![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Vrondalla-Guzzilla.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kreikan muinaisten jumalten uskottiin asuvan vuorilla. Ei mik\u00e4\u00e4n ihme, sill\u00e4 kun vuorilla p\u00e4\u00e4see vierailemaan, niihin rakastuu. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 on raikasta, vaikka laaksoissa olisi tukala helle. Kun n\u00e4k\u00f6ala aukenee alaviistoon, aurinko ei h\u00e4ik\u00e4ise silmi\u00e4 niin kuin yl\u00f6sp\u00e4in tirkistelless\u00e4, ja maisema lep\u00e4\u00e4 jalkojen juuressa kuin tarjottimella. Rannikon kiire ja h\u00e4lin\u00e4 on vain kaukainen kaiku. Vuohenkellon kalkatus, yrttien tuoksut, vihreys keskikes\u00e4ll\u00e4kin, taustalla ikivanhat kivisein\u00e4m\u00e4t. Ne kaikki saavat aikaan janon, joka pit\u00e4\u00e4 aika ajoin p\u00e4\u00e4st\u00e4 sammuttamaan.<\/p>\n
Eksyminen kannattaa aina<\/strong><\/p>\n Kun l\u00e4hdet vuorille, suunnittele aina retki hyvin etuk\u00e4teen. Pakkaa huolellisesti, \u00e4l\u00e4 unohda k\u00f6ytt\u00e4 ja taskulamppua; luolia on mist\u00e4 valita koluttaviksi. Varaa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 juotavaa ja varaenergiaa, kuten p\u00e4hkin\u00e4patukoita. Mukaan aurinkosuojavaatetta, tarkista, ett\u00e4 ensiapupakkaus on paikallaan py\u00f6r\u00e4n laukussa. Ilmoita, mihin menet ja miten kauan arvioit reissun kest\u00e4v\u00e4n. Pid\u00e4 huolta, ett\u00e4 aikaa retkeen on riitt\u00e4v\u00e4sti. Kiire ei ole hyv\u00e4 kumppani.<\/p>\n Periaatteessa toimimme aina n\u00e4in, mutta sitten voi k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 alkaa vain kyll\u00e4stytt\u00e4m\u00e4\u00e4n odotella illaksi sovittua menoa ja vuorten kutsu k\u00e4y ylivoimaiseksi juuri iltap\u00e4iv\u00e4nokosten aikoihin. Olisiko nyt kiva l\u00e4hte\u00e4 moottoripy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 katsastamaan se yksi reitti siell\u00e4 Thriptin tuolla puolen? Suunnilleen kyp\u00e4r\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, heipat rannalta palaileville kes\u00e4vieraille ja menoksi. Onneksi tuo pakkauspuoli sent\u00e4\u00e4n on niin veriss\u00e4, ett\u00e4 ainakin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimm\u00e4t tulevat mukaan joka kerta.<\/p>\n Houkutteleva tie, mihink\u00e4 se vie?<\/p><\/div>\n Olimme monet kerrat katselleet kartalta ja Thriptin ja Orinon v\u00e4liselt\u00e4 tielt\u00e4 vuorten v\u00e4liss\u00e4 hauskasti polveilevaa uraa, joka veisi salaper\u00e4isten laaksojen kautta alas Kavoussin kyl\u00e4\u00e4n, meilt\u00e4 katsoen saaren vastakkaiselle puolelle. Rumpsautimme Pegason r\u00e4yh\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun kyl\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 uinaili hein\u00e4kuisen iltap\u00e4iv\u00e4n helteess\u00e4, ja k\u00e4\u00e4nsimme etupy\u00f6r\u00e4n yl\u00e4m\u00e4keen.<\/p>\n Pikku hetki vain, niin olimme jo kahdeksassasadassa metriss\u00e4 Koufoton ja Keraton v\u00e4lisess\u00e4 solassa, eli Thripti-vuoriston satulassa. Pys\u00e4hdyimme ottamaan huikat juomapullosta, ja Pegaso j\u00e4\u00e4hdytti itse itse\u00e4\u00e4n termostaattiohjatulla s\u00e4hk\u00f6puhaltimella. Guzzi-py\u00f6r\u00e4mme on ilmaj\u00e4\u00e4hdytteinen, joten Pegason nestej\u00e4\u00e4hdytys on t\u00e4llaisilla hitailla reissuilla helteess\u00e4 tarkoituksenmukaisempi. Eteneminen on v\u00e4lill\u00e4 hyvinkin hidasta ja siit\u00e4 huolimatta, tai paremminkin juuri siksi, moottori k\u00e4y kuumana, ja jollei vauhtia ole, ei ilmavirta j\u00e4\u00e4hdyt\u00e4 nesteit\u00e4.<\/p>\n Thriptin vuoristokyl\u00e4 puutarhoineen j\u00e4\u00e4 taakse<\/p><\/div>\n Jatkoimme ajoa sukeltaaksemme tuoksuvaan m\u00e4ntymets\u00e4\u00e4n vuorenharjan pohjoispuolella, huristellaksemme l\u00e4pi Thriptin kyl\u00e4n omena- ja saksanp\u00e4hkin\u00e4puiden reunustamien kujien ja ohi viinitarhojen, kunnes p\u00e4\u00e4simme k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n uudelle reitille.