{"id":283,"date":"2018-09-17T21:38:28","date_gmt":"2018-09-17T18:38:28","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/?p=283"},"modified":"2024-01-10T10:24:39","modified_gmt":"2024-01-10T08:24:39","slug":"kesa-kreetalla-ja-surujen-syksy","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/2018\/09\/17\/kesa-kreetalla-ja-surujen-syksy\/","title":{"rendered":"Kes\u00e4 Kreetalla ja surujen syksy"},"content":{"rendered":"
\"\"

N\u00e4kym\u00e4 Messaran lahdelle<\/p><\/div>\n

Syksy on viilennyt ja takana on taas yksi Kreetalla vietetty kes\u00e4. Jyk\u00e4 tosin viel\u00e4 nautiskelee kolmenkympin hellelukemista loppukes\u00e4n hehkuissa, mutta Lissu on pakertanut koulukkaiden kanssa uutta lukuvuotta jo kuukauden p\u00e4iv\u00e4t. Ja onhan Suomessakin tarjennut.<\/p>\n

Kerrankin Lissun ei tarvinnut tuntea ep\u00e4suomalaiseen ihonv\u00e4riin kohdistuvaa mulkoilua, kun Kreetalta Suomeen palatessa elokuussa kanssaihmiset olivat kaikki ruskettuneita ja iloisia – jos sitten eiv\u00e4t jo olleet ehtineet kyll\u00e4sty\u00e4 Suomessa vallinneisiin poikkeuksellisiin helteisiin.<\/p>\n

Rentoa kes\u00e4el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kes\u00e4kuu oli meid\u00e4n m\u00f6kkimaisemissamme jopa hiukan viile\u00e4, v\u00e4liin pilvinenkin. L\u00e4mp\u00f6 kohosi p\u00e4ivisin noin 27 asteeseen.\u00a0Saimme kes\u00e4n aikana pari kaivattua sadekuuroakin. Kes\u00e4kuinen kuuro sai vedet virtaamaan koskina pitkin teit\u00e4 ja polkuja, hein\u00e4kuun harvinainen sade oli maltillisempi. Molemmat selv\u00e4sti elvyttiv\u00e4t luontoa, mutta kuivuus on edelleen ankara.<\/p>\n

Hein\u00e4kuussakin oli vain parin p\u00e4iv\u00e4n kuumempi jakso. Kaiken kaikkiaan helppo olla. Kes\u00e4vieraskin nautti, kun p\u00e4\u00e4si harrastamaan yl\u00e4m\u00e4kijuoksua aamuvarhaisella. Madeiralla tavallisesti juoksenteleva omien polkujensa tallaaja kehui kovasti aluettamme juoksullisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Samainen kes\u00e4vieras puhkui sitten juoksulenkkiens\u00e4 p\u00e4\u00e4lle energiaa ja endorfiineja. Totesi, ett\u00e4 ”Oikeasti ihan mahtavaa, kun te vaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 downshiftaatte.” Hmm? Emmep\u00e4 olleet ajatelleetkaan olevamme niin trendikk\u00e4it\u00e4. Vaikka l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4h\u00e4n tottuu niin, ettei se tunnu tukalalle, kyll\u00e4 se kuitenkin saa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset h\u00f6tkyilyt aika v\u00e4hiin. Ja kun ei ole kiire, voi istua terassilla pitk\u00e4ll\u00e4 aamupalalla ennen aamun uimalenkki\u00e4. Miksi pit\u00e4isik\u00e4\u00e4n olla kiire el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 eteenp\u00e4in? Siis jos ei ole kiire juoksemaan ennen kuuminta aikaa.<\/p>\n

