{"id":591,"date":"2021-11-17T20:25:36","date_gmt":"2021-11-17T18:25:36","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/?p=591"},"modified":"2024-01-10T10:21:05","modified_gmt":"2024-01-10T08:21:05","slug":"viela-kerran-kesatunnelmiin-kreetalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/2021\/11\/17\/viela-kerran-kesatunnelmiin-kreetalla\/","title":{"rendered":"Viel\u00e4 kerran kes\u00e4tunnelmiin Kreetalla"},"content":{"rendered":"

Marraskuun pilvien matalalentoa seuratessa on ihana palata kes\u00e4isen Kreetan tunnelmiin. Kes\u00e4reissun loppupuoli j\u00e4i blogiin raportoimatta, joten t\u00e4ss\u00e4 kertomus L\u00e4nsi-Kreetan-kierroksesta.<\/p>\n

Ikioma juhlakiertue<\/strong>
\nMoto Guzzi, italialainen moottoripy\u00f6r\u00e4tehdas, perustettiin sata vuotta sitten. Kreikan Moto Guzzi Club j\u00e4rjesti satavuotisjuhla-ajelun Pohjois-Kreikassa j\u00e4rvialueella, mutta emme pandemian vuoksi l\u00e4hteneet osallistumaan kokoontumiseen. Sen sijaan ajelimme oman kierroksen t\u00e4n\u00e4 vuonna 21-vuotiaalla Nevada-mallisella py\u00f6r\u00e4ll\u00e4mme. Varasimme hotellihuoneet pikku kylist\u00e4 ja isommat kaupungit, Iraklionin, Retimnonin ja Hanian, ohitimme pikatiet\u00e4 pitkin mieless\u00e4mme koronaturvallinen reissu.\u00a0\"\"<\/p>\n

Sunnuntai 11.7. Koutsounari \u2013 Spili<\/strong><\/p>\n

L\u00e4htiess\u00e4mme puhalsi sopivasti meltemi, kes\u00e4inen pohjatuuli, joka oli \u00e4rsytt\u00e4nyt hermoja jo viikon p\u00e4iv\u00e4t. Virkist\u00e4\u00e4h\u00e4n tuuli helteess\u00e4, mutta virkistyst\u00e4 tuo viel\u00e4 paremmin ilmavirran hively moottoripy\u00f6r\u00e4n kyydiss\u00e4!
\nAamupalan j\u00e4lkeen, ennen kymment\u00e4, starttasimme hohtavan auringon alle yll\u00e4 sortsit, topit ja hyv\u00e4 kerros aurinkovoidetta, sek\u00e4 tietysti kyp\u00e4r\u00e4t. Sivulaukuissa oli pakattuna y\u00f6pymisvermeet, uikkarit, ilta-asu (eli toiset sortsit ja paita), pitk\u00e4hihaiset valkoiset paidat aurinkosuojaksi ja Lissun k\u00e4sveska. Biker-reppu py\u00f6r\u00e4n tarakalla sis\u00e4lsi kartat, kameran, tabletin, juotavaa, aurinkovoiteen ja EA-pakkauksen. Siin\u00e4 kaikki tarvittava.
\nEnsimm\u00e4inen etappi oli Spilin kyl\u00e4 keskell\u00e4 saarta Retimnonin kohdalta etel\u00e4\u00e4n. Ajelimme rauhallisesti tuttua tiet\u00e4 ohi Mirtoksen ja yl\u00f6s Dikti-vuorten m\u00e4ntyisi\u00e4 rinteit\u00e4. Laskettelimme leppoisasti Viannoksen ohitustiet\u00e4, joka on suurellisen leve\u00e4, kuin irrallinen p\u00e4tk\u00e4 suurta valtav\u00e4yl\u00e4\u00e4 ihan keskell\u00e4 hiljaista maaseutua. Marthan kohdalla k\u00e4\u00e4nnyimme l\u00e4nteen kohti Agii Dekaa. Messaran tasanko levitt\u00e4ytyi ymp\u00e4rille loputtomine oliivitarhoineen. Toki seassa on my\u00f6s viiniviljelmi\u00e4, sill\u00e4 kreikkalaiset eiv\u00e4t kai ole ymm\u00e4rt\u00e4neet sit\u00e4, mink\u00e4 suomalainen viiniasiantuntija taannoin meille kertoi, ett\u00e4 \u201dKreikka on aivan liian kuuma maa hyv\u00e4n viinin tuottamiseen\u201d. Tarvitseeko sanoa, ett\u00e4 v\u00e4itimme vastaan?<\/p>\n