<\/p>\n On aina hieno hetki poiketa tutuilta poluilta ja suunnata \u201dtuntemattomaan\u201d. Ihan ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, vain kartalta katsastetut maisemat kulkevat liven\u00e4 silmien edess\u00e4: tuollainenkin vuohien kaluama rautatammiveistos, miten upeasti timjamim\u00e4tt\u00e4\u00e4t ja vaaleanvihre\u00e4t piikkipensaat v\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t yl\u00e4nk\u00f6\u00e4, kuinka kallioharjanne n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihan muinaisen hirvi\u00f6sauruksen selk\u00e4panssarille. Ruosteinen verkkoaita rajaa jonkun puutarhaa, jossa haalistuvat artisokan suuret tupsukukinnot, ja sitten \u2013 edess\u00e4 on suljettu portti, merkittyn\u00e4 housuilla, jotta kukaan ei t\u00f6rm\u00e4\u00e4 tien sulkevaan harvaan verkkoon. Pitik\u00f6 siin\u00e4 edellisess\u00e4 risteyksess\u00e4 siis ottaa se toinen tie, joka n\u00e4ytti menev\u00e4n talojen pihaan? Juoma- ja kartanlukutauko. N\u00e4ist\u00e4 kartan pienist\u00e4 valkoisista viivoista ei oikein ota selv\u00e4\u00e4, mik\u00e4 niist\u00e4 on \u201doikea\u201d reitti, se, jota paikalliset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, jos halutaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kulkea puoliautiosta kyl\u00e4st\u00e4 toiseen. Google-kartta on viel\u00e4 ep\u00e4luotettavampi kuin piirretyt kartat, joissa niiss\u00e4kin on eri kustantajien versioissa isoja eroja. Google voi luulla tieksi vaikka pengerryst\u00e4 tai vesiuomaa. Oman sijainnin sill\u00e4 kuitenkin voi selvitt\u00e4\u00e4, jos on v\u00e4h\u00e4n tipahtanut pois karttalehdelt\u00e4; sen kun vertaa paperikarttaan. Siksi k\u00e4yt\u00e4mme niit\u00e4 rinnakkain.<\/p>\n Valitsimme toisen tien, housut saivat vartioida porttiaan. Maisemat olivat kuivat ja karut, ymp\u00e4rill\u00e4 kallioisia vuorenhuippuja, joita oranssina sorak\u00e4\u00e4rmeen\u00e4 kiemurteleva tie v\u00e4isteli. Rinne k\u00e4vi jyrkemm\u00e4ksi, tie kulki siihen jyrsitty\u00e4 tasannetta my\u00f6ten. Vastaan vy\u00f6ryi p\u00f6lypilvi, sitten mutkan takaa hurahti avolava, v\u00e4ke\u00e4 kaikkia sis\u00e4- ja lavatiloja my\u00f6ten. P\u00e4\u00e4t py\u00f6r\u00e4htiv\u00e4t ihmetyksest\u00e4, turisteja, t\u00e4\u00e4ll\u00e4! Pysyiv\u00e4t kuitenkin tiell\u00e4, kuten mekin.<\/p>\n Seuraavaksi vastaan tuli taas portti. Jos se edellinen n\u00e4yttikin vartioivan tyhj\u00e4\u00e4 kasvitarhaa, t\u00e4ll\u00e4 kertaa housut merkkasivat t\u00e4p\u00f6t\u00e4ytt\u00e4 vuohitarhaa. (Onko housujen omistajalle tullut kuuma vai ovatko saumat pett\u00e4neet? Miten jokaisessa portissa roikkuu varoitusmerkkin\u00e4 nimenomaan jonkun vahat p\u00f6ksyt? S\u00e4rkyyk\u00f6 niit\u00e4, jos portin yli kiipe\u00e4\u00e4?)<\/p>\n Kyll\u00e4 \u00e4skeinenkin auto oli satavarmasti ajanut portin kautta, joten miksi emme mekin.Lissu jalkautui p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n Jyk\u00e4n portista. Ohimennen vuoristokuski kertoi: – T\u00e4m\u00e4 py\u00f6r\u00e4 muuten saattaa kohta keitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Pegason j\u00e4\u00e4hdytt\u00e4j\u00e4n puhaltimen termostaatti, joka kytkee s\u00e4hk\u00f6isen j\u00e4\u00e4hdyttimen puhaltimen p\u00e4\u00e4lle tietyss\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tilassa, keksi tietenkin juuri nyt sanoa ty\u00f6sopimuksensa irti. Se hurisi viel\u00e4 ennen Thriptin kyl\u00e4\u00e4, sen kumpikin muisti kuulleensa, mutta n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n vaikeni sitten. Moottorin l\u00e4mp\u00f6tila l\u00e4hti nousemaan uhkaavasti, kun jyrr\u00e4simme hissukseen pitkin soratiet\u00e4. Niinp\u00e4 Jyk\u00e4 huiskautti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ja ajoi reippaasti vuohitarhan l\u00e4pi sammuttaakseen moottorin vasta seuraavalla portilla j\u00e4\u00e4htym\u00e4\u00e4n. Lissu j\u00e4i patikoimaan vuohien keskelle.<\/p>\n Vuohilla on suorastaan \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n \u00e4lyk\u00e4s katse, kun ne tarkastelevat ohikulkijaa. Arkojahan ne ovat ja yleens\u00e4 pakenevat jalkamiest\u00e4, eiv\u00e4t vaan tuolla kohtaa p\u00e4\u00e4sseet aidan vuoksi kauemmas, joten vahtasivat arvostelevasti Lissua. Alempana iso pukki, jonka haju kantoi tielle saakka, oli onneksi kiinnostuneempi haareminsa j\u00e4senist\u00e4 kuin satunnaisesta k\u00e4velij\u00e4st\u00e4. Kuttu ravasi sit\u00e4 karkuun ymp\u00e4ri kivikkoa.\u00a0 T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa sankarittaremme mieleen hiipi jo hienoinen ep\u00e4ilys: t\u00e4st\u00e4 saattaa tulla El\u00e4mysmatka, ellei per\u00e4ti Seikkailu. Thripti taitaisi olla lyhyemm\u00e4n k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuin Kavoussi, jos pit\u00e4\u00e4 jatkaa jalkaisin. Onko juotavaa tarpeeksi? Onko k\u00e4nnyk\u00e4ss\u00e4 kentt\u00e4\u00e4, jos pit\u00e4\u00e4 soittaa, mist\u00e4 meid\u00e4t voi hakea?