Arjen luksusta ja hallanvaaraa

Kesämökki Kreetalla voi kuulostaa kovin luksukselta, mutta elelemme täällä varsin perinteistä mökkiläisarkea. Palvelijat eivät passaa sifongeissaan liihottelevaa rouvaa, eikä aviosiippa harjoittele golf-otteita puutarha-Jorgoksen huolella hoitamalla pihanurmikolla. Uima-allas ei siintele makuuhuoneen oven takana.

Emme ole tänne lähteneet tavoittelemaan luksuselämää vaan ihanaa arkea. Täällä on koko kesän lämmintä ja aurinko paistaa. Sortseja pitempää ei tarvitse kaapista kaivaa ja varpaat eivät ole sukkia nähneet pitkilleen. Ruoka on hyvää ja elämänasenne rento.

 

Arkipuuhia

39 astetta Celsiusta tarkoittaisi meikäläiselle normaalisti, siis Suomen olosuhteissa, vuoteeseen kaatavaa flunssalämpötilaa. Täällä se oli juhannuksen jälkeen luettavissa ulkolämpömittarista. Seuraavalla viikolla mittari näytti jo melkein kymmentä astetta enemmän, virallisetkin lukemat kävivät yli 40 asteessa. Välillä käytiin ihan mukavissa kolmenkympin lukemissa ja tuuli virkisti, sitten uusi helleaalto puski päälle heinäkuun puolivälissä.

Mitä parahin sää jouten lötköttelyyn, mutta aina ei arkiaskareita voi lykätä. Imurointi pitää tehdä kun se pitää tehdä, vaikka olisi kuuma. Kuuma on todennäköisesti seuraavanakin päivänä. Imuroinnista hikisenä sitä haaveilee käyttävänsä lattian luuttuamiseen kylmää vettä, mutta hanasta tulee pelkkää kuumaa. Siis kylmävesikraanasta.

Hellettä lievittää ihana frappé, vaahdotettu kylmä kahvi ja monta jääpalaa. Olut sammuttaa janon hyvin, mehut ja limpparit tekevät kauppansa, mutta, mutta… kahden viikon etelänmatkan lomakilot tietää jokainen. Lisätäänpä siihen muutama viikko lisää. Ei niin kiva. Pelkkä vesi ei kuitenkaan vie janoa, tarvitaan lisäksi vähän suolaa. Muuten krampit alkavat vaivata öisin. Täkäläinen tapa sirotella suolaa jopa salaattiin alkaa tuntua tarpeen sanelemalta järkiseikalta.

Mutta mitäpä näitä hyviä lomasäitä valittamaan, kun kotimaan sääkartat näyttävät sitä mitä näyttävät. Täällä on kuitenkin paljon ihmisiä, joiden pitää oikeasti tehdä töitä helteessä. Kun Suomessa muutama vuosi sitten kiroiltiin Kreikkaan syydettäviä tukimiljardeja, kuuli joskus mainittavan täkäläisten laiskottelusta. Se on vissi ja varma, että monikaan suomalainen ei suostuisi tekemään samanlaisia työpäiviä ja -viikkoja samoissa olosuhteissa kuin täkäläiset, olivatpa sitten turismin tai maanviljelyksen alalla tai ihan vaan paikallisia yrittäjiä. Kaupan työntekijöillä on oikeastaan kaikkein helpoimmat olosuhteet ilmastoiduissa liikkeissä. Ravintoloiden keittiöissä saattaa olla vähemmän mukavaa.

 

Meri vilvoittaa

Kun on liian kuuma lenkkeillä, hellejuomien kalorien liuottaminen hoituu meressä. Välimeren suolapitoisuus on hyvin korkea ja vesi kannattelee ihanasti, mutta myös vastustaa liikettä sopivasti. Meressä tarkenee vesijuosta ja huhkailla miten kauan huvittaa, ja lämpimällä hiekalla on hyvä venytellä. Edelleen lähes autiolla rannallamme ei kukaan ihmettele, jos uimari vähän viuhtoo tai auringonottaja vääntelehtii kummallisesti. Pitää vaan muistaa pysyä viltin päällä, ettei korvenna nahkaansa. Hiekka on nimittäin tulinen!

