Epäonninen talvi

Sapattivuotemme Kreetalla sujui ilman vastoinkäymisiä. Niin no, ainakin suurempia. Eihän muutama maanjäristys ole kuin jännää ja myrskyssä karannut peräkärry ja vuoristotiellä puhjenneet autonrenkaat tuntuvat seikkailulta, vai kuinka? Kaikki järjestyi lopulta aina parhain päin, jos jossakin kohdassa vähän vaikeaa olikin.

Pilviä vuorten huipuilla. Alla Mithin kylä.

 

Tuntui siltä, että jumalat oikein hemmottelivat meitä hyvillä säillä ja kaikella Kreetan ihanuudella. Mutta kuten taruissa, kun sankarit alkavat liiaksi luottaa onneensa, meidänkin Riza-vuoreltamme alettiin katsella touhujamme vähäsen viistoon. Nuo kuolevaiset tarvitsevat näpäytyksen, tuumivat Kreetan kaikkivaltiaat ja ottivat hämmentääkseen syyslomaamme.

Syysloma

Palasimme kotiin Kreikasta elokuussa 2016, kun olimme viettäneet Kreetalla reilun vuoden. Ei siinä monta yötä kotosalla nukuttu, kun jo varattiin taas menolippuja takaisin etelään. Tai itse asiassa meno-paluulippuja, sillä pystyimme irrottautumaan vain kahdeksi viikoksi, syyslomaksi ja toiseksi, joka oli Lissulle palkatonta vapaata. Moni kadehtii opettajien pitkää kesälomaa, mutta toisaalta ammatti sitoo täysin ennalta saneltuihin loma-aikoihin. Se puolestaan tarkoittaa, että matkaliput ovat aina kalliita silloin, kun opettajat pääsevät reissuun.

Olimme kuitenkin hyvissä ajoin asialla ja Aegean Airlinesilta löytyi hyvin edullinen matka Ateenan välilaskulla Iraklioniin, kun matka ajoitettiin arkipäiviksi. Helsinkiin päätimme matkustaa junalla, tarjous löytyi siihenkin. Tuntui hyvältä tietää, että Kreetan-ikävää oli helpottamassa reissu, joka katkaisisi alkavan kaamoksen lokakuun alussa.

Juuri ennen matkaa sitten kaikki lähti luisumaan ojan puolelle. Kreikan lennonjohtajat uhkasivat lakolla. Aluksi emme oikein uskoneet, että tämä tulisi koskemaan meitä, mutta ystävät alkoivat hätäillä tulomme puolesta ja tiedottivat lakkovaroituksista. Uskottavahan se oli, että lakko uhkasi juuri maanantaita 10. lokakuuta, jolloin meillä oli liput kello13.45 Helsinki – Ateena –lennolle. Lyhyen välilaskun jälkeen meidän piti jatkaa toisella lennolla klo 19 Ateenasta Iraklioniin.

Saimme Aegeanilta tiedon lennon peruuntumisesta sähköpostiin sunnuntaina. Mukana seurasi kehotus ottaa kiireesti yhteyttä yhtiön kreikkalaiseen palvelunumeroon lennon uudelleenjärjestelyjen vuoksi. Muuten hyvä, mutta puhelu ei edes yhdistynyt, vaan saimme tiedotuksen suomeksi, että numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Arvattavasti linjat solmussa lakon takia. Suomesta ei löytynyt apua asiaan, kun soitimme lentokentälle, ei liioin Swiss Portilta, joka oli maapalveluiden tuottaja Suomen päässä.

Lissun virkavapaapäiviä emme halunneet yhtään heittää hukkaan. Tiistain piti olla lakon välipäivä. Keskiviikkona kentät olisivat taas kiinni. Hätäpäissämme varasimme liput tiistain lennolle. Tietenkään emme enää saaneet lippuja niillä tosi edullisilla hinnoilla, joilla alkuperäiset löytyivät. Toivoimme, että lentoyhtiö korvaisi erotuksen, eihän vaihto ollut meidän syymme.

Haaveet lomasta karille?

