{"id":659,"date":"2016-07-14T09:23:28","date_gmt":"2016-07-14T06:23:28","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/annan-kreetablogi-kesaseikkailu-valkoisilla-vuorilla\/"},"modified":"2016-07-14T09:23:28","modified_gmt":"2016-07-14T06:23:28","slug":"annan-kreetablogi-kesaseikkailu-valkoisilla-vuorilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/annan-kreetablogi-kesaseikkailu-valkoisilla-vuorilla\/","title":{"rendered":"Annan Kreetablogi: Kes\u00e4seikkailu Valkoisilla vuorilla"},"content":{"rendered":"

Kastellakian uusi koti alkaa olla muuttoruljanssin j\u00e4ljilt\u00e4 valmis. Taulut on saatu seinille, lamput kiinnitetty kattoon. Saunan savupiippu odottaa asentamista, jokin osa tavaroista kulkee viel\u00e4 omia teit\u00e4\u00e4n, l\u00f6ytym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4. Olemme asuttaneet t\u00e4t\u00e4 kotia nyt reilut 130 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Niist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4 min\u00e4 olen ollut kotosalla noin 20. Ty\u00f6 on pit\u00e4nyt minut poissa kotoa eri puolilla Kreetaa patikkamatkoilla, kuin my\u00f6s jokunen pikavisiitti Pohjolassa.<\/p>\n

<\/b>Haimme juhannuksen aikoihin perheen suomalaisen kakkosauton Ruotsista talviteloiltaan. Ajoimme sen Euroopan l\u00e4pi ilman sen tarkempia suunnitelmia pys\u00e4htyen ihailemaan Tanskan salmien auringonlaskua, tapaamaan yst\u00e4vi\u00e4 Berliinin liepeill\u00e4, kuuntelemaan kes\u00e4musiikkia Prahan \u00f6iss\u00e4, nauttien aito-italialaisesta pizzasta, purjehtien Adrianmeren ja Egeanmeren yli Kreetalle. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kreeta.infon blogisivustolla on kirjoitettu pariinkin otteeseen leppoisista, hyvinsuunnitelluista ajomatkoista Euroopan halki. Oma matkani poikkesi n\u00e4ist\u00e4 erityisesti sik\u00e4li, ettei autossa matkannut mukana yht\u00e4k\u00e4\u00e4n koiraa eik\u00e4 auton per\u00e4ss\u00e4 kulkenut per\u00e4k\u00e4rry\u00e4, mik\u00e4 kaikki varmasti vaatii huomattavasti enemm\u00e4n etuk\u00e4teismietint\u00e4\u00e4. Euroopan kes\u00e4kuun loppu on autoilijalle suopea: majoitusta l\u00f6ytyy kaikkialta helposti, teill\u00e4 ei ole ruuhkia.
\"\"
Hein\u00e4kuun alun suuri seikkailu sitten vei minut taas poluille. T\u00e4ll\u00e4 kertaa mukanani oli pieni pioneeriporukka, nyt patikoimassa Valkoisten vuorten syliss\u00e4 nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ajan, kokemassa vuoriston maagiset y\u00f6t. T\u00e4llaisesta ryhm\u00e4n kanssa toteutettavasta vuoristoreissusta on ollut puhetta ja kysett\u00e4 useaan otteeseen: rauhaisasta vaeltelusta vuoriston keskell\u00e4, kiireett\u00f6m\u00e4st\u00e4 oleilusta siell\u00e4 korkealla, \u00f6ist\u00e4 kirkkaan t\u00e4htitaivaan alla, y\u00f6valossa Linnunradan loisteessa, hiljaisuudessa. Kahdestaan olemme puolisoni kanssa patikoineet ja y\u00f6pyneet Valkoisilla vuorilla toistakymment\u00e4 vuotta, koskaan ei mukanamme ole ollut muita kuin Milo-koira. Nyt olimme lupautuneet kokeilemaan t\u00e4llaista y\u00f6pymismatkaa, tutkimaan voisiko t\u00e4llaista reissua tarjota useammallekin. 