Vieraamme mainitsema kiireet\u00f6n meininki palasi mieleen, kun kreikkalainen yst\u00e4v\u00e4mme pist\u00e4ytyi Suomessa. Palattuaan h\u00e4n ihmetteli kokemustaan. ”Suomessa toimii kaikki. Hienoa ajaa isoja, leveit\u00e4 moottoriteit\u00e4. Aikataulut pit\u00e4v\u00e4t, kaikki menee niin kuin on sovittu. Silti minulla oli koko ajan tunne, ett\u00e4 puuttuu jotakin.” H\u00e4n kaiveli paidanrinnustaa sormillaan syd\u00e4mens\u00e4 tienoilta. ”T\u00e4\u00e4lt\u00e4. En tied\u00e4, mik\u00e4 se on. Ehk\u00e4 el\u00e4m\u00e4?”<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Niin, kun seuraa Suomen uutisia ja somen puheenaiheita et\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4, tulee v\u00e4kisinkin mielikuva suoritusyhteiskunnasta. Alkukes\u00e4st\u00e4 annetaan neuvoja, kuinka loma kannattaa suunnitella. Pit\u00e4\u00e4 suorittaa kotimaanmatkoja, piknikkej\u00e4, grilli- ja puutarhajuhlia, yst\u00e4vi\u00e4 ja sukua pit\u00e4\u00e4 tavata ja viett\u00e4\u00e4 perheen kesken laatuaikaa. Pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s antaa aikaa itselle ja huolehtia kunnosta. Puutarhaa pit\u00e4\u00e4 hoitaa, koska puutarha pit\u00e4\u00e4 olla vaikka kerrostalon katolla, ja satokausia pit\u00e4\u00e4 seurata kalenterin kanssa.\u00a0Sen lis\u00e4ksi pit\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 luonnosta eli hortoilla. N\u00e4en sieluni silmin v\u00e4syneen perheen hortoilemassa lomastressiss\u00e4 pitkin pientareita. Loman lopulla saimme lukea otsikon: ”Miten v\u00e4henn\u00e4t lomaltapaluustressi\u00e4”?<\/p>\n

Suomessa kuunpimennyskin olisi ilmeisesti pit\u00e4nyt suorittaa, katsoa valmiiksi korkea paikka, jossa se n\u00e4kyisi, sill\u00e4 se olisi t\u00e4m\u00e4n vuosisadan toiseksi pisin. Eih\u00e4n sellaista tilaisuutta saa missata. Vaan eik\u00f6 kuitenkin jotakin tapahdu ihan vain sill\u00e4kin, ett\u00e4 vain on ja antaa asioiden tapahtua? Seurasimme kuunpimennyst\u00e4 meren rannalta Ierapetrasta. Aika harva paikallinen tiesi, ett\u00e4 t\u00e4llainen h\u00e4ppeninki oli tulossa, mutta kyll\u00e4 sit\u00e4 ihasteltiin. Me, kuten muutkin, olimme viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rentoa perjantai-iltaa tavernassa yst\u00e4vien kanssa. Kuu pimeni ja punastui ja valkeni taas, maa pysyi radallaan.<\/p>\n

Mihin meill\u00e4 suomalaisilla on kiire? Tuleeko el\u00e4m\u00e4st\u00e4 t\u00e4ydempi, jos sen ahtaa t\u00e4yteen tapahtumia? Olemmeko parempia ihmisi\u00e4, jos haalimme el\u00e4myksi\u00e4 hampaat irvess\u00e4? Vai onko meid\u00e4t opettanut tarttumaan tilaisuuteen juuri kotimaan ailahteleva ilmasto? Kuuma ilmanala puolestaan pakottaa helitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pahimman kiireen pois, kun kuumuus uhkaa suorastaan terveytt\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 se selitt\u00e4\u00e4 kulttuurieron.<\/p>\n

\"\"Y\u00f6taivasta tuli katseltua pitkin kes\u00e4\u00e4. T\u00e4ysikuu tuli ja meni, ja taivaalla vaelsivat Mars, Jupiter, Saturnus, ja Venus, joita silloin t\u00e4ll\u00f6in t\u00e4ht\u00e4ilimme kaukoputkella. Pihallamme on sen verran pime\u00e4\u00e4, ett\u00e4 varsinkin kuuttomina \u00f6in\u00e4 linnunradan erottaa helposti. Skorpionin t\u00e4htikuvio on tullut tutuksi. Suomessahan se j\u00e4\u00e4 horisontin alle ja kes\u00e4taivas on muutenkin liian valoisa t\u00e4htien tarkkailuun.<\/p>\n

Jonkin verran taivaan kuviot ovat olleet eri asennossa, kun saaren asukkaat katselivat niit\u00e4 tuhansia vuosia sitten ja antoivat niille nimi\u00e4. Silti t\u00e4hdet kertovat ikuisuudesta, joka yhdist\u00e4\u00e4 aikakausia. Nykyinen melske on sen rinnalla haiku vain.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4himatkailua<\/strong><\/p>\n

