{"id":529,"date":"2012-03-23T20:20:20","date_gmt":"2012-03-23T18:20:20","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/annan-kreetablogi-koskaan-et-tieda-kenet-polulla-kohtaat%c2%85\/"},"modified":"2012-03-23T20:20:20","modified_gmt":"2012-03-23T18:20:20","slug":"annan-kreetablogi-koskaan-et-tieda-kenet-polulla-kohtaat%c2%85","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/annan-kreetablogi-koskaan-et-tieda-kenet-polulla-kohtaat%c2%85\/","title":{"rendered":"Annan Kreetablogi: Koskaan et tied\u00e4 kenet polulla kohtaat\u0085"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"font-weight: bold;\">Valokuvausretki vie Arkadin maineikkaan luostarin maastoon, olen kuvaamassa puita seuraavaan osaan Kreetan kasveja esittelev\u00e4\u00e4n sarjaan. Luostarin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kasvaa paljon suuria puita, sek\u00e4 sypressej\u00e4, kermestammia ett\u00e4 salskeita m\u00e4ntyj\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 m\u00e4nnyist\u00e4 muutama kaatuam\u00e4tk\u00e4hti t\u00e4n\u00e4 talvena myrskyjen my\u00f6t\u00e4 pitkin pituuttaan, juurakko ilmassa ne makaavat nyt ja odottavat puunhakkaajia. Kuljemme puiden lomassa vanhaa polkua pitkin koiran kanssa. Mutkan takana seisoo emovuohi keskell\u00e4 polkua pikkuisen kilins\u00e4 kanssa. <\/span><br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/03,23,1.JPG\" align=\"left\"><br \/>Emovuohi asettuu m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti kilin ja koiran v\u00e4liin, sen kurkusta nousee varoittava murina. Milo-pentu haluaa tehd\u00e4 tuttavuutta, se ynisee ja heiluttaa vimmatusti h\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4. Emovuohi ei suinkaan johdata kili\u00e4\u00e4n muualle, mielenkiinto on molemminpuolista. Pikkuhiljaa koira hivuttautuu l\u00e4hemm\u00e4ksi, nyt ne jo nuuskivat toisiaan, koira nuolaisee yst\u00e4v\u00e4llisesti emovuohen turpaa. Vuohella on sininen rusetti sarvissaan, mist\u00e4 lie mukaan tarttunut kaunistus. Kili kurkistaa emon jalkojen v\u00e4list\u00e4. Hetkeksi se vet\u00e4ytyy pensaiden suojaan. Psiloritiksen lumihuiput h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4t taustalla.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/03,23,2.JPG\" align=\"left\"><br \/>&nbsp;Ehk\u00e4 Milo-pentu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 emovuohesta melkein samalta kuin sen oma kili, v\u00e4ritys ja koko t\u00e4sm\u00e4\u00e4v\u00e4t hyvin. Jos viipyisimme, mahtaisiko koira p\u00e4\u00e4st\u00e4 maitojakosille! P\u00e4\u00e4t\u00e4mme kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 emon ja kilin omiin oloihin, omaan rauhaansa piikkipensaita kasvaville rinteille.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/03,23,3.JPG\" align=\"left\"><br \/>&nbsp;<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/03,23,4.JPG\" align=\"left\"><br \/><span style=\"font-weight: bold;\">T\u00e4m\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n kulkemamme polku on meille uusi, vaikka se on vanha, selke\u00e4sti maastoon urautunut.<\/span> N\u00e4emme sahausj\u00e4lki\u00e4, parinvuoden takaisia. T\u00e4m\u00e4 reitti on avattu hiljattain. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on puisia nuolia auttamassa suunnan etsimisess\u00e4, joskin vanha polku on n\u00e4kyviss\u00e4, aikoinaan painunut maaper\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 reitti\u00e4 ei tarvitse kulkea vaelluskengiss\u00e4, reppu sel\u00e4ss\u00e4. Kevyill\u00e4 kengill\u00e4 voi k\u00e4yd\u00e4, kassissa voi olla termoskahvit ja ev\u00e4sleiv\u00e4t, matkan pituus voi olla se muutama hetki. Polun varteen on rakennettu penkkej\u00e4 ja p\u00f6yt\u00e4 tukevista p\u00f6lkyist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 on mukava lev\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja kahvitella, katsella eteen aukeavaa maisemaa kauas merelle pienten kylien ylitse. Arvattavasti n\u00e4it\u00e4 polkuja avataan sek\u00e4 paikallisten ulkoilijoiden kuin my\u00f6s matkailijoiden iloksi. Kaikkien ei tarvitse olla patikoijia, vaeltajia. Luontoon t\u00e4\u00e4ll\u00e4 voi l\u00e4hte\u00e4 kotikuntoisena, ilman varusteita. T\u00e4rkeint\u00e4 on nauttiminen t\u00e4st\u00e4 kauniista maisemasta, luonnon hiljaisuudesta, Arkadin historian liepeill\u00e4.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/03,23,5.JPG\" align=\"left\"><br \/>&nbsp;<\/p>\n<p><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/03,23,6.JPG\" align=\"left\"><br \/><span style=\"font-weight: bold;\">En malta olla kuvaamatta muutamaa kev\u00e4\u00e4n kukkijaa. <\/span>T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Arkadin luostarin viidensadan metrin korkeudessa on viile\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin Mesinm\u00e4en kahdessasadassa metriss\u00e4. My\u00f6h\u00e4isemm\u00e4st\u00e4 kukinnasta sen my\u00f6s huomaa. Jokunen paikallinen kaunokainen her\u00e4ilee juuri talviuniltaan: piskuiset orkideat ovat puhkeamassa kukkaan, muutama Kreetan oma iiris pyristelee valoa kohti piikkipensaiden keskell\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on tavattoman rauhallista, alavien rinteiden kyl\u00e4t ovat kaukana, niist\u00e4 ei kuulu mit\u00e4\u00e4n. Auringon l\u00e4mp\u00f6 haipuu v\u00e4hitellen, ilmaan nousevat hy\u00f6nteisten parvet, ne liikkuvat yl\u00f6s alas. Koira istuutuu katselemaan niiden haparoivaa menoa viilenev\u00e4ss\u00e4 ilmassa. Kuulemme vuohiemon m\u00e4k\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kukkulan takana pikku kililleen. <br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/03,23,7.JPG\" align=\"left\"><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Valokuvausretki vie Arkadin maineikkaan luostarin maastoon, olen kuvaamassa puita seuraavaan osaan Kreetan kasveja esittelev\u00e4\u00e4n sarjaan. Luostarin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kasvaa paljon suuria puita, sek\u00e4 sypressej\u00e4, kermestammia ett\u00e4 salskeita m\u00e4ntyj\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 m\u00e4nnyist\u00e4 muutama kaatuam\u00e4tk\u00e4hti t\u00e4n\u00e4 talvena myrskyjen&#46;&#46;&#46;<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-529","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/529","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=529"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/529\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=529"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=529"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=529"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}