Vuorivaellukselle l\u00e4hteminen edellytt\u00e4\u00e4 tarkkoja suunnitelmia. Kaikki pit\u00e4\u00e4 kantaa mukana: ruoka, majoituskamppeet, leirint\u00e4tavarat, vaatteet, keittimet ja se suurin taakka \u2013 juomavesi. Kaikki kannettava on minimoitava, punnittava, valittava se kevyempi vaihtoehto. Helpotimme vesihuoltoa viem\u00e4ll\u00e4 opaskollegani kanssa vesivarastoja ennakkoon vuoristoreitin varrelle, yhteens\u00e4 liki nelj\u00e4kymment\u00e4 litraa pullotettua vett\u00e4 piilopaikkoihin, kivikkojen katveeseen, rinteen koloihin.
\"\"
Vaikka puristimme varusteet mahdollisimman v\u00e4hiin, oli jokaisen l\u00e4htij\u00e4n rinkalla painoa reilusti yli viisitoista kiloa, omani painoi kahdeksantoista.
\"\"
Y\u00f6vyimme ensin Samaria-rotkon yl\u00e4puolella reilussa 1600 metriss\u00e4 sijaitsevalla Kallergi-majalla. Sinne on nousua nelisensataa metri\u00e4 Samarian sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnist\u00e4, kuljimme pitkin kinttupolkua ja hiekkatiet\u00e4, seuranamme muutama vuohi. T\u00e4m\u00e4 Kallergi-maja, Valkoisten vuorten reunamilla sijaitseva navettaa muistuttava rakennus, valmistui sotilasjuntan aikoihin sotilaiden koulutustarkoituksiin. Sittemmin se juntan kaatumisen j\u00e4lkeen sai toimia milloin paimenten majapaikkana, milloin lampaiden suojana. Muutaman kymmenen vuotta se on tarjonnut vaatimatonta majoitusta ja yksinkertaista kotiruokaa vuorille mieliville. Majalle johtaa Omaloksen tasangolta huonokuntoinen hiekkatie. Jos siell\u00e4p\u00e4in nelivedolla liikutte, kannattaa l\u00e4hte\u00e4 yl\u00f6s nuuskimaan vuorten tuulia.
\"\"
Aamu valkeni raskaspilvisen\u00e4, tuuli oli noussut y\u00f6ll\u00e4 ja ravisteli ikkunaluukkuja, l\u00e4mp\u00f6\u00e4 viitisentoista astetta. Tummat pilvenriekaleet makasivat vuorten yll\u00e4, ensimm\u00e4iselle p\u00e4iv\u00e4lle suunniteltu vuorenhuippu Melindao oli kadonnut. Vuorilla kelit vaihtelevat nopeasti ja hyvintehdyt suunnitelmat voidaan olosuhteiden takia joutua muuttamaan. Nyt nousimme vuoriston sis\u00e4lle tiukkaa rinnett\u00e4 reilut nelj\u00e4sataa metri\u00e4 yl\u00f6s kivikkopolkua, puuskainen tuuli painoi raskaan rinkan alla kulkijaa kumoon. Nousua hankaloitti my\u00f6s melkoinen sumu, oikeammin sanoen nousimme siis suoraan pilven sis\u00e4\u00e4n. Matkanteko ep\u00e4ilytti, tuulen tempominen tuntui hetkitt\u00e4in vaaralliselta kapealla sel\u00e4nteell\u00e4. Olisiko parempi palata tyynelle tasangolle odottamaan tuulen lauhtumista. Reitin tuntevat oppaat kuitenkin p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t lopulta jatkaa matkaa. Ja l\u00f6ytyih\u00e4n niit\u00e4 tyyni\u00e4 suvantoja, sadepilvet kiersiv\u00e4t kaukaa, Potamoksen laaksossa aurinko tuli jo esiin, l\u00e4mp\u00f6tila nousi pariinkymmeneen.
\"\"
Tapasimme matkalla kaksi paikallista em\u00e4nt\u00e4\u00e4 malotiiran eli vuoristoteen ker\u00e4ilyreissulla. Molemmilla oli jalassaan asianmukaiset vaelluskeng\u00e4t, ep\u00e4ilen kuitenkin, ettei heid\u00e4n kasseissaan ollut energiapatukoita, kuin ei p\u00e4iv\u00e4matkalle mitoitettua vesim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Sen sijaan heill\u00e4 oli kantamuksena kokemus n\u00e4ist\u00e4 vuorista, niiden kaikista ilmeist\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajalta.