\"\"

My\u00f6nnet\u00e4\u00e4n: mattopyykki kuuluu kes\u00e4\u00e4n!<\/p><\/div>\n

Kyll\u00e4 meid\u00e4nkin kes\u00e4\u00e4mme toki suorituksia mahtui.\u00a0Vuoren valloituksen lis\u00e4ksi vene saatiin pari kertaa vesille. Enimm\u00e4kseen\u00a0tuli kuitenkin puuhasteltua yht\u00e4 sun toista pient\u00e4. Jyk\u00e4 laitteli Pegasoa, jonka j\u00e4\u00e4hdytin aiheutti sopivasti p\u00e4\u00e4nvaivaa. Py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 on vuokrajuhtahistoria, ja se on voinut kaatua joskus, sill\u00e4 syyl\u00e4rin letkut ovat ainakin v\u00e4h\u00e4n nyrj\u00e4ht\u00e4neet.<\/p>\n

Lissu puolestaan hankki muutamia\u00a0taimia, kuten puolimetrisen bougainvillean – sit\u00e4 oikeaa, kirkasta fuksian punaista s\u00e4vy\u00e4. Se p\u00e4\u00e4si ruukkuun. Jospa sen viel\u00e4 joskus saisi istuttaa ihan omalle maalle Kreetalla! Kukille viritettiin ajastettu kastelu. T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 jopa temppelipuu, plumeria, kukki.<\/p>\n

\"\"

Plumeriamme onkin pinkki eik\u00e4 valkoinen!<\/p><\/div>\n

Kuivuus asettaa haasteita puutarhuroinnille. Meill\u00e4 on ajastettava t\u00e4sm\u00e4kastelulaite, joten vesi\u00e4 ei kauheasti lotrata. Dafni on pakko huuhtoa suolasta aina uimareissun j\u00e4lkeen, joten appelsiinipuu saa kastelun kaksikin kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Kreetan puutarharyhm\u00e4 naamakirjassa vinkkasi, ett\u00e4 kaikki k\u00e4ytt\u00f6vesi, tiskivesist\u00e4 alkaen, kannattaa ottaa talteen ja antaa kasveille. Niinp\u00e4 ne saivat aika paljon ekstraa entiseen n\u00e4hden ja tykk\u00e4siv\u00e4t. Pit\u00e4\u00e4 ottaa tavaksi.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Hein\u00e4kuun puoliv\u00e4liss\u00e4 tehtiin ”kotimaanmatka”. Saimme Lauri-poikamme Suomesta tytt\u00f6yst\u00e4vineen kotimieheksi ja Dafnin kaitsijaksi, ja l\u00e4hdimme Moto Guzzilla reissuun kolmeksi p\u00e4iv\u00e4ksi.\u00a0 Kohteenamme oli Kreetan saaren lounainen sopukka suunnilleen saaren keskivaiheilla. Siell\u00e4, miss\u00e4 Messaran viljava tasanko p\u00e4\u00e4ttyy l\u00e4nness\u00e4 mereen, sijaitsee paljon antiikin raunioita. Niist\u00e4 Faistoksen palatsi ja Gortyn, roomalaisajan\u00a0Kreetan p\u00e4\u00e4kaupunki, olivat jo ennest\u00e4\u00e4n meille tuttuja, mutta Agia Triadan raunioilla emme olleet k\u00e4yneet. L\u00e4hell\u00e4 oli my\u00f6s Matala, joka on l\u00e4hinn\u00e4 tunnettu hippimenneisyydest\u00e4\u00e4n, mutta alkuaan hippien 60-luvulla asuttamat luolat ovat olleet roomalaisia hautoja.<\/p>\n

Varasimme netiss\u00e4 huoneet pienest\u00e4 Katerina Rent Rooms -hotellista Kalamakin idyllisess\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4. Sinne oli parin tunnin matka m\u00f6kilt\u00e4mme, mutta ajelimme leppoisasti pitkin pieni\u00e4 teit\u00e4 Messaran laakson etel\u00e4ist\u00e4 laitaa. Pys\u00e4hdyimme p\u00e4iv\u00e4kahville er\u00e4\u00e4n kyl\u00e4n kafenioon. Kyl\u00e4t ovat niin vieri vieress\u00e4, ett\u00e4 on vaikea pysy\u00e4 per\u00e4ss\u00e4, mink\u00e4 karttanimen kohdalla tie kapenee talojen v\u00e4liin milloinkin.<\/p>\n