<\/p>\n Jyk\u00e4 rauhoitteli, ett\u00e4 py\u00f6r\u00e4 kyll\u00e4 vie meid\u00e4t perille, mutta moottoria pit\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4hdytell\u00e4 v\u00e4lill\u00e4, jos pit\u00e4\u00e4 ajaa hitaasti. No, vauhtiralli jyrk\u00e4nteill\u00e4 ei oikein ollut Lissun mieleen sek\u00e4\u00e4n. Mutta t\u00e4rkeint\u00e4 on s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 maltti, jos tulee vaikeuksia. Niinp\u00e4 tehtiin periaatep\u00e4\u00e4t\u00f6s, ett\u00e4 joka tapauksessa matka jatkuu kohti pohjoisrannikkoa, ei takaisin p\u00e4in.<\/p>\n Toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 vuohitarhaa oli taas portti ja pikku kyl\u00e4, ilmeisesti Drakalevri. Sen l\u00e4pi l\u00e4hti tie alasp\u00e4in, jyrk\u00e4sti alasp\u00e4in, joten suunta oli ainakin lupaava. Kun on v\u00e4h\u00e4n huolissaan muutenkin ja tien suhteen suorastaan kauhuissaan, on vaikea keskitty\u00e4 maiseman ihailemiseen. Viime talven sateet ovat koetelleet Kreetan tiest\u00f6\u00e4, mutta varsin paljon niit\u00e4 on kyll\u00e4 ehditty paikkailla, jopa ihan ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4kin. Siisp\u00e4 tie oli itse asiassa varsin hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, mutta kyll\u00e4 se vaan kulki mahdottomissa paikoissa!<\/p>\n Kun menn\u00e4\u00e4n jyrkk\u00e4\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 alasp\u00e4in, se tarkoittaa kohtalaisen jyrkk\u00e4\u00e4 laskeutumista ja j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n jyrkki\u00e4 neulansilm\u00e4mutkia tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Maisemat olivat joka tapauksessa karuudessaan kauniit: korkeimpien huippujen v\u00e4liss\u00e4 on lukemattomia pienempi\u00e4 huippuja, niiden v\u00e4liss\u00e4 auki retkottavia rotkoja ja kellanvihrein\u00e4 laikkuina hehkuvia vuoristoniittyj\u00e4, syvi\u00e4 tummanvihreit\u00e4 laaksoja, joista raikuu kaskaiden ja korppien \u00e4\u00e4ni. \u2013 Vasempaan, se menee oikeaan suuntaan, Lissu vastasi varmuudella, joka ei voi tarkoittaa kuin \u201dv\u00e4\u00e4rin\u201d. Mutta kun se tie meni alas ja l\u00e4nteen, toinen nousi selv\u00e4sti yl\u00f6sp\u00e4in ja kaarsi it\u00e4\u00e4n. Niin kuin ei m\u00e4kiin ja mutkiin matkassa olisi jo totuttu.<\/p>\n Vuorenhuippu, jonka yl\u00e4puolelle harhauduimme<\/p><\/div>\n Emme me kuitenkaan kovin kaukana m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4st\u00e4 olleet, py\u00f6r\u00e4llemme mahdottoman reitin takana kuitenkin. My\u00f6hemmin katselimme Vrondan raunioilta liev\u00e4n ep\u00e4uskon vallassa naapurinyppyl\u00f6it\u00e4: tuolla ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4k\u00f6 olimme k\u00e4yneet?<\/p>\n No, jos Pegaso olisi hajonnut, meill\u00e4 olisi ollut vain lyhyenlainen patikkamatka polkua alas Vrondalle ja sielt\u00e4 Kavoussiin. Py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 reitti\u00e4 ei kyll\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4ssyt. Joskus pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4veillen kokeilemaan, kuitenkin! Risteys tuli vastaan aikanaan, nyt valitsimme suunnaksi sen toisen haaran. Ainoa viitta oli Thirptin To Provasma-tavernalle neuvova nuoli, suuntaan, josta olimme tulleet. Pian tie nousi yli jonkinlaisen vuortenv\u00e4lisen vedenjakajan, ja olisi toivonut saavansa n\u00e4kyviins\u00e4 meren. Mit\u00e4 viel\u00e4, pelkki\u00e4 vuorenhuippuja ja loputtomasti holtittomalla makkaralla poimuilevaa hiekkatiet\u00e4. Pys\u00e4hdyimme juomaan ja Lissu melkein itkem\u00e4\u00e4n: tuo tie vie ties minne, pit\u00e4isik\u00f6 kuitenkin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin? Autius ymp\u00e4rill\u00e4 ahdisti, ja jostakin se korppikotkakin l\u00f6ysi taas taivaallemme. Majesteettinen varjo lipui ylitse, kun utelias lintu katsasti kulkijoiden tilanteen. Joko alkavat turistit olla kypsi\u00e4? T\u00e4hyilimme maisemaa ja vertailimme sit\u00e4 karttaan. Suunnilleen samaan aikaan molemmat havaitsivat Tuijottajan. Vuorensein\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olivat ihan selv\u00e4t kasvot, ilme vakaan arvoituksellinen. Tahtooko tuo meille hyv\u00e4\u00e4 vai pahaa? Varmuudeksi tarjosimme Tuijottajallekin huikan vesipullosta.