Lissu soitti ja yritti selvittää sählinkiä. Koska aiemmat lippumme tulisivat voimaan, halusimme nyt peruuttaa tiistain lennon. Vaan eipä se ihan niin käynytkään. Neiti langan toisessa päässä saneli ystävällisesti, että jos vaihdamme liput maanantailta varaamallemme lennolle tiistaiksi, saamme muutaman kympin korvauksen maanantain lennosta. Jos taas otamme maanantain liput, tiistain lentoa ei korvata lainkaan. Mitään muuta vaihtoehtoa hän ei tuntenut. Lopulta Lissu ratkaisi, että tiistai perutaan, lennetään maanantaina ja otetaan yhtiöön yhteyttä sitten myöhemmin. Hyvästi, kuusi ja puolisataa euroa.Junaliput halusimme pitää alkuperäisinä, joten joutuisimme yöpymään pääkaupungissa. Vaan eihän se sitten niin mennytkään. Jyrki vilkaisi sähköpostiin, ja eikös siellä köllöttänyt viesti Aegeanilta, että lakko on peruuntunut ja lennot uudelleenjärjestellään. Meidän lentomme ja lippumme olisivat voimassa. Lievä epäusko valtasi mielen, mutta tällä kertaa puhelimella pääsi läpi Ateenaan yhtiön pääkonttoriin.

Lopulta pääsimme matkaan. Junassa jaoimme oman kahden hengen hytin ja matka kului rattoisasti. Saatoimme rikkoa hitusen jotain sääntöä, kun korkkasimme piccolopullon kuohuvaa eväsleipien kyytipojaksi, mutta olimme sen juhlahetken ansainneet. Ainakin nyt, kun tietää mitä tuleman piti, näin voi sanoa.

Olimme varanneet Europcarilta vuokra-auton netistä. Aikomus oli ajaa sillä kentältä kotiin ja palauttaa se seuraavana päivänä Ierapetraan. Ierapetran vuokraamo ei tosin ollut netin listalla, mutta Suomen osaston puhelinneuvonta arveli, että asia järjestyy perillä, kun pääsemme sopimaan nokakkain paikallisen virkailijan kanssa. Kun lakko tuli tietoomme, peruimme vuokra-auton, mutta Jyrki rustasi junassa netin kautta meille uuden sopimuksen.

Helsinki-Vantaalla Lissu tunsi, että flunssa on tulollaan. Apteekista valikoitiin mukaan erinäisiä itsehoitotarpeita kurkkupastilleista kuumelääkkeisiin. Sitten omaa lentoa odottelemaan. Ja odottelemaan… Lakon takia kone oli päässyt ilmaan Ateenasta myöhässä, joten lähtökin viivästyi tunnilla.

Koneen erittäin ystävällinen henkilökunta pahoitteli myöhästymistä, ja kone rullasi kiitotietä kohti. Sitten se pysähtyi. Ohjaamo tiedotti, että koneen jarrussa on havaittu tekninen vika, ja lähtö viivästyy. Vian korjaus kesti vain tovin, mutta sen jälkeen oman aikansa otti koneen tarkistusrutiinien tekeminen uudelleen. Mekaanikkona Jyrki osasi selittää, että se on välttämätön rutiini, joka takaa turvallisen matkan, joten odottelimme rauhassa. Kun lopulta kohosimme taivaan sineen, oli alkuilta ja lento oli myöhässä kaksi ja puoli tuntia.

Selvää oli, ettemme mitenkään ennättäisi jatkolennollemme Ateenasta Iraklioniin. Henkilökunta kertoi, että jatkoyhteyksiä viivytetään tai järjestellään uudelleen Ateenassa, missä koneen myöhästyminen oli tiedossa.

Ateenassa Aegeanin henkilökunta oli vastassa heti tuloportilla. Osalle matkustajista osoitettiin yö hotellissa, osaa hoputettiin jatkolennon suuntaan. Meille oli järjestetty paikat myöhäisemmälle lennolle Iraklioniin. Jyrki yritti saada kiinni autovuokraamoa, että meille varmasti löytyisi auto vielä yhdentoista aikaan illalla. Lopulta puhelu meni läpi ja asia tuntui tulevan ymmärretyksi.

Lissu kärvisteli pahenevan flunssan kourissa. Lentokoneiden ilmastointi kuivatti kipeää kurkkua. Jouduimme odottamaan, että kaikki myöhästyneistä koneista lennolle buukatut matkustajat löytyivät, ja niinpä tämäkin lento lähti myöhässä.

Episodi autonvuokraus

Perillä olimme puolilta öin. Koska matkustimme pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, saatoimme kiirehtiä suoraan Europcarin autovuokraamolle, joka sijaitsee kentän reunamilla. Siellä oli vielä täysi tohina päällä, vaikka aukiolo oli ilmoitettu vain 22 saakka. Meille löytyi auto, mutta kaikki loppu oli sitten ihan päin prinkkalaa.