\"\"
Rakensimme leirin Katsivelin paimenmajojen pihalle. Siell\u00e4 on alettu muutama vuosi sitten rakentaa kirkkoa, valmiina ovat sein\u00e4t ja apsis, se kaikkein pyhin osa, joka aina osoittaa it\u00e4\u00e4n, auringonnousun suuntaan. Kattoa ei ole, ei ovea. Pystytimme teltan kirkon maalattialle. Sein\u00e4t suojelivat ruoanvalmistustulia pahimmilta tuulenpuuskilta, teltta toimi my\u00f6s varastona ja tavarasuojana p\u00e4iv\u00e4patikoilla. Ei niin, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorten syd\u00e4mess\u00e4 tarvitsisi pel\u00e4t\u00e4 jonkun viev\u00e4n retkikamppeita \u2013 ahmattivuohet sen sijaan saattavat pistell\u00e4 poskeensa yhden jos toisenkin sukan tai ev\u00e4spaketin.
\"\"
Olisiko joku paikallinen paimen paheksunut telttaa kirkonpuolikkaassa? Tuskin. Vuorten tuimissa tuulissa suoja on otettava vastaan, kun sellainen tarjoutuu. Y\u00f6pymispaikkamme Katsivelin polkujen solmukohdassa sijaitsee l\u00e4hes 2000 metrin korkeudessa. Ymp\u00e4rill\u00e4mme kohosivat satoja metrej\u00e4 korkeammat huiput, illan valot leikkiv\u00e4t niiden kartiomaisilla rinteill\u00e4. Y\u00f6 pimeni ja t\u00e4hdet syttyiv\u00e4t, ensimm\u00e4isen\u00e4 etel\u00e4taivaan iltat\u00e4hti. Linnunrata halkoi tumman taivaan, sen mutkat ja sakarat erottuivat selke\u00e4sti, galaksit, lukemattomat. Otava makasi lappeellaan l\u00e4nsitaivaalla, sen t\u00e4hdet n\u00e4yttiv\u00e4t luonnottoman suurilta. Ensimm\u00e4isin\u00e4 \u00f6in\u00e4 kuukin oli piilossa, taivas sai hehkua valoaan. Hiljalleen yli taivaankannen kulki yksitt\u00e4inen satelliitti. N\u00e4m\u00e4 y\u00f6t j\u00e4\u00e4v\u00e4t mieleen, hiljaisuus, lammaskellon satunnainen hel\u00e4hdys, avaruuden suunnattomuus, valtaisat vuorten varjot. Muistelin Tero T\u00e4htisen kirjoitusta k\u00e4velemisest\u00e4 kirjasta \u2019Aurinko laskee Aleksandriassa\u2019: \u201dVuorten keskell\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n oman kokoni, niiden mittakaavassa ymm\u00e4rr\u00e4n oman pienuuteni suuruuden\u2026\u201d \u2013 kokemuksen henkil\u00f6kohtaisuus ja sen merkitys kaiken mittaamattoman edess\u00e4.
\"\"
Aamulla taivas oli korkea ja sininen. Y\u00f6ll\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila oli laskenut alle kymmenen asteen, makuupussista ei ollut kiirett\u00e4 yl\u00f6s ennen auringon s\u00e4teiden ehtimist\u00e4 laakson pohjalle. T\u00e4n\u00e4\u00e4n oli edess\u00e4 seikkailujen p\u00e4iv\u00e4, l\u00e4hdimme uusille tuntemattomille poluille tutkimaan l\u00e4heisi\u00e4 vuortenhuippuja. Kun alunperin suunnittelimme t\u00e4t\u00e4 vuoristovaellusta, j\u00e4timme tietoisesti auki t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ohjelman, tutkimme karttoja, mittailimme matkoja. Lopulta l\u00e4hdimme p\u00e4iv\u00e4pakkauksen kanssa Katsivelin laakson reunavuorelle, Svurichtin huipulle, joka nousee reiluun 2300 metriin. Tuulenpuuskat py\u00f6riv\u00e4t edelleen ymp\u00e4rill\u00e4mme, jyrkill\u00e4 rinteill\u00e4 oli ajoittain turvauduttava melkein nelinkontin etenemiseen. L\u00e4mp\u00f6tila pysytteli kahdenkymmenen paremmalla puolella.
