{"id":626,"date":"2014-06-16T16:50:54","date_gmt":"2014-06-16T13:50:54","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/annan-kreetablogi-vapaana-vuorilla\/"},"modified":"2014-06-16T16:50:54","modified_gmt":"2014-06-16T13:50:54","slug":"annan-kreetablogi-vapaana-vuorilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/annan-kreetablogi-vapaana-vuorilla\/","title":{"rendered":"Annan Kreetablogi: Vapaana vuorilla"},"content":{"rendered":"<p><b>Sunnutaiaamu. Pakkasimme auton aikaisin ja ajoimme pitkin kansallistiet\u00e4 l\u00e4nteen. Mourniesin kohdalla k\u00e4\u00e4nnyimme etel\u00e4\u00e4n, ohitimme Hanian suuren sairaala-alueen ja l\u00e4hdimme nousemaan kohti Valkoisten vuorten pohjoisia rinteit\u00e4. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 valloittaa uusi yli 2000-metrinen huippu.<\/b><br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,1.JPG\" align=\"left\"><br \/>Valkoisille vuorille vie viisi varsinaista porttia eri ilmansuunnista. T\u00e4t\u00e4 pohjoista reitti\u00e4 olemme kulkeneet useampia vuosia sitten, muutamat muut portit ovat tulleet tutummiksi, ehk\u00e4p\u00e4 johtuen t\u00e4m\u00e4n pohjoisen reitin \u00e4kkijyrkist\u00e4 kivikkopoluista. Nyt rytyytimme autolla hyvin huonokuntoista, melkein umpeenkasvanutta hiekkatiet\u00e4 pitkin 1200 metrin korkeuteen. Siihen loppuu tie. Sata metri\u00e4 korkeammalla sijaitsee Hanian vuoristovaeltajien (EOS, Ellinikos Oreivatikos Syllogos) pinkinpunainen maja. Se on suljettu lukoin ja puomein. Talon takana on kuitenkin rautalangalla teljetty ovi, sen takana on karkealla peitolla peitetty s\u00e4nky ja kaksi pulloa vett\u00e4 \u2013 h\u00e4t\u00e4tilanteessa voi kulkija etsi\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 suojaa.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,2.JPG\" align=\"left\"><br \/>Matkanp\u00e4\u00e4mme on Spathin vuori. Sen nimi on suomennettuna miekka tai sapeli \u2013 vuorenhuipun muoto onkin hiukan k\u00e4yr\u00e4ntaipuisa. Matkaa edess\u00e4mme muutama vaivainen kilometri, nousua sen sijaan reilut kahdeksansataa metri\u00e4 suoraan yl\u00f6s.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,3.JPG\" align=\"left\"><br \/>Kaukana alhaalla auringonkilot heijastuvat Hanian talojen ikkunoista, kohta majalta l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen esiin nousee Agioi Theodorroin saari, Rodopoun ja Gramvousan niemimaat. Id\u00e4ss\u00e4 Petreksen pitk\u00e4 hiekkaranta ja Rethimnonin kaupunki melkein katoavat autereeseen. <br \/>Eos-majalta l\u00e4htee kaksi reitti\u00e4: ensimm\u00e4inen Valkoisten vuorten syd\u00e4meen, Livadhan ja Katsivelin laidunmaitten ja paimenten kivimajojen, mitatojen, kautta etel\u00e4isille vuorille, toinen Milen luolalle pohjoisilla rinnealueilla. Me kuljemme kohti Spathia sit\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 reitti\u00e4 pitkin.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,4.jpg\" align=\"left\"><br \/>Maasto on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjoisrinteell\u00e4 keikkuvaa liuskekive\u00e4. Korkeammalla kiviaines vaihtuu kalkkikiveksi, vaaleaksi luonnon k\u00e4siss\u00e4 muokkautuvaksi materiaaliksi. N\u00e4emme syvi\u00e4 veden kaivertamia onkaloita, pieni\u00e4 luolia, stalaktiittisein\u00e4mi\u00e4, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t suunnattomilta kivisilt\u00e4 uruilta, n\u00e4ill\u00e4 on korkeutta yli kymmenen metri\u00e4.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,5.jpg\" align=\"left\"><br \/>Kulku on hidasta, kartta ja kompassi kovassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, gps viimeinen apulainen, kun kadotamme suunnat kokonaan. Polku on kadonnut kivikkoihin, siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyy jokunen vanha kivikasa osoittamassa kulkusuuntaa. Suuntien sekoittaminen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorten keskell\u00e4 tapahtuu yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti. Silloin vain kompassi kertoo mik\u00e4 noista kolmionmuotoisista vuorista on miss\u00e4kin ilmansuunnassa, mihin suuntaan pit\u00e4\u00e4 jatkaa.