Olimme siis etukäteen selvittäneet Suomessa, että voimme palauttaa tämän kansainvälisen yhtiön vuokra-auton meitä lähimpään yhtiön pisteeseen, Ierapetraan, jos vuokraamo on auki, muuten Agios Nikolaokseen. Auto oli varattu tiettyyn hintaan netistä Suomessa. Hinta oli selvästi edullisempi kuin taksikyyti.

Mutta mitä kuulimmekaan: netissä ilmoitettu hinta koski muka vain palautusta Iraklioniin, vaikka olimme Suomen pisteestä saaneet vastauksen, että netin edullinen tarjous sisälsi kaikki kulut, vaikka palauttaisimme auton muualle kuin lähtöpisteeseen. Iraklionin lentokentän konttorin mukaan kuitenkin yhtiölle tulisi kuluja auton noutamisesta kauempaa, joten siitä piti maksaa lisää. Asiasta väänsimme kättä varsin pitkään ja melko kovaan ääneenkin, sillä Lissun kurkusta ei enää kovin hempeää piiskutusta syntynyt. Jotain korpin tai kenties jonkin lentoliskon tapaista kraakkumista kreikan ja englannin sekoituksella.

Jääräpää

Tässä vaiheessa väsy pani jo luovuttamaan. Jos kello ei olisi ollut yksi yöllä, olisimme marssineet naapurikonttoriin ja ottaneet auton sieltä. Emme nimittäin olleet ainoat, jotka ihmettelivät, miksi hinta on eri kuin nettivarauksessa. ”Se on veroton hinta”, ranskalaisherralle selitettiin. Meille taas ”Suomen haarakonttori oli syöttänyt väärää tietoa”.Kun virkailijat olivat saaneet kuulla, että he itse asiassa selkeästi yrittävät törkeästi rahastaa meitä ja että tulemme ihan taatusti olemaan yhteydessä pääkonttoriin, ja että on heidän eikä suinkaan meidän tehtävä selvittää, voimmeko palauttaa auton seuraavana päivänä Ierapetraan, ääni kellossa lopulta muuttui. – ”Teille on Suomessa annettu väärää tietoa, olemme hyvin pahoillamme. Mutta voitte ajaa huomenna autolla niin paljon kuin haluatte ennen palauttamista. Ierapetran konttorista soitetaan teille, kun auto pitää palauttaa.” Mutta lysti siis maksaisi meille tukun ylimääräistä, aika lähelle päästiin jo sitä taksikyytiä.

Lopulta oli kuitenkin ihana ajaa kotiin. Kaikki oli ihan niin kuin olimme talon jättäneet, vuodevaatteet kuivina ja raikkaina laatikoissaan. Ladoimme kioskilta ostetut aamupalatarpeet jääkaappiin, jossa odotti Janniksen toimittama sikspäkki Mythosta. Jyrki sai siitä tervetulomaljan, Lissu kumosi kurkkuunsa Panadol Hottia ja painui pehkuihin.

Auringonlasku Ierápetrassa

Auto kierrettiin tarkasti ja meidän piti selittää asia perusteellisesti: että tarvitsimme vain yöllä kyydin lentokentältä kotiin, missä meillä oli oma ajoneuvo odottamassa, nimittäin Jykän moottoripyörä. Vuokrasimme auton Europcarilta, koska nimenomaan tiesimme tämän heidän vuokraamonsa olevan ihan asuntomme lähellä ja vuokraaminen oli taksia edullisempaa. Niin, ihan totta asuimme täällä, muutaman kilometrin päässä.Auton palautimme seuraavana iltapäivänä Ierapetran konttoriin. Sinne ei ollut otettu Iraklionista minkäänlaista yhteyttä. Aistimme ilmassa epäluuloa, kun omistajapariskunta ja poika kävivät ihmettelemään, miksi palautimme auton heille emmekä kentälle. Olimmeko huijareita, oliko auto kolaroitu, kun emme palauttaneet sitä loman lopuksi Iraklioniin?

Sillä välin kadun toiselle puolelle pysähtyi auto. Harmaahiuksinen herrasmies nousi siitä ja marssi Jykän selän taakse, läimäytti tätä hartioihin ja tervehti sydämellisesti: ”Te olette tulleet takaisin! Milloin?” Ystävämme Mihalis oli nähnyt meidät ohi kulkiessaan. Hän tenttasi meiltä, milloin olimme tulleet, kauanko viipyisimme, ja tulisimmehan kahville. Hän tervehti myös vuokraamon pariskuntaa ennen kuin taas kiirehti matkoihinsa.