Meri on ilman muuta yksi niistä asioista, jotka tekevät täällä olosta niin ihanaa. Jos sää suosii ja meri on rauhallinen, voi aalloille asettua kellumaan kaikessa rauhassa. Silloin kuulee, miten pikkukivet rahisevat vesirajassa. Niistä tulee ajan kanssa täydellisen, silkkisen sileitä, pyöreitä tai soikeita. Vesirajassa, kiiltävän märkinä, ne ovat kuin hiottuja korukiviä: hiilenmustia tai alabasterinvalkeita, keltaisia, vihreitä, hohtavaa norsunluuta, valko-harmaata, suklaa-valkoista tai punaista marmoria vihrein kuvioin …

Päivällä vesi kimaltaa niin, ettei pinnan läpi juuri näe ilman maskia. Sorarannassa katsottavaa ei kovin paljon ole. Vähän ennen auringonlaskua vesi on turkoosia ja läpinäkyvää, kun auringonsäteet eivät enää heijastu suoraan takaisin. Silloin voi nähdä, että pikkukalaparvet uiskentelevat koko ajan pitkin sorakaistaa, jota aallot liikuttelevat. Kai ne löytävät siitä ravintoa. Pienet pajunlehden kokoiset kampelat, jotka mukautuvat väritykseltään täydellisesti pohjasoraan, voi huomata vain silloin, kun ne vaihtavat paikkaa aivan pohjan tuntumassa.

Ranta syvenee nopeasti niin, että alle kymmenen metrin päässä vesirajasta on jo viitisen metriä vettä. Pohja näkyy silti hyvin. Aurinko väreilee vihreässä pohjassa kultaisina juovina, uimarin varjo kieriskelee kiharakuvioisella hiekalla. Satunnaisesti jokin isompi kala kavereineen ui pohjan tuntumassa, yksinäinen taskurapu kömpii puuhissaan.

Maalla voi olla lähes tyyntä ja silti meri voi hyrskyä rantaan suurina aaltoina. Jossain kauempana on silloin valloillaan hyvänlainen puhuri. Autiota merta on tarjolla Afrikan rannikolle saakka. Välistä eteläisellä taivaalla erottuu kellanruskea juova, se on Saharan hiekkaa, jota tuulet kantavat mukanaan.

Pohjoistuulellakin aallot iskevät rantaan vaahtopäinä, vaikka tuuli puskee todella kovalla voimalla maalta päin. Vaahto lentää takaisin merelle ja luonnollisesti päin uimarin kasvoja, kun yrittää päästä maihin. Pahimmillaan tuuli nostaa pikkukivetkin ryöppyinä ilmaan, silloin ei rantsussa oikein viihdy. Onneksi voi vaihtaa paikkaa: muutaman kymmenen kilometrin säteellä löytyy aina uimapaikka, joka on sopivasti tuulensuojassa.

Jos valikoi uimapaikkansa niin, että pysyttelee kaukana rantatuoleista ja watersport-palveluista, uiminen on huveista halvinta ja silti ehkäpä ylellisintä. Jokin, kenties jopa ihmisen syvin, alkukantainen muistijälki, sinne meren aaltoihin meitä houkuttaa.

 

Tehdään pöytä!

Ulkona syöminen on ilman muuta kesämökkielämämme suola ja sokeri, sillä monesti syömme yhdessä mukavien ystävien kanssa. Sosiaalinen nälkä tyydyttyy siinä kuin fyysinenkin. ”Tulkaa, tehdään pöytä!” kuuluu toivotus, kun täällä kutsutaan syömään. Silloin ei hotkita vaan istutaan jutellen ja napostellen yhdessä pitkään.

Kreetalla voi syödä hyvin ja halvalla. Kasvikset ja hedelmät ovat hyvin edullisia ja ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa on mistä valita. Vaikka käymme ulkona useampana iltana viikossa, lompakko ei siitä laihdu. Talousmenot ovat paljon pienemmät kuin Suomessa.

Tuoreet hedelmät tuovat ylellisyyden tuntua vaatimattomaan ruokapöytäämme. Koska ”kunnon aterioita” tulee syötyä muualla, kotona kokkaamme useimmiten vain jotain pientä, kuten munakasta tai jotain nopeaa grillissä. Mutta kun lisukkeena on kulhollinen hedelmiä tai paikallista hunajaa jugurtin päällä, arkiateria tuntuu juhlalta.

Ulkona tilaamme yleensä salaatin tai tzatzikin alkupaloiksi ja sitten jotain liharuokaa, annokset molemmille. Puoli kiloa viiniä, niin kuin täällä sanotaan, menee kyytipoikana, ja aikaa käytetään vähintään pari – kolme tuntia. Useimmiten talo tarjoaa jälkiruoaksi hedelmiä tai ruokaryypyn.

Vatsa täynnä poistutaan pöydästä, kun on korvattu ateriasta, paikasta ja menusta riippuen, kahdesta neljään kymppiä kokonaisuudessaan. Suomessa sillä saisi kai huoltoasemalounaan.