<\/p>\n Kiviset kasvot tarkkailivat tunkeilijoita ankarina<\/p><\/div>\n Jyk\u00e4 oli vankkumattomasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 retke\u00e4 ei j\u00e4tet\u00e4 kesken, vaan l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n laskeutumaan juuri sit\u00e4 makkarakiekuraa, ja se vie meid\u00e4t Melisseksen kyl\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 reitti Kavoussiin on jo ihan selv\u00e4. Kunhan py\u00f6r\u00e4 jaksaa kuljettaa, Lissu toivoi ja nousi taas kuskin taakse. Alkoi alam\u00e4kitaival, joka koetteli molempien k\u00e4sivarsia ja reisilihaksia, kun Jyk\u00e4 joutui ohjaamaan ja tasapainottamaan Pegasoa ja Lissu pitelem\u00e4\u00e4n kiinni kahvoista istuimen takana ja \u201dkevent\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d murikoiden ja halkeamien kohdalla, eli l\u00e4hes koko ajan.<\/p>\n V\u00e4h\u00e4n ennen kyl\u00e4\u00e4 tuli taas stoppi: vanhat repaleiset housut portissa ja portti kiinni. Takaviistoon johti toinen tie. Viitoissa luki taaksemme j\u00e4\u00e4neiden kirkkojen nimi\u00e4 tulosuunnassa, kumpaankaan meid\u00e4n mahdolliseen menosuuntaamme ei ollut viittaa. Mutta oliko portin l\u00e4pi johtava tie v\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytetympi? Johtaisiko se vain sen takana n\u00e4kyville taloille vai kyl\u00e4n l\u00e4pi kohti Kavoussia? Takaviistossa n\u00e4kyi mehil\u00e4ispesi\u00e4, mutta sukelsiko tie sitten rinteen taa? Ja kumpi n\u00e4ist\u00e4 teist\u00e4 jatkui tuolla alempana, mihin meid\u00e4n selv\u00e4stikin piti p\u00e4\u00e4st\u00e4? Karttaa, Googlea, k\u00e4vely\u00e4 ja tiirailua. P\u00e4\u00e4timme menn\u00e4 portista \u2013 kunhan Lissu ensin sai selville sen rautalankalukituksen salat.<\/p>\n Hurraa, ei takaisin k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 \u2013 tie mutkitteli muutaman talon v\u00e4list\u00e4 l\u00e4pi Melisseksen eli Mehil\u00e4isten kyl\u00e4n, joka siis k\u00e4sitti ne muutamat talot ja tietysti kirkon. Upeita puutarhoita ja viinitarhoja, solisevaa vett\u00e4, vihre\u00e4 keidas rujojen, autioiden vuorenhuippujen v\u00e4liss\u00e4. Mehil\u00e4ispes\u00e4t t\u00e4plittiv\u00e4t vuorten tasanteita, nimi kertoi siis kyl\u00e4n perinteisest\u00e4 elinkeinosta.<\/p>\n J\u00e4lleen jyrk\u00e4nteiden partaille, t\u00e4ll\u00e4 kertaa pudotukset tien reunalta olivat vain joitakin kymmeni\u00e4 metrej\u00e4 ja alapuolella oli puustoakin, siin\u00e4p\u00e4 lohtua kerrakseen. Kaskaiden \u00e4\u00e4ni koveni monta astetta sit\u00e4 mukaa, kun maisema rehev\u00f6ityi.<\/p>\n Ohitimme Mesonan rotkon p\u00e4\u00e4n ja aloimme uudelleen nousta kohti Kavoussin yl\u00e4puolella sijaitsevia Azorian minolaisen kyl\u00e4n raunioita. Reitti oli jo tuttu, olimme vaeltaneet sen joitakin vuosia sitten jalkapatikassa koiriemme kanssa. Pegason bensankulutus laski varmasti puolella, niin kevyeksi Lissun mieli muuttui, kun tiedossa oli, ett\u00e4 oltiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ihmisten ilmoilla. No, ket\u00e4\u00e4n emme Kavoussin yl\u00e4puolella tavanneet ennen kuin v\u00e4h\u00e4n ennen kyl\u00e4\u00e4. Ranskalaisperhe oli j\u00e4tt\u00e4nyt autonsa ihan turhan aikaisin, kun betonitie p\u00e4\u00e4ttyi, jos olivat menossa katsomaan maailman melkein vanhinta oliivipuuta. Ehk\u00e4p\u00e4 he palasivat ajoissa sit\u00e4 hakemaan, kun betonitie taas tulisi sorap\u00e4tk\u00e4n j\u00e4lkeen vastaan. Harmi, kun emme hoksanneet pys\u00e4hty\u00e4 neuvomaan. Olikohan meill\u00e4 siivet, kun p\u00e4\u00e4simme huristamaan ihan p\u00e4\u00e4llystetty\u00e4 tiet\u00e4 en\u00e4\u00e4 nelj\u00e4nsadan metrin korkeudella merenpinnasta?<\/p>\n Seikkailua rikkaampina olimme pian taas kotipihassa. Tyt\u00e4rkin totesi l\u00e4hinn\u00e4 vaan \u201d Ai jaa\u201d, kun kerroimme, ett\u00e4 oltiin muuten ihan eksyksiss\u00e4 ja py\u00f6r\u00e4kin hajosi. Kiire oli kertoa omista l\u00e4hialueen valloituksista, joita nuoret olivat sill\u00e4 v\u00e4lin tehneet. Vanhuksethan nyt kiikkuvat rotkojen partaalla harva se p\u00e4iv\u00e4. Mutta el\u00e4myksi\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 kotiolojen ulkopuolelta l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n hakemaan, ja tuommoinen pieni vuoristoseikkailu pirist\u00e4\u00e4 paremmin kuin pulahdus mereen, mik\u00e4 sekin on kovasti hyv\u00e4 vaihtoehto, jos ei ole py\u00f6r\u00e4\u00e4 ja luotettavaa kuskia, tai ei nyt vaan halua ihan hiukkasen pel\u00e4t\u00e4.