\"\"

Melko koronaturvallinen asiakastiheys kafeniossa<\/p><\/div>\n

Pys\u00e4hdyimme kahville Mirekseen. Olimme niin hyvin aikataulussa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme valita reitiksi Spiliin pohjoisen tien, eli Agia Galinin kohdalla k\u00e4\u00e4nnyimme yl\u00e4m\u00e4keen kohti Furfurasta. Tie vei meid\u00e4t kauniin Amarin laakson pohjoisenpuoleisille rinteille.
\nLaakson l\u00e4nsip\u00e4\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n piti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 reitti, joka poikkesi p\u00e4\u00e4tielt\u00e4, jotta p\u00e4\u00e4sisimme vedenjakajan ylitse Spiliin, seuraavaan laaksoon. Apostolissa valitsimme pienen tienvarsitavernan kartanlukupaikaksi. Kysyimme, ett\u00e4 onhan paikka auki, sill\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytti olevan vain v\u00e4h\u00e4n v\u00e4ke\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 henkil\u00f6kuntaa eli perhett\u00e4. Juu, auki ollaan, tervetuloa.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"
\nTavernaan oli levitetty p\u00f6ydille valkeat liinat ja p\u00f6yd\u00e4t vedetty yhteen, selv\u00e4sti odotettiin juhlavieraita. Emme siis ihmetelleet, kun meid\u00e4t istutettiin \u201dv\u00e4en p\u00f6ytiin\u201d keitti\u00f6n edustalle, jossa vanha mummo jo istuskeli. Tilasimme salaattia ja kysyimme, olisiko vaikka juustopiirakkaa oluen kumppaniksi. Saimme vadillisen pikkuisia hortopitoja, kasvispiiraita, ja hunajalla ja kanelilla hunnutettuja, makeita juustopiirakoita. Niit\u00e4kin oli juuri parahiksi py\u00f6r\u00e4ytetty vieraita odotellessa.
\nKun olimme tutkimassa karttaa, saapui pikkubussi tuoden salin puolelle bussilastillisen saksaa puhuvia turisteja. Heit\u00e4 viihdytettiin liiran ja luutun soitolla, ja siin\u00e4 sivussa viihdyimme mekin. Meit\u00e4 palveli oikein mallikkaasti arviolta 12-vuotias Maria, jota \u00e4iti ohjaili keitti\u00f6n puolelta. Tuntui ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n kreikkaamme, pit\u00e4isi varmaan olla ylpe\u00e4!
\nAterioinnin j\u00e4lkeen saimme my\u00f6s ohjeet, mist\u00e4 tienhaarasta k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Spiliin. Kartat eiv\u00e4t aina onnistu n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tien\u00e4 sit\u00e4 reitti\u00e4, joka olisi oikeasti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisin. Olemme luopuneet yrityksest\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 navigaattoria, sit\u00e4 ei kuule eik\u00e4 liioin n\u00e4e moottoripy\u00f6r\u00e4n t\u00e4rin\u00e4ss\u00e4 aurinkolasit ja visiiri silmill\u00e4. Tie oli vaatimaton, mutta tasaisin v\u00e4lein oli risteyksiin sijoitettu pieni\u00e4 kylttej\u00e4, jotka opastivat Spilin suuntaan, joten ei tarvinnut ruveta empim\u00e4\u00e4n. Taloja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t puutarhat muuttuivat oliivitarhoiksi ja ylemp\u00e4n\u00e4 hein\u00e4- tai viljapelloiksi, sitten kivisiksi vuohitarhoiksi. Lopulta ymp\u00e4rill\u00e4 oli vain harmaata, ankaran louhikkoista kalliota ja rotkoja, joissa puski sakeaa, vihre\u00e4\u00e4 metsikk\u00f6\u00e4.
\nSaavuimme Spiliin yl\u00e4m\u00e4en puolelta. Pitk\u00e4, kyl\u00e4n l\u00e4pi kiemurteleva p\u00e4\u00e4tie ajettiin toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n saakka, miss\u00e4 sijaitsevat kuuluisat leijonanp\u00e4iset vesil\u00e4hteet. Ihan niilt\u00e4 nurkilta l\u00f6ytyi majapaikkamme, hotelli Costas Inn.\"\"<\/p>\n