Navigaattorin olemme hyl\u00e4nneet moottoripy\u00f6r\u00e4illess\u00e4 ajat sitten, kirkkaassa auringossa ja\u00a0 py\u00f6r\u00e4n t\u00e4rin\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 ei pysty lukemaan. Kun pys\u00e4htyy, paperikartta ajaa saman asian, ja tukea saa tarvittaessa k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4. Toisaalta kumpikaan, paperikartta tai Google Map, ei kykene tekem\u00e4\u00e4n eroa teiden v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 on se isoin p\u00e4\u00e4tie ja mik\u00e4 mahdollisesti ei olekaan p\u00e4\u00e4llystetty, vaikka kartta niin v\u00e4itt\u00e4\u00e4. Kiire ei ole hyv\u00e4 matkakumppani, sill\u00e4 virhevalintoja tulee v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 huomasimme p\u00e4\u00e4stelev\u00e4mme sorap\u00e4tk\u00e4\u00e4, toisen kerran olimme ihan eri tiell\u00e4 kuin alun perin piti, matkalla oikeaan suuntaan kuitenkin.<\/p>\n

Luultavasti olimme Staviesin kyl\u00e4ss\u00e4, kun pys\u00e4hdyimme kahville. Kafeniossa vallitsi aluksi melkein kaurism\u00e4kel\u00e4inen tunnelma, meinasi melkein ruveta naurattamaan. Ukkoja oli koolla muutama, mutta rupattelu vaimeni, kun muukalaiset parkkeerasivat py\u00f6r\u00e4n ja tilasivat frappet kreikaksi. Mit\u00e4 v\u00e4ke\u00e4? Ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4tk\u00f6, jos lausumme \u00e4\u00e4neen mielipiteemme heist\u00e4?<\/p>\n

Lopulta is\u00e4nt\u00e4, joka oli istunut vaiti viereisen p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, avasi:\u00a0”Moto Guzzi”, h\u00e4n tavasi ajokistamme ja ny\u00f6kk\u00e4si py\u00f6r\u00e4\u00e4 kohti.\u00a0”Joo, italialainen merkki”, Jyk\u00e4 vastasi kreikaksi.\u00a0Nyt is\u00e4nt\u00e4 uskalsi jatkaa saaren murteella. Ennen vanhaan kuulemma Moto Guzzeja n\u00e4ki, ei en\u00e4\u00e4, on v\u00e4h\u00e4n iso py\u00f6r\u00e4, kalliit verot. Ja mist\u00e4 kaukaa sit\u00e4 on py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 tultu? Kun vastasimme, ett\u00e4 Ierapetrasta, sit\u00e4k\u00f6s koko porukka ihmettelem\u00e4\u00e4n. Eik\u00f6 ulkomailta? Siisp\u00e4 piti referoida tarinamme, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asustellaan joitakin kuukausia vuodesta, kreikkaa osataan v\u00e4h\u00e4sen, retkeill\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 pikkuisen.<\/p>\n

Seuraavaksi yksi asiakkaista, i\u00e4k\u00e4s mutta kirkassilm\u00e4inen pappa, hilasi tuolinsa l\u00e4hemm\u00e4s ja alkoi tentin. Miksi opiskelemme kreikkaa? Vastasimme pit\u00e4v\u00e4mme Kreikasta ja kreikkalaisista sek\u00e4 maan kulttuurista. Seuraavaksi k\u00e4siteltiin kotimaamme. Hyv\u00e4t pohjatiedot papalla olikin. Paljastui, ett\u00e4 h\u00e4n oli el\u00e4kkeell\u00e4 oleva opettaja ja kiinnostunut maantieteest\u00e4. Lopuksi h\u00e4n viel\u00e4 lausui painokkaasti: ”Eiv\u00e4t vain kreikkalaiset ole hieno kansa. My\u00f6s suomalaiset ovat yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 ja hienoja ihmisi\u00e4.”<\/p>\n

\"\"