<\/p>\n Takaisin kondorien maisemiin<\/strong><\/p>\n Jyk\u00e4 asensi Pegasoon katkaisimen, jolla j\u00e4\u00e4hdyttimen flektin saa k\u00e4yntiin, jos termostaatti ei toimi. Termostaatti oli itse asiassa viallinen ja piti tilata uusi. Odotellessa hinku vuoristoon taas kasvoi ja hankaluudet unohtuivat. Asennusta l\u00e4hdettiin kokeilemaan samoihin maisemiin, joihin edellinen seikkailu onnellisesti p\u00e4\u00e4ttyi.<\/p>\n Kavoussin yl\u00e4puolella oleva minolaiskyl\u00e4, Azoria, on tullut meille jo tutuksi. Sen l\u00e4hell\u00e4 tiesimme piilottelevan toistenkin raunioiden.<\/p>\n Jyk\u00e4 teki salapoliisity\u00f6t\u00e4 netiss\u00e4 ja lopulta bongasi Vronda-nimisen kyl\u00e4n rauniot. Liven\u00e4 ne oli huomattavan helppo saavuttaa, ja meid\u00e4t yll\u00e4tti, ett\u00e4 raunioilla on my\u00f6s hyv\u00e4t opastekyltit. Vrondaa on kaiveltu viimeksi isommin 1980 – 90-luvuilla eri yliopistojen toimesta. Alun perin ne l\u00f6ysi Boyd 1900-luvun alkuvuosina.<\/p>\n Huippuhienoissa maisemissa ovat muinoiset minolaiset asustelleet! Vrondalta n\u00e4kyy Mirabello-lahdelle ja viereiseen Azorian kyl\u00e4\u00e4n. Vuoristoniityt ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t sit\u00e4, ennen ehk\u00e4 suojana on ollut my\u00f6s mets\u00e4\u00e4. Timjami kukki viel\u00e4 ja mehil\u00e4ishoitajat hy\u00f6dynsiv\u00e4t luonnonkukintaa, v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 pesi\u00e4 oli maastossa kymmenitt\u00e4in. Vuohenkellot kalkattivat n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4, kuitenkin l\u00e4hell\u00e4, sill\u00e4 erotimme nuoren vuohen marisevan m\u00e4\u00e4kin\u00e4n, kun se kuljeksi pensaikossa emonsa per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n \u2013 \u00c4-\u00e4-\u00e4-\u00e4iti, o-o-oota. \u00c4-\u00e4-\u00e4iti, eik\u00f6 voitais jo pys\u00e4hty\u00e4 varjoon. Tutkimme antaumuksella raunioaluetta. Talojen kivijalat n\u00e4kyv\u00e4t selv\u00e4sti, opasteiden kuviin on merkitty tulisijojen paikat ja muut l\u00f6yd\u00f6kset. Niiden p\u00e4\u00e4lt\u00e4 on pit\u00e4nyt ensin raivata nuorempaa historiaa, kuten venetsialaisajan hautoja.<\/p>\n Yht\u00e4kki\u00e4 ylitse kulki varjo. Vilkaisu yl\u00f6s: korppikotka, ihan l\u00e4hell\u00e4. Ja toinen\u2026 kuusi valtavaa kotkaa! Ne kieppuivat yll\u00e4mme nousevissa ilmavirtauksissa hitaasti kohoten, sitten taas pudottautuivat v\u00e4h\u00e4n alemmas, kaartelivat l\u00e4hemm\u00e4s ja loittonivat. Ja ihan selv\u00e4sti ne tarkkailivat meit\u00e4 siin\u00e4, miss\u00e4 mekin niit\u00e4. Linnuthan ovat \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 ja leikkisi\u00e4, ainakin varislinnut. Mikseiv\u00e4t nuo isot serkutkin? Vai n\u00e4lk\u00e4k\u00f6 ne pani meit\u00e4 kiertelem\u00e4\u00e4n? Kuulkaas, pojat, ruoalla ei saa leikitell\u00e4!<\/p>\n V\u00e4h\u00e4n piti meid\u00e4n leikitell\u00e4 itse, k\u00e4v\u00e4ist\u00e4 uhmaamassa viel\u00e4 yht\u00e4 rinnett\u00e4. Tie raunioilta jatkui ylemm\u00e4s ja karttakin n\u00e4ytti, ett\u00e4 se jatkuu kinttupolkuna. K\u00e4vimme py\u00f6r\u00e4ht\u00e4m\u00e4ss\u00e4 paikassa, jossa kiviterassi oli sortunut polulle. \u2019Py\u00f6r\u00e4ht\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u2019 voi olla liioittelua, kun tilaa oli aika v\u00e4h\u00e4n, mutta edellinen reissu mieless\u00e4 edes Lissua ei pelottanut, jyrk\u00e4nteit\u00e4 ei sent\u00e4\u00e4n ollut alapuolella sataa metri\u00e4.<\/p>\n My\u00f6hemmin kotosalla Jyk\u00e4 asensi Pegasoon uuden termostaatin. Kun h\u00e4n penkoi py\u00f6r\u00e4n sisuksia v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n, paljastui kummia. Se oli sy\u00f6nyt ison kiven, joka l\u00f6ytyi rakenteiden v\u00e4list\u00e4, kahminut puoliksi katkenneen ketjunsuojansa ketjujen v\u00e4liin ja ry\u00f6n\u00e4\u00e4ntynyt muutenkin, niin ett\u00e4 oli taas aika perusteellisen putsauksen. Lissu ei ole ihan varma, onko Jyk\u00e4st\u00e4 vain kivaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 korjattavia kohteita, niin harrasta touhua py\u00f6r\u00e4n kohentaminen v\u00e4lill\u00e4 on. \u201dMastoras\u201d, mestari, kuten ohi kulkeva naapurin Pelagia-rouva Jyk\u00e4\u00e4 tituleerasi, sai taas k\u00e4tens\u00e4 rasvaan ja loisti tyytyv\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n Pegaso on itse asiassa ollut huippuhyv\u00e4 hankinta! Meille kahdelle se tarjoaa mahdollisuuden retkeill\u00e4 vuoristossa, kun krempat ja kulumat – ja Lissun lomien ajoittuminen kuumimpiin kes\u00e4kuukausiin – rajoittavat mielihalua p\u00e4\u00e4st\u00e4 kotkien ja vuohien maisemiin. Muuten pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kadehtisimme yst\u00e4vi\u00e4mme, jotka patikoivat Kreetan upeissa maisemissa. Muutamille tutuille se on ammatti, toisille el\u00e4mysmatkailua ja itsens\u00e4 haastamista.