\"\"
\nOlimme varanneet huoneen netin kautta, ja is\u00e4nt\u00e4 Nikoksen piti hetkinen kummastella, ett\u00e4 mitenk\u00e4 netti v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olemme Kreikasta, vaikka ihan selvi\u00e4 ulkomaanel\u00e4ji\u00e4 ollaan. Selvitimme, ett\u00e4 olemme kyll\u00e4 ierapetralaisia jo seitsem\u00e4tt\u00e4 kes\u00e4\u00e4, ei se netti v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ole.
\nSpili on pieni kyl\u00e4, katsottavaa ei hirve\u00e4n paljon ole. Silti, jos ei silm\u00e4t kiinni kulje, kaikki n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 oleva on oikein sopivaa silmien lepuutusta meren kiloon v\u00e4syneelle. Kyl\u00e4 on laakson rinteell\u00e4, kaartuu pitkulaisena kuin kreikkalainen kyl\u00e4makkara p\u00e4\u00e4tien molemmin puolin. Niin sanottu n\u00e4ht\u00e4vyyskin kyl\u00e4ss\u00e4 on, nimitt\u00e4in 25 raikasta vett\u00e4 sylkev\u00e4\u00e4 leijonanp\u00e4\u00e4t\u00e4. Vesi on juotavaa, l\u00e4hteen ymp\u00e4rille rakennetut kahvilat ja ravintolat tarjoavat sit\u00e4 suoraan leijonien kidoista p\u00f6ytiin. Alueen ruokalat muodostavat viihtyis\u00e4n keitaan, jossa oli mukava viiv\u00e4ht\u00e4\u00e4 ilta-ouzolla ja aamupalalla.\u00a0\"\"
\n\"\"Kaunis kuvauskohde on my\u00f6s Pyh\u00e4n Rafaelin luostari. Kirkkoja kyl\u00e4ss\u00e4 piisaa useampia, sen kertoi kellojen helin\u00e4 illan rauhassa. Kadun varrella on myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ihan samaa turistitavaraa kuin kaikissa muissakin kreikkalaisissa matkailukohteissa. Poikkeuksena pari keramiikkapajaa, joiden tarjonta saattoi olla omaper\u00e4isemp\u00e4\u00e4. Niit\u00e4 vain ei moottoripy\u00f6r\u00e4reissulaisen parane menn\u00e4 ihailemaan, kun mukaan ei voi ottaa mit\u00e4\u00e4n s\u00e4rkyv\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 onneksi mahdukaan!
\nSy\u00f6m\u00e4\u00e4n l\u00e4hdimme ihan toiseen suuntaan kuin p\u00e4\u00e4osa turisteista, kadun viimeiseen tavernaan. Marian ja Kostasin taverna tarjosi suurehkon, v\u00e4lj\u00e4n ja siistin puutarha-alueen, johon p\u00f6yd\u00e4t oli katettu. Vieraita oli meid\u00e4n lis\u00e4ksemme kolme p\u00f6yt\u00e4kuntaa, mik\u00e4 sopi meid\u00e4n \u201dturva-matkailun\u201d ideologiaamme oikein hyvin.
\nLissu valitsi p\u00e4iv\u00e4n listalta lammasta, Jyrki halusi maistella kyl\u00e4makkaraa. Oikein maistuvat annokset saimmekin. J\u00e4lkiruoaksi p\u00f6yt\u00e4\u00e4n kannettiin pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pino vesi- ja hunajamelonia ja rakikarahvi. Se on muuten mainio makupari, erityisesti niin vahvalle rakille, kuin Maria meille toi.
\nNukuimme hyvin, ilmastointilaitetta ei tarvinnut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 lainkaan. Ilta vuoristossa oli riitt\u00e4v\u00e4n viile\u00e4, kun l\u00e4hdimme yli kolmenkympin lukemista liikkeelle aamusella.<\/p>\n