<br \/>Milo-koira kulkee omia reittej\u00e4\u00e4n, se etsii liskoja ja tarkkailee vuorten rinteill\u00e4 samoilevia lammaslaumoja. Ohitamme matalan py\u00f6re\u00e4kattoisen mitaton, joka sulautuu taustaansa. Huonolla kelill\u00e4 siit\u00e4 saa majapaikan. Kivimajan oviaukko on vain reilun metrin korkuinen, sis\u00e4ll\u00e4 seini\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4t kiviset laverit, p\u00e4iv\u00e4 paistaa kiviholvisen katon rakosista.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,6.JPG\" align=\"left\"><br \/>Viel\u00e4 Spathi-vuoren viimeinen \u00e4kkijyrkk\u00e4 m\u00e4ki poluttomassa louhikossa ja pohjoinen Kreeta lep\u00e4\u00e4 jalkojemme juuressa. Vuoren laki on vain muutama metri suuntaansa, n\u00e4k\u00f6alaa riitt\u00e4\u00e4 koko pohjoisrannikon leveydelt\u00e4, etel\u00e4ss\u00e4 Valkoisten vuorten huiput ja er\u00e4maat luovat oman kuvakudelmansa. Olen lueskellut Valkoisten vuorten karttoja ja opaskirjoja jo vuosikausia, ehk\u00e4 siit\u00e4 johtuen tavoitan n\u00e4ill\u00e4 parituhatmetrisill\u00e4 huipuilla seistess\u00e4ni tunteen kuin seisoisin el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kartalla: n\u00e4kem\u00e4ni palautuu karttakuvaan, olen kuin osa t\u00e4t\u00e4 vuoristoa, tunnistan sen vuoria, laaksoja ja er\u00e4maita. Tullessani uudelle vuorenhuipulle se on jo tuttu ja nivoutuu nyt kokonaisuuteen. T\u00e4ss\u00e4 kokemuksessa on jotakin tavattoman suurta ja kiehtovaa. Se saa uudelleen ja uudelleen kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4ille huipuille vaikeista poluista ja jyrkist\u00e4 loputtoman pitkist\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ist\u00e4 huolimatta, hien valuessa silmiin, kiipeyslihasten jo pyyt\u00e4ess\u00e4 lepoa.<br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,7.JPG\" align=\"left\"><br \/>Mutta lepo on tietenkin paikallaan. Katamme lounaan Spathin huipulla olevalle notkuvalle penkille. Milo-koira k\u00e4pertyy kaivamaansa kuoppaan, se nukkuu sike\u00e4sti vartin verran, sitten se taas l\u00e4htee lev\u00e4nneen\u00e4 liikkeelle. <br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,8.JPG\" align=\"left\"><br \/>T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 on l\u00e4mp\u00f6\u00e4 vajaat kaksikymment\u00e4 astetta. L\u00e4htiess\u00e4mme ajamaan autolla aamulla merenpinnan tasosta asteita oli 28. Patikka huipulle kesti reilut nelj\u00e4 tuntia, siit\u00e4 ajasta ainakin tunti meni reitin etsimiseen kivikoissa. Matka alas taittuu kahdessa ja puolessa tunnissa, siin\u00e4 ajassa ehdin my\u00f6s kuvaamaan t\u00e4m\u00e4nhetkisen kukkakavalkadin.&nbsp;&nbsp; <br \/><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,9.jpg\" align=\"left\"><br \/>Aurinko on jo laskemassa, kun ajamme kotiinp\u00e4in. Sis\u00e4ll\u00e4ni on uusia kuvia katsella. Niiss\u00e4 kuvissa avautuvat pohjoiset Valkoiset vuoret harmaanvaaleina, paikoitellen l\u00e4hes valkeina er\u00e4maina ja vuortenhuippuina, asumattomina seutuina, joilla lampaat laiduntavat. Ainoat \u00e4\u00e4net jotka kuulen ovat lampaiden kellojen kilin\u00e4 ja tuulen humina.&nbsp; <\/p>\n<p><img decoding=\"async\" alt=\"\" src=\"https:\/\/uusi.kreeta.info\/kreeta\/myimages\/blog_img\/annan_kreetablogi\/,16,06,10.JPG\" align=\"left\"><br \/>&nbsp;&nbsp; <\/p>\n<div align=\"center\"><i><b>Kreetaterveisin<br \/>Anna Meurling<br \/><\/b><\/i><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Sunnutaiaamu. Pakkasimme auton aikaisin ja ajoimme pitkin kansallistiet\u00e4 l\u00e4nteen. Mourniesin kohdalla k\u00e4\u00e4nnyimme etel\u00e4\u00e4n, ohitimme Hanian suuren sairaala-alueen ja l\u00e4hdimme nousemaan kohti Valkoisten vuorten pohjoisia rinteit\u00e4. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 valloittaa uusi yli 2000-metrinen huippu.Valkoisille vuorille vie viisi&#46;&#46;&#46;<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-626","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/626","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=626"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/626\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=626"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=626"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=626"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}