Vuokraamon väen suhtautuminen muuttui saman tien aivan toisenlaiseksi. Meillä oli kreikkalaisia ystäviä, olimme siis ihan oikeita immeisiä. Poika soitti Iraklioniin ja ilmoitti auton palautuksesta, emäntä jutteli Lissun kanssa niitä näitä ja isäntä esitteli Jykälle kalastusveneensä, kun kuuli, että olemme suomalaisia. Jostain hän oli saanut sen käsityksen, että kansamme intohimona on juuri kalastus.

Olisimme mielellämme näiden sydämellisten ihmisten asiakkaita jatkossakin, mutta täytyy sanoa, että muutoin Kreetan Europcarin toiminta ei kyllä meiltä pisteitä kerännyt. Iraklionin lentokentän pisteen toiminnassa oli rahastuksen maku.

Tutustuminen terveydenhuoltoon

Lissun flunssa ei nostanut kuumetta, mutta ääni painui olemattomiin. Poskiontelot täyttyivät heti, kun pään kallisti tyynyyn, joten yöt olivat piinallisia. Monena iltana piti ystävien kanssa seurustelu käydä läpi lyhyen kaavan mukaan, kun potilas väsähti. Harmi, sillä olisi ollut niin kiva jutella kymmenen viikon poissaolon jälkeen.

Viikossahan flunssan pitäisi talttua, mutta tämä kirous oli kestävämpää laatua. Sunnuntaina Lissu ilmoitti Jykälle, että nyt lähdetään testaamaan sitten Ierapetran terveydenhuoltoa, kun se sapattivuonna jäi kokematta.

Päivystys löytyi keskussairaalasta. Ensin kysyttiin paikalliselta kaima-Lissulta neuvoa. Sittenkin vielä kierreltiin sairaalarakennusta ensin ulkoa ja sitten sisältä. Suomessa olisivat opasteet neuvoneet, minne mennä, täällä kai oletettiin, että ihminen saa suunsa auki.

Eräällä käytävällä oli ihmisiä istumassa ja jotain odottamassa, liityimme joukon jatkeeksi. Meitä selvästi tarkkailtiin, mutta kukaan ei ryhtynyt haastelemaan kanssamme, ja aloitteeseen olimme jotenkin liian väsyksissä. Tai liian suomalaisia, toisin sanoen. Varmasti kysyvä olisi neuvoja saanut, luultavasti vain ihmiset arastelivat, pitikö meille puhua englantia, saksaa vai mitä. Ja ennen pitkää eräs mies viittoikin, että hei, menkäähän te nyt vuorostanne tuosta ovesta sisään.

Oven takaa paljastui kiireinen päivystysasema, jossa kaksi hyvin nuorta naislääkäriä tutki asiakkaita. He puhuivat sujuvaa englantia. Yllättäen itsellä kuumeisena ja väsyneenä kieli taipui paremmin kreikkaan. Siis sikäli, kun sanavarasto riitti, mutta lääketieteen sanasto nyt on kreikkaa muutenkin.

Piti mennä verikokeisiin ja sitten röntgeniin. Kaikki paikat löytyivät saman, puoliaution rakennuksen eri puolilta, kun oli ensin kävelty ja kurkittu merkitsemättömistä ovista sisään ja kyselty, että onkohan tämä oikea huone. Ierapetran sairaala suljettiin edellisenä talvena, mekin näimme mielenosoituksen, jossa asiaa vastustettiin. Vuodeosasto ja päivystys toimivat tiloissa kuitenkin vielä.

Puuvanhus elää, vaikka sisu on ontto

Koetuloksissa ja kuvissa ei näkynyt mitään hälyttävää, mutta kolmen päivän antibiootin lääkärineiti määräsi. ”Jos olossasi tulee muutos huonompaan, tule heti vastaanotolle. Voit tulla milloin vain”, lääkäri vakuutti. Koko lysti ei myöskään maksanut mitään, kun Lissu oli esittänyt kansainvälisen sairausvakuutuskortin. No, lääke maksoi muutaman euron apteekissa, siinä kaikki.Saimme hyvin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua, vaikka puitteet olivat aika nukkavierut. Röntgenhoitaja tosin häipyi välillä pitkälle kahvitauolle ja jono vaikeroivia murtumapotilaita kasvoi edellemme, ennen kuin mies palasi. Kylläpä hän saikin läksytyksen kreikkalaisrouvalta, jonka jalka oli varmasti kamalan kipeä. Hollantilaistyttö matkaoppaan kanssa sen sijaan pysyi rauhallisena. Lissua lähinnä vain väsytti kamalasti. Oli oikeastaan ihan sama, oliko sillä hetkellä kotona Koutsounarissa, Suomessa vai sairaalan kaikuvalla käytävällä katselemassa hienoja käärmeiden ja merihevosten röntgenkuvia, jotka koristivat seiniä.

