{"id":568,"date":"2013-01-05T14:47:55","date_gmt":"2013-01-05T12:47:55","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/annan-kreetablogi-uudenvuoden-paivia-paleochorassa\/"},"modified":"2013-01-05T14:47:55","modified_gmt":"2013-01-05T12:47:55","slug":"annan-kreetablogi-uudenvuoden-paivia-paleochorassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/annan-kreetablogi-uudenvuoden-paivia-paleochorassa\/","title":{"rendered":"Annan Kreetablogi: Uudenvuoden p\u00e4ivi\u00e4 Paleochorassa"},"content":{"rendered":"

Kreetalaisen talvimatkailuni ensimm\u00e4inen kohde t\u00e4n\u00e4 uutena vuotena on Paleochora, nytkin aurinkoinen saareke Kreetan sateenpieksem\u00e4n\u00e4 uudenvuodenaattona. T\u00e4m\u00e4 pieni lounaiskreetalainen kaupunki el\u00e4\u00e4 puolivilkasta talviel\u00e4m\u00e4\u00e4, toivottaa k\u00e4vij\u00e4n tervetulleeksi. Uudenvuoden juhlap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 on tilaa vieraalle. Huolimatta pienten kafeniojen kuppikuntaisista kanta-asiakkaista t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuntee olevansa yksi heist\u00e4, mink\u00e4 kuppilan sitten valitseekin.<\/b>
 