Iltaa on toki mukava istua ihan rauhassa omalla terassilla, lämpimässä pimeydessä kynttilän valossa, kuuta tai tähtiä tuijotellen. Sirkat sirittävät, kun kaskaat auringon laskiessa vaikenevat. Lasissa kimmeltää pihkainen valkoviini retsina tai luostarissa valmistettu luomupunaviini. Jälkimmäinen maksaa kymmenen litran hana-pakkauksessa kolmisen kymppiä, puolen litran pulloissa retsina on reilun euron investointi. Ihan tavallisesta ruokamarketista, tietysti.

 

Miten kesämökki Kreetalta hankitaan?

Moni on kysellyt, miten täältä saisi asunnon vuokrattua tai ostettua. Meillä ei ole siihen oikein helppoa vastausta, sillä tuskin kovin monelle sattuu sellainen tuuri kuin meille: oman kotikylän suomalaisen kiinteistövälittäjän kautta saimme tiedon tästä asunnostamme.

Kreetalla vakituisemmin asuvien suomalaisten neuvot ovat melko lailla yhdensuuntaisia: ensin tullaan Kreetalle ja sitten aletaan kysellä. Parhaiten se varmaan onnistuu, jos oleskelee ensin jollain paikkakunnalla sen verran aikaa tai niin usein, että pääsee tutustumaan paikallisiin asukkaisiin. Sitä kautta voi päästä kyselemään asuntoa. Tavernat ovat hyviä tietotoimistoja.

Vuokraamisen ja ostamisen kiemuroissa luotettava ja kreikankielentaitoinen tuttava on ensiarvoisen tärkeä apulainen, mutta lisäksi tarvitaan vielä mahdollinen lakiasiantuntija, ainakin ostopuuhiin. Englanniksi aiheesta löytyy tietoa netistä. Englanninkielisten sivujen tarjonta poikkeaa hieman siitä, mitä kreikaksi myydään. Ulkomaalaisille tarjotaan luksustaloja huippuhinnoin. Kiinteistövälittäjien nettisivuilla on paljon tarjontaa, mutta hinnat ovat pilvissä ja useat kiinteistöt olleet myynnissä vuosikausia. Mitään ei kannata ostaa tai vuokrata käymättä paikanpäällä.

 

Hotellikin kannattaa valita harkiten

Pitkäaikaisvuokraamisen hinnat ovat toiset kuin kesälomaviikkojen maksut. Koska perheemme eläkeläisellä on mahdollisuus oleilla etelässä milloin vaan ja kuinka kauan huvittaa, meidän kannattaa pitää täällä asuntoa ympäri vuoden.

Sitä ennen olemme vuosien ajan keränneet ihania elämyksiä voimavaroiksi pitkään talveen ihan tavallisilta parin viikon lomareissuilta. Onhan se niin lokoisaa, kun saa olla valmiilla ja joku muu siivoaa, helteelläkin. Aina näkee uutta ja ikävät arjen pikku asiat, kuten vaikka vuotavan hanan tai rikkinäisen ikkunanlukon, saa antaa olla. Hotellireissaaminen on oikein hyvä vaihtoehto Kreikasta nauttimiseen.

Yhden asian toivoisi käyvän matkailijan mielessä ennen kuin matkan varaa. Mitä tarkoittaa, kun valitsee ns. all inclusive-reissun? Paikalliset matkailuyrittäjät alkavat olla hätää kärsimässä sitä mukaa, kun kyseinen konsepti yleistyy. ”Missä kaikki turistit ovat?” kysytään nyt Ierapetrassa ja ympäristössä. Tilastot kertovat, että heitä pitäisi olla täällä nyt ennätysmäärät.

”Ennen matkailijat tulivat tavernaan syömään ja istumaan iltaa. Nyt ne vain kävelevät ohi ja katselevat maisemia. Kaiken ruoan ja juoman saa hotellista. Ja kuka saa matkailutulot? Isot hotellit ovat kansainvälisten sijoittajien omistuksessa. Ruokatarvikkeet hankitaan halvalla muista maista. Matkailijat tulevat maahamme, mutta kreikkalaiset eivät hyödy siitä juuri mitään.” Näin kommentoivat paikalliset yrittäjät.

Kannattaa miettiä omia valintoja. Entä jos menetämme pikku hiljaa tämän maailman ystävällisimmän kansan luottamuksen siihen, että matkailija on ystävä, joka kunnioittaa maata, sen asukkaita ja kulttuuria? Täällä tapoihin on iät ajat kuulunut, että tulija ansaitsee osakseen vieraanvaraisuutta. Älkäämme päästäkö hallaa paratiisiin.

 

Kreetalta Lissu ja Jykä