Kuuri tuntui tepsivänkin sen verran, että potilas jaksoi istua moottoripyörän päällä muutaman kevyen retken verran, mutta ääni ei palautunut koko reissun aikana eikä väsymys hellittänyt. Luonnollisesti työkuntoon ehti parantua loman loppuun mennessä. Enemmittä ongelmitta palasimme perjantaina Suomeen.

Retkellä Pefkin luolille

Kirje lentoyhtiölle

Kotiin palattua oli vuorossa reklamointi lentoyhtiöön. Matkavakuutuksesta ei ollut apua, koska lakkojen aiheuttamia kuluja ei korvata. Ei lakko tietysti ollut myöskään Aegean Airlinesin syytä, mutta meidän kulumme aiheutuivatkin lakosta seuranneesta sekaannuksesta lentoyhtiön puhelinpalvelussa. Emme päässeet hoitamaan lippujen vaihtoa heidän ohjeensa mukaan ja hädissämme tilasimme uudet liput, joiden peruminen jäi maksettavaksemme.

Lissu laati pitkän ja yksityiskohtaisen kirjeen englanniksi. Lähtökohtana oli asuinpaikkamme ja Helsingin välinen pitkä matka. Emme voineet odotella viime tinkaan, tulevatko liput takaisin voimaan vai ei. Puhelinoperaattorilta saatiin tarkat tiedot epäonnistuneista puheluista Aegeanille. Lissu oli myös huomannut kysyä virkailijan nimeä, kun lippujen palautuksesta käytiin puhelimessa tuloksetonta neuvottelua. Lentoyhtiö oli ilmoittanut, että puhelut nauhoitetaan, joten he voisivat tarkistaa, että tiedot pitävät paikkansa. Liitteeksi päätyivät myös Aegeanin omat asiakasviestit, joissa pahoiteltiin palvelupuhelimen ruuhkautumista.

Näistä saatiin kokoon vetoomus, että meidän oli kerta kaikkiaan pakko buukata lennot tiistaille, kun maanantain lennot oli ilmoitettu peruutetuiksi. Vetosimme asiakkuuteen, jonka toivoimme jatkuvan tulevaisuudessakin. Lähetimme kirjeen sähköpostilla ja jäimme odottamaan. Lukuun ottamatta ”Olemme vastaanottaneet viestimme ja käsittelemme sen mahdollisimman pian” –vakiovastausta ei kolmeen viikkoon kuulunut mitään.

Juuri, kun olimme ehtineet miettiä, pitäisikö viestistä lähettää uusi kopio, tuli lentoyhtiön vastaus. ”Olemme perehtyneet kirjeeseenne ja päätyneet siihen, että olosuhteet huomioon ottaen toimintanne oli ymmärrettävää. Yhtiömme palauttaa teille käyttämättä jääneistä lentolipuista aiheutuneet kulut.” Jippii! Ei siis sittenkään kuuden ja puolensadan tappioita syyslomareissustamme. Paitsi se autovuokraamojuttu: Tehtiin reklamaatio Suomen Europcarille ja sieltä toimittivat kyselyn Iraklioniin, josta muutaman viikon jälkeen tuli pahoitteluviesti liiasta perinnästä ja palautuksena hyvittivät luottokorttitiliä parilla kympillä. Tappioksi alkuperäiseen varaushintaan jäi noin 40 €. Muutaman kympin kirvely ei kuitenkaan enää tuntunut niin isolta.

Sitten vain odottelemaan joulureissua kesämökille, liput oli varattu jo hyvissä ajoin kolmen viikon matkaa varten. Ihanaa päästä synkimpään talven kaamosaikaan katsomaan aurinkoa!

Kärähtänyt sydän

Jumalat olivat kuitenkin päättäneet, että Lissua piti vielä koetella. Silloin tällöin itsestään ilmoitellut sydämen rytmihäiriö rupesi syksyllä esittämään uusia oikkuja. Tutkimuksissa löytyi tiheälyöntisyysjaksoja. Joulumatka oli pakko perua. Tällä kertaa vakuutuksesta tuli korvaus, mutta kyllähän tilanne mielen vähän alamaihin veti.