Perill\u00e4! Rent Rooms Katerina, Kalamaki<\/p><\/div>\n

Majapaikkamme perill\u00e4 pikku hotelli Katerinassa oli ihan perusviihtyis\u00e4. Huoneistoja n\u00e4ytti olevan kolme yl\u00e4kerrassa, alakerrassa oli puoliavoin tila, joka oli ehk\u00e4 palvellut tavernana joskus aiemmin. Omistajaperhe vietti siell\u00e4 aikaansa. Kaikki esitt\u00e4ytyiv\u00e4t meille: perheen kolmikymppinen poika hoiti varsinaisesti bisnest\u00e4, mutta \u00e4iti ja is\u00e4 olivat takapiruina. Joukon jatkeena oli viel\u00e4 pirte\u00e4 iso\u00e4iti. Vanha is\u00e4nt\u00e4 oli tehnyt uransa merill\u00e4, ty\u00f6skennellyt \u00f6ljynporauslautalla Norjan rannikolla. H\u00e4n osasi nimet\u00e4 kaksi suomalaista kaupunkia, Haminan jaKotkan.<\/p>\n

Kalamaki oli oikein n\u00e4tti rantakohde. Siell\u00e4 oli paljon ranskalaisia, mutta muistakin kieli\u00e4 turistien puheista erotti. Matalahko hiekka- ja kalliopohjainen ranta nosti l\u00e4nnest\u00e4 ulapalta vy\u00f6ryv\u00e4t aallot hetkitt\u00e4in todella korkeiksi. Pienimm\u00e4t lapset l\u00e4t\u00f6stiv\u00e4t hiekkarannalle muodostuneessa laguunissa, isommat kiljuivat aallokossa vesileluineen. Varsin idyllinen perhelomakohde omatoimimatkaajille! Suomalaiset matkayhti\u00f6t eiv\u00e4t taida myyd\u00e4 matkoja alueelle.<\/p>\n

\"\"

Agia Galini<\/p><\/div>\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana teimme pikku retken Agia Galiniin. Rantajyrk\u00e4nteelle rakennettu kyl\u00e4 toi mieleen Ranskan V\u00e4limeren rannikon kaupungit. Istahdimme oluelle eleganttiin rantatavernaan. Alueen l\u00e4hin kaupunki, Timbaki, on melko ruma pienteollisuuden ja kaupank\u00e4ynnin keskus, joten oli hienoa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aivan sen l\u00e4helt\u00e4 n\u00e4inkin kauniita paikkoja.<\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4vimme tutkimassa Agia Triandan rauniot. Ne sijaitsivat suurten m\u00e4ntyjen suomassa varjossa kukkulan rinteell\u00e4 melko l\u00e4hell\u00e4 tunnetumpaa kohdetta, Faistoksen palatsia. Agia Trianda on voinut olla Faistoksen aikalaisten rantahuvila. Asutuskerroksia on useita. Alueesta on hyvi\u00e4 opaskirjoja englanniksi.<\/p>\n

\"\"

Agia Triadan raunioilla<\/p><\/div>\n

Raunioretken j\u00e4lkeen suuntasimme Matalaan. Ajatuksena oli pulahtaa mereen ja katsella kuuluisaa hippirantaa sek\u00e4 vierailla roomalaishaudoilla, siis my\u00f6hemmill\u00e4 hippiluolilla. Jo pari kilometri\u00e4 ennen kyl\u00e4\u00e4 k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ollut ”meid\u00e4n paikkojamme”. Tien varret olivat t\u00e4ynn\u00e4 per\u00e4kk\u00e4in pys\u00e4k\u00f6ityj\u00e4 turistibusseja ja henkil\u00f6autoja. Ihmiset vaelsivat rantaa kohti kuin sopulit. Perill\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 ei meinannut erottaa autojen ja mainoskylttien sekamelskasta. Hippikr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4 tulvi joka tuutista. Ranta oli t\u00e4ynn\u00e4 vaikka oli vasta hein\u00e4kuu.<\/p>\n

\"\"

Mahdotonta kuvata ilman ett\u00e4 joku ajaa kameran eteen<\/p><\/div>\n

\"\"