<\/p>\n Olisi esimerkiksi upeaa l\u00e4hte\u00e4 rinkkapatikoimaan kyl\u00e4st\u00e4 toiseen, kuten tuttavapariskunta. Sirpan ja Samin touko \u2013 kes\u00e4kuista vaellusretke\u00e4 puolen Kreetan halki voi seurata heid\u00e4n blogistaan (linkki jutun lopussa). Toki ihan seuramatkankin voi varata vaeltamisen merkeiss\u00e4! Jos mielii retkeilem\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n omatoimisesti, on valinnanvaraa: suomalaisyrityksetkin j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t upeita el\u00e4myksi\u00e4, joilla p\u00e4\u00e4see huipulle! P\u00e4ivin Matkapaletti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 teemallisia lomia. Annan ja Ollen firma Fysimera ohjaa vaeltajia turvallisesti Kreetan korkeimmillekin vuorille. Kas kun Kreetahan ei ole vain kimaltava meri ja vaahtokukka rantabaarin tuopissa! (Linkit alla n\u00e4ihinkin palveluihin.)<\/p>\n Kirkko korkeuksissa ja uskomaton Omalos<\/strong><\/p>\n Pegason siivin toteutimme kes\u00e4ll\u00e4 2019 viel\u00e4 sellaisetkin haavereissut, joita olemme suunnitelleet vuosia. Aina, kun ajaa laakson l\u00e4vitse Ierapetran ja Pahia Ammoksen v\u00e4li\u00e4, kiinnittyy huomio taivasta vasten piirtyv\u00e4\u00e4n vuorenhuippuun ja siell\u00e4 n\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4n pikku kirkkoon. Sielt\u00e4 t\u00e4ytyy olla hyv\u00e4t n\u00e4k\u00f6alat! Yritimme jo valloittaa nyppyl\u00e4n viime jouluna, mutta Pegason j\u00e4\u00e4hdytin alkoi vuotaa, ja reittimmekin oli ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 kertaa tutkimme karttaa tarkasti ja l\u00f6ysimme tien Kato Horion kyl\u00e4st\u00e4 yl\u00f6s kirkolle. Tie nousi paikoin todella jyrk\u00e4sti, ja vaikka matka kyl\u00e4st\u00e4 ei ole pitk\u00e4, ei ainakaan hein\u00e4kuun helteiss\u00e4 voi suositella sit\u00e4 patikoitavaksi, jos ei ole varma kunnostaan. N\u00e4kym\u00e4t perill\u00e4 todella olivat vaivan arvoiset.<\/p>\n Tuuli soitteli urkujen puutteessa kirkon viereen pystytetty\u00e4, y\u00f6aikaan valaistua risti\u00e4. Kirkon takana rinne sy\u00f6ksyi melkein kohtisuoraan alas montakymment\u00e4 metri\u00e4, ja kyl\u00e4 oli kuin miniatyyri sen alapuolella.<\/p>\n Taustalla Thripti-vuoriston jaluskukkulat kohoilivat kirkkoa ylemm\u00e4ksi ja tasanteilla oli raunioituvia taloja ja karjasuojia. Aitauksessa oli lampaita ja vierell\u00e4 viljelyksi\u00e4, joten joku viitsii nousta noillekin rinteille l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in. Lissun mielipide tien laadusta oli \u201dkorkeintaan v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4\u201d, ja h\u00e4n halusi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 alkumatkan alasp\u00e4in, vaikka Jyk\u00e4 vakuutteli, ett\u00e4 tie on ihan ajettava. Takapenkill\u00e4 tulee v\u00e4lill\u00e4 sellainen mielikuva, ett\u00e4 jos ei jaksakaan pidell\u00e4 kaikin voimin kiinni py\u00f6r\u00e4st\u00e4, niin sitten ollaan kuskin niskassa ja pian menn\u00e4\u00e4n kupperskeikkaa.<\/p>\n Toinen retki, joka oli ollut jo pitemp\u00e4\u00e4n suunnitelmissa, johti Dikti-vuoriston korkeimpien huippujen alapuolella olevalle tasangolle, Omalokselle. Tie sinne kulkee uskomattoman kauniissa maisemissa. Ensin ajetaan solisevista puroistaan tunnetun Kato Simin kyl\u00e4n l\u00e4vitse ja noustaan serpentiinitiet\u00e4 Hermeksen ja Afroditen temppelialueen raunioiden ohitse.<\/p>\n Suunnilleen niiden luona asfaltti p\u00e4\u00e4ttyy. Hyv\u00e4kuntoinen hiekkatie jatkuu vuorten v\u00e4liin. Puusto on m\u00e4nty- ja tammimets\u00e4\u00e4. Mehil\u00e4iset ja vuohet edustavat kesyel\u00e4imist\u00f6\u00e4, mutta monenlaiset linnut, kuten n\u00e4rhet, tiaiset ja haukat, antavat \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuulua kaskaiden lis\u00e4ksi.