Niin saapui joulu sitten Pohjolaan. Saivat lapset taas kokoontua kotipöydän ääreen, mikäs siinä, oikein mukavaa oli. Haikeina kuitenkin muistelimme etelän tähtitaivasta, rakastettavan mauttomia koristeita, kuten muoviporoja, pukkeja ja parvekkeille viritettyjä räpsyvaloja, puun korkuisia joulutähtiä. Hankimme pieneen pöytäkuuseemme värilliset valot, jotka laitoimme sykkimään välimerellistä rytmiä. Lapset kauhistelivat mutta ymmärsivät. Ikävöimme ystäviä ja suomalaista joulupöytää ravintola Katerinan takkatulen ääressä.

Sydäntä tutkittiin pitkin talvea. Ei mitään vakavaa, mutta kiusallista. Ennen kaikkea on tylsää olla hoitojen koekaniinina, kun oikein mikään ei tunnu tepsivän. Sydäntä jopa poltettiin ablaatiohoidossa, mutta tulosta ei saatu aikaan. Kiukuttaa, kun olisi mukava mennä ja tulla ilman väsähtämisiä. Mutta elämähän ei ole oikeudenmukaista, vaan kenelle tahansa voi tulla eteen mitä tahansa. Täytyy nauttia siitä, mikä itselle sopii parhaiten. Kun se meille tuntuu olevan rakas Kreeta, niin yritämme viettää siellä niin paljon aikaa kuin voimme. Sitä paitsi Välimeren ilmasto on ihmiselle kaikkein terveellisin.

Jykän ja Dafnin kevät

Kreetalla on ollut harvinaisen viileää ja sateista. Luonnolle se on hyväksi, sillä edellinen vuosi oli kuiva. Jykä on raportoinut Lissulle upeita ukonilmoja. Nyt on jo lämmennyt ja uimakausi on alkanut. Dafni ui viileässäkin vedessä mielellään, mutta myös isäntä on pulahtanut meressä. Koutsounarin kilometrien pituinen hiekkaranta on vielä enimmäkseen tyhjä turisteista.

Bramianan tekojärvi kävi tosi pienenä kuivuuden vuoksi. Nyt järvi lienee taas täyttynyt.

Keittiö pursuaa tomaatteja, paprikoita ja muita kauden kasviksia, joita naapurit ja ystävät lahjoittavat kassikaupalla. Mies on todellisella salaattikuurilla, kun yrittää yksin selvitä mahdollisimman pienellä hävikillä. Ensi talvena Suomessa ei varmaan lautaselle päästetä yhden yhtä tomaattia.Jykä on ollut mukana tuttavien viljelyksillä pikku hommissa. Paprikoiden lajittelusta on siirrytty sujuvasti Nikos-ystävämme vanhempien ruokapöytään, missä kreetan murre on ainoa kieli. No, totaalisen käsittämättömissä kohdissa Nikos on tietysti autellut englanniksi, mutta täkäläiset todella arvostavat sitä, että ulkomaalainen yrittää jutustella heidän kielellään.

Dafni on ollut monessa mukana, sillä se ei oikein tykkää jäädä yksin tyhjään asuntoon, vaikka siellä on mukavan viileää. Katerina-ravintolassa se osaa pysytellä nätisti omalla paikallaan mutta häätää yhdessä Astrapi-kissan kanssa vieraat katit ja rakit pois. Toistensa nämä antavat olla rauhassa. Tottelevainen Dafnula-tyttö on ihmetyksen aihe niin turisteille kuin paikallisillekin. ”Ai, täällä on koira. Onko se ollut tuossa koko ajan ihan hiljaa?”

Muutamana aamuna naapuruston papat ovat kutsuneet Jykän ja Dafnin lenkiltä kafenioon aamukahville. Ohiajavat autot tööttäävät moikkauksia ja piha-aitojen yli kuuluu tervehdyksiä. Mies ja koira ovat sujahtaneet miljööseen.

Terveisin Kreetalta Jyrki, Suomesta Lissu

You may also like...

1 Response

  1. Liisa Ikonen sanoo:

    Kiitos Arja! Täällä sitä taas ollaan. Kyllähän nämä juhannuksen jälkeiset kolmenkympin helteet jo alkavat kesältä tuntua. 😉
    Lissu