T\u00e4\u00e4ll\u00e4 varmaankin kaikki tuntevat toisensa. Tunnelma on n\u00e4in talvisaikaan aina leppe\u00e4n kiireet\u00f6n, aivan kuin Paleochorassa ei kukaan edes k\u00e4velisi kovaa vauhtia. Ty\u00f6ni tuo minut usein sesonkiaikaan t\u00e4nne, n\u00e4in turistikauden ulkopuolella tulen t\u00e4nne kulkemaan niit\u00e4 samoja reittej\u00e4, nyt kiireett\u00f6m\u00e4sti samoilemaan, tutkailemaan talviluontoa.
\"\"
Ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuljemme kohti Sougiaa, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 Lissoksen laakso. Paleochoran kaupungin silhuetti j\u00e4\u00e4 taakse<\/b>. Puolentoista tunnin rantapatikoinnin j\u00e4lkeen l\u00f6yd\u00e4mme aurinkoiset kalliot, joiden rosoisessa pinnassa on luonnon muovaamia halkeamia ja suuria koloja t\u00e4ynn\u00e4 merivett\u00e4, suurten aaltojen t\u00e4nne tuomaa. Siihen teemme leirin, l\u00e4mmin auringonpaiste seuranamme, lomalla voi tahdin ja matkan pituuden valita hetken mielijohteesta. Vesialtaat houkuttavat heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vaatteet pois ja laskeutumaan vilpoiseen veteen.
\"\"
Meriveden suolapitoisuus halkeamissa on haihtumisen vuoksi l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 viitt\u00e4 prosenttia, merivesi tuossa Libyan meress\u00e4 on reilut kolme prosenttia. Paleohoran l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 on satanut sen verran niukasti, ett\u00e4 suolapitoisuus pysyy n\u00e4in korkeana. Ylemp\u00e4n\u00e4, l\u00e4hell\u00e4 kaunista rantapolkua on halkeamia, joissa viipyy hiukan sadevett\u00e4, sit\u00e4 Milo-koira litkii janoisena, suolavedest\u00e4 se yll\u00e4ttyy pahasti ja ravistelee, irvistelee. Halkeamissa vesi on kuutisentoista astetta, hiukan kylmemp\u00e4\u00e4 kuin vesi meren puolella. My\u00f6hemmin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 auringon l\u00e4mmitetty\u00e4 sit\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila nousee varmaankin l\u00e4helle kahtakymment\u00e4. N\u00e4iden luonnonaltaiden vesi on my\u00f6s puhdasta, suolaisuuden vuoksi ei vedess\u00e4 kasva mit\u00e4\u00e4n, halkeamien pohjat eiv\u00e4t ole liukkaita, niihin on helppo laskeutua. Vesi tuntuu kylm\u00e4lt\u00e4, suolaisuus kirvelt\u00e4\u00e4 rantapensaiden raapimia s\u00e4\u00e4ri\u00e4. J\u00e4lkeenp\u00e4in olo on raikas ja karaistunut.
Varmaan me kaikki tied\u00e4mme, kuinka hyv\u00e4lt\u00e4 termoksessa mukanakannettu kahvi voikaan maistua. On l\u00e4hes tuuletonta, meri kuitenkin liikkuu, mainingit keinuttavat vedenpintaa, ne saavat aallot murtumaan rantakivikkoon. Milo-koira ajaa pieni\u00e4 liskoja pensaikoissa. Ei se niit\u00e4 kiinni saa, n\u00e4m\u00e4 vihre\u00e4n-ruskearaidalliset muuriliskot ovat nopeita. Mutta koiran mielenkiinnon ne pit\u00e4v\u00e4t yll\u00e4, se ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 kuononsa syv\u00e4lle timjamipensaisiin.
\"\"
Toinen p\u00e4iv\u00e4mme vie kohti Elafonisia. <\/b>Samoilemme nyt korkealla kulkevaa hiekkatiet\u00e4 kohti Agios Jannioksen kirkkoa. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4nsipuolelta katsoen Paleohora n\u00e4kyy laajojen kasvihuoneiden takana, t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t talvitomaatit aina Ateenan ja Tessalonikin toreille. Kirkolta n\u00e4kee Elafonisiin johtavan rannanmy\u00f6t\u00e4 polveilevan patikkapolun. T\u00e4n\u00e4\u00e4n taivaalla on ohut pilviharso, mik\u00e4 heti laskee l\u00e4mp\u00f6tilaa muutamalla asteella.
\"\"
 Matkalla vastaamme tulee hyv\u00e4ss\u00e4 muodostelmassa liikkuva vuohilauma. Sen johtajapukki asettuu laumansa ja meid\u00e4n v\u00e4liin. N\u00e4ill\u00e4 p\u00e4\u00e4llik\u00f6ill\u00e4 on tapana t\u00f6mist\u00e4\u00e4 h\u00e4tyytellen etukavioillaan, m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen laumansuojelija t\u00e4m\u00e4kin komea musta vuohiherra. Milo-koira on oppinut olemaan ajamatta lampaita ja vuohia, nyt se tuntuu jopa hiukan aralta, se piiloutuu taaksemme ja kurkistelee jalkojemme v\u00e4list\u00e4. Ohitamme el\u00e4imet parin metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4, niiden p\u00e4\u00e4t k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t seuraamaan menoamme. N\u00e4ist\u00e4 rantarinteiden vaeltajista on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t ne ole vihamielisi\u00e4, ne eiv\u00e4t hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kimppuun, viime k\u00e4dess\u00e4 ne p\u00f6tkiv\u00e4t pakosalle, j\u00e4\u00e4v\u00e4t muina vuohina napostelemaan pensasta.
\"\"
Kuljemme t\u00e4ll\u00e4 kertaa takaisin Vienan muinaisen satama-altaan kautta. <\/b>Pys\u00e4hdymme siihen lahdelmaan, mist\u00e4 menneiden aikojen vilkas satama kerran l\u00e4hetti kauppalaivastoja V\u00e4limeren yli. Nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4 makaa maassa muutama marmoripylv\u00e4s muistona, satama-allas on kadonnut maannousun my\u00f6t\u00e4, sen voi juuri ja juuri kuvitella lahdelman ymp\u00e4rille.
\"\"
Sinne poukamaan pys\u00e4hdymme t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kahvitauolle. Merivesi on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4, varmaankin 18-19 astetta, hiekka on samaa vaaleanpunaisten kotiloiden v\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin Elafonisin rantojen hiekat. N\u00e4ill\u00e4 rantapoluilla ei talvisaikaan tapaa ket\u00e4\u00e4n, sesonkiaikaankin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kulkee melkein omissa oloissaan, joskus et\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyy jokunen mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 koirineen. Nyt kaukana merenulapalla kulkee suunnaton konttialus, l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 rantaa keinuu veneess\u00e4\u00e4n kalastaja, hattu silmill\u00e4.
\"\"
 
\"\"
Kahden aurinkoisen ja leppoisan samoilup\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen pakkaamme auton kohti kotia. Mesinm\u00e4ki on vet\u00e4ytynyt syd\u00e4ntalven hiljaisuuteen. Piipuista nousee savua, ainoa merkki siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuu muitakin. Kyl\u00e4keskustan kissalaumaakaan ei n\u00e4y. Seuraavana aamuna sade rummuttaa kattoa, talviset raskaat pilvet peitt\u00e4v\u00e4t vuoret. Sis\u00e4ll\u00e4 palaa l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4 tuli zombassa. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kreetalaisen talvimatkailuni ensimm\u00e4inen kohde t\u00e4n\u00e4 uutena vuotena on Paleochora, nytkin aurinkoinen saareke Kreetan sateenpieksem\u00e4n\u00e4 uudenvuodenaattona. T\u00e4m\u00e4 pieni lounaiskreetalainen kaupunki el\u00e4\u00e4 puolivilkasta talviel\u00e4m\u00e4\u00e4, toivottaa k\u00e4vij\u00e4n tervetulleeksi. Uudenvuoden juhlap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 on tilaa vieraalle. Huolimatta pienten kafeniojen kuppikuntaisista...<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-568","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/568","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=568"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/568\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=568"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=568"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=568"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}