Toiset viihtyv\u00e4t v\u00e4enpaljoudessa<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Unohdimme uimahaaveet ja liityimme roomalaisraunioille viev\u00e4\u00e4n jonoon.\u00a0 Mieleen j\u00e4i lipunmyyntikojussa p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4 kaveri, joka tuntui ottavan asiakaspalvelun hyv\u00e4ll\u00e4 asenteella. Kun Jyk\u00e4 pyysi lippuja kreikaksi, mies palkitsi meid\u00e4t herroittelemalla ja rouvittelemalla ja tarjosi lipun lis\u00e4ksi esitteet kohteesta – kreikankieliset. Kiitimme opiskelumateriaalista.<\/p>\n

Aiemmin kes\u00e4vieraamme sanoittikin huomionsa, ett\u00e4 joka kerran, kun avasimme jossakin suumme ja tapailimme kreikan kielt\u00e4, vastaanottajan \u00e4\u00e4nens\u00e4vy muuttui iloisemmaksi. Mik\u00e4s sen parempaa motivaatiota aikuisopiskelulle kuin positiivinen palaute kaikista virheist\u00e4 huolimatta!<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Luolat olivat kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vaikuttavat. Roomalaiset olivat syvent\u00e4neet luonnon muovaamia onkaloita hiekkakivikalliossa haudoiksi, ja hipit olivat laajentaneet niit\u00e4 v\u00e4liovilla ja lis\u00e4syvennyksill\u00e4 asumuksiksi. Tuloksena oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 sokkelikko rantakallioissa.\u00a0 Matalasta riitti\u00a0meille niiden koluaminen.<\/p>\n

Etsimme ruokapaikan parin kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 Matalasta, rantakallioiden jyrk\u00e4lt\u00e4 reunamalta. Siell\u00e4 oli muutama taverna vierekk\u00e4n. N\u00e4k\u00f6ala antoi yli koko lahden Agia Galiniin saakka. Salaatin aikana seurasimme, miten tavernan is\u00e4nt\u00e4 ripitti naapurip\u00f6yd\u00e4n ranskattaria: ”N\u00e4in, ett\u00e4 ruokitte kissoja. Pyyd\u00e4n, ett\u00e4 ette tee en\u00e4\u00e4 niin. Kissat ovat Kreetalla tunkeilijoita. Ne eiv\u00e4t ole alkuper\u00e4inen laji vaan ovat uhka linnuille, sammakoille ja liskoille. Ne lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, kun niit\u00e4 ruokitaan. Lis\u00e4ksi ne ovat vaarallisia: levitt\u00e4v\u00e4t loisia ja voivat raapia ja purra.” T\u00e4m\u00e4 kaikki tuli hyvin kohteliaaseen s\u00e4vyyn ja rouvat kiitteleiv\u00e4t valistuksesta. Siin\u00e4 yksi n\u00e4k\u00f6kulma, joka ei heti tule matkailijalle mieleen.<\/p>\n

\"\"

Aamupalan jugurttiannos ja tuoremehu<\/p><\/div>\n

Kalamakissa s\u00f6imme hyv\u00e4t aamupalat ja maukkaat illalliset paikallisissa rantatavernoissa. Ravintola Jorgosissa sai mahtavaa suvlakia feta-kastikkeen kera. Jorgoksia tuntui suorastaan vilisev\u00e4n: isois\u00e4 huuteli vilkkaalle pikkupojalle ”Jorgo!” tuon tuosta, uuttera tarjoilija totteli samaa nime\u00e4, ja sennimiseksi meille esitt\u00e4ytyi my\u00f6s nuori omistaja.<\/p>\n

Toisena iltana s\u00f6imme erinomaista lammasta Avra-nimisess\u00e4 paikassa. Punaviini oli todella hyv\u00e4\u00e4. Se oli paikallista, is\u00e4nt\u00e4 ei osannut nimet\u00e4 ryp\u00e4lett\u00e4, mutta ilmeisesti Messeran alueella riitt\u00e4\u00e4 aromia. Viini ei h\u00e4vennyt vahvan lihan seurassa yht\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Viihdyimme hyvin turisteina pikku retkell\u00e4mme, ja palasimme kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kotiin pehva kipe\u00e4n\u00e4 py\u00f6r\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istumisesta mutta sielu t\u00e4ynn\u00e4 uusia n\u00e4kymi\u00e4 ja kokemuksia. Dafni otti meid\u00e4t vastaan tavanomaisen suurin tuntein ja nuoriso esitteli omia kokemuksiaan, kun olivat saaneet seikkailla ihan omilla ehdoillaan.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ajasta ikuisuuteen<\/strong><\/p>\n