\"\"<\/p>\n

\"\"
\"\"<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vuoren takaa aukeavat Valkoisten vuorten autioimmat alueet, Pavlia Halaraksi kutsuttu, pahaksi maaksi nimetty vuoriston syd\u00e4n, siell\u00e4 maanpintaan on avautunut mustia aukkoja, pohjattomia pett\u00e4v\u00e4reunaisia onkaloita, jotka on osattava v\u00e4ist\u00e4\u00e4. J\u00e4t\u00e4mme seuraavan vuoren Grias Sorosin rinteet kapuamatta, reilun 2300 metrin huipun saavuttamatta, sinne p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme olisi ylitett\u00e4v\u00e4 noiden aukkojen t\u00e4plitt\u00e4m\u00e4t vuortensatulat. T\u00e4lle vuorelle palaamme seuraavalla kerralla toista kautta, onkalot kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 seuraten. Palaamme takaisin Katsiveliin huikeat vuoristomaisemat silmiss\u00e4mme. Aurinko alkaa laskea, yhdess\u00e4 on hyv\u00e4 istuskella, kerrata p\u00e4iv\u00e4n kokemuksia. Ilta on tuuleton. Levit\u00e4n makuupussini kivist\u00e4 rakentamaani suojaan. Y\u00f6 on \u00e4\u00e4net\u00f6n.
\"\"
Aamuaurinko valaisee vuorten huiput. Laaksossa on pitk\u00e4\u00e4n viel\u00e4 viile\u00e4\u00e4. Ker\u00e4\u00e4n mukaani malotiiraa, vuoristoteet\u00e4, joka kasvaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 korkealla. T\u00e4n\u00e4\u00e4n kiipe\u00e4mme Pachneksen huipulle, Valkoisten vuorten korkeimmalle. L\u00e4hdemme kahta reitti\u00e4, puolet meist\u00e4 taivaltaa \u00e4kkijyrk\u00e4n nousun vuoren takarinteilt\u00e4 polkua, joka tuskin n\u00e4kyy maastossa. Osa valitsee sen kevyemm\u00e4n hyvin merkityn, jota useimmat huipun valloittajat p\u00e4iv\u00e4patikalla olevat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t.
\"\"
\"\"
\"\"
Huipun tuntumassa pidetyn lounastauon j\u00e4lkeen kuljemme alas Russieksen solaan, Kreetan korkeimpaan vuoristosolaan. Teemme viimeisen leirin t\u00e4nne kivireunusten suojiin. Vaeltajien pussimuonat alkavat jo maistua hiukan samoilta, n\u00e4m\u00e4 pakastekuivatut ruoat ovat kuitenkin varmin tapa huolehtia energiatarpeesta. Kaipaamme jo tuoreita vihanneksia, hedelmi\u00e4, puhumme pakastekuivatusta oluesta, maistuisi jo kulkijalle!
\"\"
Viimeinen vuoristop\u00e4iv\u00e4 vie alasp\u00e4in. L\u00e4mp\u00f6tila nousee ja kosteus lis\u00e4\u00e4ntyy mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s asuttuja seutuja tulemme. Laskeudumme Anopolin tasangolle pitkin ikiaikaisia polkuja, niiden kivetys on paikoitellen hyvin n\u00e4kyviss\u00e4. Valkoisilla vuorilla on liikuttu kautta aikojen, paimenten polut ovat johtaneet lammas- ja vuohilaumat kes\u00e4laitumille, majoille, joissa paimenet ovat valmistaneet juustojaan ja jogurttejaan. Kreetan korkeimman vuoren Psiloritiksen, Ida-vuoriston polut ovat olleet tunnettuja jo satoja vuosia sitten. Siell\u00e4 vaelsivat varhaisimmat matkailijat, jotka saapuivat Kreetaa tutkimaan, niist\u00e4 poluista ja huipuista on kirjoitettu vanhoissa matkakertomuksissa, niist\u00e4 on piirretty kuvia. Valkoisten vuorten poluilla ei paimenten ohella ole kulkijoita ollut kuin viimeisen sadan vuoden aikana. Nyttemmin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapaa harvakseltaan p\u00e4iv\u00e4patikoitsijoita, y\u00f6pyji\u00e4 varsin harvoin.