<\/p>\n Lopulta nousu loppuu ja tie sujahtaa vuorten v\u00e4liselle tasangolle. Loppukes\u00e4ll\u00e4 sen keskell\u00e4 oleva sulamisvesij\u00e4rvi oli jo haihtunut, mutta vihreys kertoi, ett\u00e4 talven j\u00e4lkeen vett\u00e4 on ollut runsaasti.<\/p>\n L\u00e4htiess\u00e4 merenrannan tasossa oli helteist\u00e4 ja kosteaa, mutta korkealla tuntui suorastaan vilpoiselta. Tasangon l\u00e4nsip\u00e4\u00e4ss\u00e4 pohjoistuuli puhalteli sis\u00e4\u00e4n solasta, ja pikkuisen kirkon luona ev\u00e4stauolle piti etsi\u00e4 tuulensuoja ja aurinkoinen seinusta, ettei olisi suorastaan palellut. Vuorilla ajelu on ihan toimiva tapa viilent\u00e4\u00e4 itsens\u00e4, kun l\u00e4mp\u00f6tilat alkavat koetella kuumankest\u00e4vyytt\u00e4.<\/p>\n Olisimme voineet palata takaisin samaa reitti\u00e4 tai l\u00e4hte\u00e4 suoraan etel\u00e4\u00e4n Ano Viannosta kohti, mutta kartalta olimme valinneet reitin l\u00e4ntist\u00e4 solaa pitkin alas. Huolenaiheena karttalehden \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja satelliittikuvaa googlaillessa oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pikkuteiden sokkelosta oikea reitti, kun laakson perukassa kyli\u00e4 ja teit\u00e4 oli yhten\u00e4 vyyhten\u00e4. Kun ajoimme ulos tasangolta, se ei tuntunut en\u00e4\u00e4 milt\u00e4\u00e4n huolenaiheelta!<\/p>\n <\/p>\n Ilman ongelmia alas kuitenkin selvittiin. Muistoksi Lissulle j\u00e4iv\u00e4t tosin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin jumissa olevat reisilihakset ja ihan kosketusarat hartiat, kun joutui roikkumaan takakenossa py\u00f6r\u00e4n takapenkill\u00e4; matka alas kesti sent\u00e4\u00e4n yli puoli tuntia. Pegaso pelasi hienosti ja Lissukaan ei ryhtynyt patikoimaan, niin j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4 matka alas oli. Kaikki kunnia tietysti Jyk\u00e4lle, jossa on menetetty erinomainen trial-kuljettaja.<\/p>\n Alkumatkasta maisemat olivat kuin Marsista: punaista soraa ja suuria lohkareita. Sitten muutama puu ja niiden alla isoja koiria kytkettyn\u00e4, sek\u00e4 julmetusti vuohia aitauksissa. H\u00e4mm\u00e4stynyt vuohi-is\u00e4nt\u00e4 kurkisti nurkalta, mutta vastasi tervehdykseemme iloisesti. Veikkaan, ett\u00e4 ihan joka p\u00e4iv\u00e4 ei turisteja sortseissa py\u00f6r\u00e4ile ohi h\u00e4nen majastaan.<\/p>\n V\u00e4hitellen vihreys palasi ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, vihmat ja timjamit kukkivat viel\u00e4 noilla korkeuksilla, ja viikunalehto tuoksui kuin aurinkovoide rannalla. L\u00e4mp\u00f6tila nousi, kaskaat alkoivat laulaa ja maasto loiveni. Lopulta tie putkahti pienen Milliaradesin kyl\u00e4n per\u00e4kujille ja sora muuttui betoniksi ja viimein asfaltiksi. Kun k\u00e4\u00e4nnyimme katsomaan, mist\u00e4 olimme tulleet, tuntui ep\u00e4todelliselta, ett\u00e4 siell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 edes mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4 olisi. Saati sellaista paratiisimaista laaksoa vuoren piiloissa!<\/p>\n Onneksi Omalokselle p\u00e4\u00e4see helpompaa, it\u00e4ist\u00e4 reitti\u00e4. Paikka oli niin uskomaton, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4h\u00e4n sinne menn\u00e4 viel\u00e4 uudestaan. Luultavasti kuitenkin laskeutuminen juuri t\u00e4t\u00e4 l\u00e4ntist\u00e4 reitti\u00e4 ei ole ihan heti uusintalistalla, eik\u00e4 oikein nousukaan; koetteli se sen verran paitsi takapenkkil\u00e4ist\u00e4, my\u00f6s kuskia ja py\u00f6r\u00e4\u00e4. Olisikohan Viannoksen reitti helpompi? Sill\u00e4 yl\u00f6s vuorille pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4!<\/p>\n <\/p>\n Salainen laakso vuorten syliss\u00e4<\/p><\/div>\n Alla\u00a0linkki nojatuolimatkaajille tai omatoimimatkaa suunnitteleville Sirpan ja Samin vaelluksesta pitkin Kreetan polkuja ja teit\u00e4. Jos taas kaipaa opastettua vuoristoretkeily\u00e4, voi Fysimeran tai Matkapaletin tarjonnasta valita sopivan.<\/p>\n http:\/\/www.kreetablogi.cf\/<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/j\u00e4nn\u00e4-tie-300x169.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/thripti-300x200.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/kartta-280x300.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/housut-300x169.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/vuohet1-300x169.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/vuohet2.jpg\")
<\/p>\n
\nKun rinne oli p\u00e4\u00e4sty jonkinmoiselle voiton puolelle, hurjimmat kaarteet takana p\u00e4in, tuli vastaan risteys.