Kes\u00e4 2018 j\u00e4\u00e4 muistiin my\u00f6s suurten surujen kes\u00e4n\u00e4. Loman lopulla Lissu sai suruviestin kotimaasta, 85-vuotias \u00e4iti oli nukkunut pois. Kotiinpaluu tiesi omaisille kuuluvia raskaita velvollisuuksia. Tuskin Lissu oli saanut hautajaiset Suomessa vietetty\u00e4, kun Kreetalta tuli uusia ik\u00e4vi\u00e4 uutisia.<\/p>\n

Dafni oli sy\u00f6nyt rotanmyrkky\u00e4. Jyk\u00e4 oli tullut sen kanssa normaalilta aamu-uinnilta ja koira oli ollut koko ajan pirte\u00e4 ja eloisa, kunnes sitten kotiin tultua alkoi horjahdella. Jyk\u00e4 kiid\u00e4tti sen tutulle el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rille saman tien.<\/p>\n

El\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri ei voinut juuri muuta kuin lievitt\u00e4\u00e4 koirapolon oloa – toki kaikki tutkimukset tehtiin aina r\u00f6ntgenkuvista l\u00e4htien. Veren hyytymisarvot olivat nollilla, l\u00e4hes varmasti syyn\u00e4 siis oli muutaman p\u00e4iv\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 sy\u00f6ty rotanmyrkky, ehk\u00e4 melko pieni annos. Mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan ollut en\u00e4\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4, myrkky oli tuhonsa tehnyt.<\/p>\n

Jyk\u00e4 kantoi tajuttoman Dafnin kotiin illalla, toivo oli v\u00e4hiss\u00e4. Se oli saanut K-vitamiinia ja nesteytyst\u00e4 sek\u00e4 kipul\u00e4\u00e4kett\u00e4. Y\u00f6 kului is\u00e4nn\u00e4n istuessa eteisen lattialla rakkaan koiran p\u00e4\u00e4 syliss\u00e4\u00e4n. Kun y\u00f6 k\u00e4\u00e4ntyi tiistaista keskiviikoksi 27.8., Jyk\u00e4 tunsi, miten Dafnin syd\u00e4n l\u00f6i viimeiset ly\u00f6ntins\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 alla. Myrkky oli voittanut.<\/p>\n

Lissu valvoi Suomessa puhelimen \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja sai lopuksi syd\u00e4men rusentavan viestin Kreikan kodista. Sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ei paljoa nukuttu. Aamulla Jyk\u00e4 ajoi yst\u00e4vien kanssa heid\u00e4n oliivitarhalleen, miss\u00e4 Dafni oli saanut osallistua retkiin useat kerrat. Sinne se sai kivisen kummun muistomerkikseen.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tieto Dafnin kuolemasta j\u00e4rkytti jokaista, joka\u00a0siit\u00e4 kuuli. L\u00e4himm\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t ilmaisivat osanottonsa ja huolehtivat siit\u00e4, ett\u00e4 Jyk\u00e4n ei tarvinnut olla yksin. Jopa el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rimme ehdotti, ett\u00e4 voisi tulla tarvittaessa kotiin katsomaan l\u00e4hip\u00e4ivin\u00e4, ett\u00e4 Dafnin is\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 on kaikki hyvin.<\/p>\n

Kun Jyk\u00e4 liikkui kyl\u00e4ll\u00e4, h\u00e4nelt\u00e4 heti kyseltiin, miss\u00e4 Dafni on. Poikkeuksetta tietoon reagoitiin j\u00e4rkytyksell\u00e4. Silmi\u00e4 pyyhittiin ja kyseltiin, kuinka se oli mahdollista. Dafni oli kaikkien ihailema, jos joku sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n oli pel\u00e4nnytkin ison koon vuoksi. Kaikki olivat kuitenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, etteiv\u00e4t olleet koskaan n\u00e4hneet paremmin k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4\u00e4 koiraa, ja selv\u00e4sti se oli is\u00e4nn\u00e4n hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 ja kumppani.<\/p>\n

