maistuvaa salaatinkoristetta tai makupaloja vaikkapa mezelautaselle rakilasillisen äärelle.

Kreeta-terveisin Anna Meurling