\"\"
\"\"
Perill\u00e4 Anopolin kyl\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4t otetaan iloisesti vastaan. Sfakiassa ei vuorten vaeltajia ihmetell\u00e4, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kulkijoita ovat kaikki. Majatalon kuistilla maistuvat ne ensimm\u00e4iset kylm\u00e4t oluet. Olo on hiukan p\u00f6kerrytt\u00e4v\u00e4. Tulemme hiljaisuudesta, olemme olleet kaukana. Erityisen kiitoksen suomme itsellemme me vesihuollosta vastanneet: ilman polunvarteen sijoitettuja vesivarantoja olisi matka ollut huimasti hankalampaa, jokaisen olisi ollut kannettava 12 litraa vett\u00e4 muun pakkauksen lis\u00e4ksi. Nyt m\u00e4\u00e4r\u00e4 puolittui l\u00e4ht\u00f6laskennassa. N\u00e4ill\u00e4 pitkill\u00e4 patikkareissuille vesihuollon on toimittava.
Ja kuinka ruoka maistuikaan kaiken pakastekuivatun j\u00e4lkeen! Istuimme pitk\u00e4lle iltaan, kertasimme kokemaamme, otimme opiksi seuraavaa kertaa varten. T\u00e4nne voisi kutsua enemm\u00e4nkin v\u00e4ke\u00e4 kokemaan vuorten lumo!
\"\"
Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuljemme viel\u00e4 alas merenrantaan. Anopolin tasangolta alkaa zikzak-polku pitkin vuorenrinnett\u00e4 pieneen pittoreskiin Loutron rantakyl\u00e4\u00e4n. Nyt on jo reilusti l\u00e4mmint\u00e4, hiki valuu silmiin, l\u00e4mp\u00f6tila nousee yli 30 asteen. Toteamme t\u00e4m\u00e4naikaisten kes\u00e4vallusten sijoittuvan parhaiten vuorten viileisiin tuuliin ja alhaisempiin l\u00e4mp\u00f6tiloihin. Loutrossa on paljon v\u00e4ke\u00e4, monet kreikkalaiset ovat tulleet viett\u00e4m\u00e4\u00e4n viikonloppua uimarannalle ja rantatavernoihin. Me nousemme taksiveneeseen, se kiit\u00e4\u00e4 aaltojen l\u00e4pi Hora Sfakioniin. Merituulet puhaltavat taas viilent\u00e4v\u00e4sti.   
\"\"
Kotona Kastellakiassa odottavat nyt puutarhaty\u00f6t. Minttupensas on ry\u00f6st\u00e4ytynyt kasvualustaltaan ja rehottaa. Laventelipensas samoin, se kasvaa jo ulos pihasta. Istun illassa ja katselen rannan valojen syttymist\u00e4, naapurista kuuluu musiikkia ja hiljaista rupattelua. Pihani jasmiinipensas tuoksuu.     <\/p>\n

Kreetaterveisin<\/b><\/i>
Anna Meurling<\/b><\/i><\/div>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kastellakian uusi koti alkaa olla muuttoruljanssin j\u00e4ljilt\u00e4 valmis. Taulut on saatu seinille, lamput kiinnitetty kattoon. Saunan savupiippu odottaa asentamista, jokin osa tavaroista kulkee viel\u00e4 omia teit\u00e4\u00e4n, l\u00f6ytym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4. Olemme asuttaneet t\u00e4t\u00e4 kotia nyt reilut 130...<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-659","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/659","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=659"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/659\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=659"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=659"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/annankreetablogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=659"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}