Mist\u00e4 Dafni sitten sai myrkyn? Se ei ole selvinnyt. Se oli edelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 viikolla Jyk\u00e4n mukana monessa paikassa, kuten tavallista. Se on voinut silm\u00e4n hetkeksi v\u00e4ltt\u00e4ess\u00e4 lipaista kissojen, jyrsij\u00f6iden tai lintujen levitt\u00e4mi\u00e4 myrkkysy\u00f6ttej\u00e4 jostakin kadun varresta tai pusikosta. Ehk\u00e4 se s\u00f6i metsik\u00f6ss\u00e4 tarpeilla k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n kuolleen rotan j\u00e4\u00e4nteet tai kissan kakit, joissa oli myrkky\u00e4.\u00a0Ironista kyll\u00e4, vain pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin uutisoitiin, ett\u00e4 EU:ssa ei en\u00e4\u00e4 yksityishenkil\u00f6 saa ostaa rotanmyrkky\u00e4.<\/p>\n

Kukaan ei koiraamme varmasti tahallaan myrkytt\u00e4nyt. Dafnin kohtalon her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 j\u00e4rkytys kyl\u00e4ll\u00e4mme ja kaikkialla, miss\u00e4 se tunnettiin, osoitti kyll\u00e4, ettei sill\u00e4 ollut vihamiehi\u00e4. Se oli kaikkien mielest\u00e4 maailman hienoin koira.<\/p>\n

Mietimme, olisiko pit\u00e4nyt olla pessimistisempi, kaikkeen varautuva suomalainen, joka muistaa joka hetki, ett\u00e4 vaara vaanii? Pit\u00e4\u00e4 koira koko ajan kytkettyn\u00e4 vierell\u00e4 ja varmuuden vuoksi kuonokoppa p\u00e4\u00e4ss\u00e4? Kaikkeen ei vaan voi varautua. Rakas yst\u00e4v\u00e4 menetettiin ilman, ett\u00e4 se on kenenk\u00e4\u00e4n syy. Ei jatkuva pahimman pelk\u00e4\u00e4minen olisi ollut hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 meille eik\u00e4 Dafnille. Se ei koskaan juoksennellut vapaana omilla teill\u00e4\u00e4n vaan tiesimme aina, miss\u00e4 se on. Silti vahinko p\u00e4\u00e4si k\u00e4ym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Selv\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 meid\u00e4n suhteemme Kreetalla oleskeluun muuttuu. Sen eteen teemme kaikkemme, ett\u00e4 suruty\u00f6 tulee tehty\u00e4, eik\u00e4 tapaus j\u00e4t\u00e4 ik\u00e4vi\u00e4 tahroja rakkaiksi tulleisiin paikkoihin. Muutokset ovat kuitenkin aivan konkreettisia ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4: Jyk\u00e4 tuskin en\u00e4\u00e4 ajaa autolla Euroopan halki, kun kartturi puuttuu vierest\u00e4. Suurin syy automatkailuun oli se, ettemme halunneet Dafnia lentokoneeseen. Emme liioin en\u00e4\u00e4 tarvitse koiranvahtia, jos haluamme tehd\u00e4 retki\u00e4 Kreetalla tai vaikka eri puolilla Kreikkaa. ”Huoleton on hevoseton”, kuuluu vanha sanonta, mutta\u00a0kovin tyhj\u00e4lt\u00e4 tuntuu.<\/p>\n

Juuri nyt t\u00e4ytyy kuitenkin tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4, jotta surulliset\u00a0ajatukset korvautuvat kauniilla muistoilla ja pystymme taas nauttimaan m\u00f6kkeilyst\u00e4, vaikka vierelt\u00e4 puuttuukin uskollisin Dafni. Joulukuussa palaamme saarelle toivottavasti jo hieman toipuneina. Vierailemme yhdess\u00e4 Dafnin haudalla.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

 <\/p>\n

Terveisin Suomesta Lissu, Kreetalta Jyk\u00e4<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Syksy on viilennyt ja takana on taas yksi Kreetalla vietetty kes\u00e4. Jyk\u00e4 tosin viel\u00e4 nautiskelee kolmenkympin hellelukemista loppukes\u00e4n hehkuissa, mutta Lissu on pakertanut koulukkaiden kanssa uutta lukuvuotta jo kuukauden p\u00e4iv\u00e4t. Ja onhan Suomessakin tarjennut....<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":303,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-283","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/283","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=283"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/283\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":349,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/283\/revisions\/349"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/media\/303"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=283"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=283"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=283"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}