\n\u2013 Kumpaan suuntaan? Jyk\u00e4 huuteli Pegason jyrin\u00e4n yli.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Ei-p\u00e4\u00e4se-en\u00e4\u00e4-300x169.jpg\")
Ajelimme sitten hyv\u00e4n matkaa yh\u00e4 kapenevaa tiet\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in ohitettuamme ensin huikean jylh\u00e4n rotkon pohjan, kun meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt olla menossa kohti merta ja siis alas. Lopulta olimme jonkin vuorenhuipun alla ja toisten ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, edess\u00e4 rotko. Tie jatkui kyll\u00e4, mutta aina vaan huonompana. Limppari- ja kartanlukutauko; onneksi juotavaa oli mukana edelleen aika paljon. Siit\u00e4 risteyksest\u00e4 kilometrej\u00e4 sitten olisi kuitenkin pit\u00e4nyt k\u00e4\u00e4nty\u00e4 toiseen suuntaan. Pienen\u00e4 lohtuna oli, ett\u00e4 kun Lissu laittoi tytt\u00e4relle viestin k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4, kentt\u00e4 l\u00f6ytyi heti. \u201dOllaan v\u00e4h\u00e4n eksyksiss\u00e4, menee aikaa, mutta kaikki OK.\u201d<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Tuolla-oltiin-300x200.jpg\")
\nK\u00e4\u00e4nnyimme siis takaisin paikalta, jossa kartalla lukee Xerabela, ainakin suunnilleen. Palatessa alasp\u00e4in vuorelta noin seitsem\u00e4st\u00e4sadasta kuuteensataan metriin tuli v\u00e4h\u00e4n pala kurkkuun: tuostako hetki sitten ajoimme yl\u00f6s? Kai se on sitten alaskin p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4, vaikka alla kuilu, yll\u00e4 jyrkk\u00e4 sein\u00e4m\u00e4, tiekin tuskin auton levyinen. Ei ainakaan kahden.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/juomatauko-300x169.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/tuijottaja.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Vrondan-kyltit-300x200.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Vrondan-meisema-300x200.jpg\")
<\/p>\n
\n\u2013 Ei voida, kello on jo kil, kal.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Vronda-kotkat.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Guzzi-kapealla-tiell\u00e4-300x225.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Profitis-Ilias-300x200.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Risti-300x200.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Kato-Horio-300x200.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Omalos-viitta-e1568562006216-225x300.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Kato-Simi-300x225.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Omalos-1-300x200.jpg\")
Lammaslauma laidunsi niityn p\u00e4\u00e4ss\u00e4, vuohet on aidattu v\u00e4h\u00e4n ylemm\u00e4s parin kilometrin pituisen tasangon toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Muutama portti kulkijan t\u00e4ytyy avata ja sulkea. Vieraita valvovat Diktin korkeimmat vuoret laakson pohjoispuolella: Psari Madara ja Lazaros, molemmat kaksikilometrisi\u00e4.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Omalos-2-300x200.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Omalos-kirkko-300x225.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Omalos-korkeus-300x200.jpg\")
Tasanko on yli 1300 metrin korkeudessa, tokihan se oli tiedossa. Nousu sinne vain tapahtui niin vaivihkaa it\u00e4isten jaluskukkuloiden kautta, ett\u00e4 vuoren l\u00e4ntisen sein\u00e4m\u00e4n jyrkkyys tuli sokkina. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ollaan suuren, laakean Messeran tasangon it\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ja tuolta 1300 metrist\u00e4 tullaan hyvin jyrk\u00e4sti alas, kukkuloiden portaat puuttuvat. Kun lyhyt sola p\u00e4\u00e4ttyy ja laakso j\u00e4\u00e4 taakse, edess\u00e4 on vain sorarinnett\u00e4 mutkitteleva tie ja autereiseen taivaanrantaan katoava tyhjyys.<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/67270899_1377657992388140_2842638677681635328_n.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-content\/uploads\/sites\/7\/2019\/09\/Omalos-l\u00e4nteen-300x225.jpg\")