 <\/p>\n

Maanantai 12.7. Spili \u2013 Paleohora<\/strong><\/p>\n

Aamupala ei sis\u00e4ltynyt huoneen varaukseen. Sit\u00e4 olisi kysym\u00e4mme mukaan hotellilta saanut, mutta kun laskeuduimme alakertaan kello kahdeksan maissa, ket\u00e4\u00e4n ei viel\u00e4 ollut paikalla. Kahvilat kadun varressakin olivat viel\u00e4 siivousvaiheessa. Illalla kadulla liikuskelleista turisteista ei n\u00e4kynyt vilaustakaan, lienev\u00e4t olleet p\u00e4iv\u00e4retkel\u00e4isi\u00e4 tai viel\u00e4 unten mailla.
\nMenimme l\u00e4hteiden luona olevaan kahvilaan, jossa n\u00e4kyi siivoojan lis\u00e4ksi olevan joku jo tiskinkin luona. Aamupalaa saimme. Se sis\u00e4lsi l\u00e4hes samat ainekset, kuin normaalistikin sy\u00f6mme viikonloppuaamuisin, eli paahtoleip\u00e4\u00e4 kinkun ja juuston kera, kreikkalaista jugurttia hunajan kanssa ja appelsiinimehua. Mutta t\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 kun jugurtti on kerrostettu korkeaan j\u00e4lkiruokamaljaan kullankeltaisen hunajan kanssa ja v\u00e4liss\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on rapeita, tuoreita saksanp\u00e4hkin\u00f6it\u00e4, n\u00e4k\u00f6aisti lis\u00e4\u00e4 herkun maistuvuutta monta astetta.
\nStarttasimme matkaan kohti Paleohoraa aamuyhdeks\u00e4lt\u00e4, kun kyl\u00e4 alkoi hiljalleen her\u00e4ill\u00e4. Aurinko valoi kultaa vastap\u00e4isille vuorille ja alkoi hiljalleen kivuta id\u00e4ss\u00e4 kohoavan korkean huipun takaa. Ajoreitti valittiin niin, ett\u00e4 olisimme Paleohorassa riitt\u00e4v\u00e4n ajoissa tutustuaksemme kyl\u00e4\u00e4n. Siksi ajoimme suorinta reitti\u00e4 p\u00e4\u00e4tielle, E75:lle. Hanian suuntaan oli muutakin liikennett\u00e4, joten vauhti pysyi kohtalaisena, 60 \u2013 80 km tunnissa. Se on takapenkkil\u00e4iselle mukavuusraja, kovempaa menoa Lissu ei toivo kuin pakollisia p\u00e4tki\u00e4 ohituksissa tai liikennevirrassa. Tuuli alkaa puistaa kovemmassa kyydiss\u00e4 aika ik\u00e4v\u00e4sti ja tuijottaa voi vain kuskin niskaa.
\nT\u00e4ll\u00e4 kertaa aikaa oli ihailla maisemia. T\u00e4m\u00e4 Retimnon \u2013 Hania -v\u00e4li kannattaa k\u00e4yd\u00e4 kokemassa aina silloin t\u00e4ll\u00f6in. L\u00e4hes koko isojen kaupunkien v\u00e4lisen matkan tiet\u00e4 reunustavat kukkakehykset, ja py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 oleantereiden hienostuneen tuoksun ehtii my\u00f6s haistaa. V\u00e4lill\u00e4 tiet\u00e4 kehyst\u00e4v\u00e4t korkeat puut, suorastaan mets\u00e4iset tunnelit. Kun viel\u00e4 Valkoisetvuoret nousevat n\u00e4kyviin mets\u00e4n yl\u00e4puolelle, on panoraama t\u00e4ydellinen. Valitettavasti pikatiell\u00e4 ei voi pys\u00e4hty\u00e4 kuvaamaan, t\u00e4ytyy tyyty\u00e4 siihen, mit\u00e4 videokamera mahdollisesti nappaa tai oma muisti tallentaa.
\nPaleohoraan k\u00e4\u00e4nnyimme Hanian j\u00e4lkeen. Aamupala jaksatti meit\u00e4 niin hyvin, ett\u00e4 kahvitaukoa ehdimme pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vasta melko l\u00e4hell\u00e4 Paleohoraa, Florinassa. Kahvilassa tien varressa oli vain is\u00e4nt\u00e4, jonka kanssa muuan paimen poikkesi porisemassa. Joimme kahvit, limut ja k\u00e4ytimme vessaa. Hyvin siisti\u00e4 ja hiljaista \u2013 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hyv\u00e4 yritt\u00e4j\u00e4n kannalta. No, siisteys tietysti.
\nOlimme Paleohorassa hotelli Pal Beachissa jo yhden j\u00e4lkeen. Huoneeseen p\u00e4\u00e4simme vasta kolmelta, joten j\u00e4timme aulaan repun, lukitsimme satulalaukut ja l\u00e4ksimme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4 naapurikahvilassa nautitun salaatin j\u00e4lkeen.
\nPaleohora ei ollut paljon muuttunut siit\u00e4, kun pist\u00e4ydyimme siell\u00e4 Hanian-matkallamme 2014. Siistiytynyt jollakin tapaa kuitenkin, katuja kivetty ja julkisivuja uudistettu. Emme poikenneet lainkaan ostoskadulle, vaikka melko v\u00e4lj\u00e4\u00e4 siell\u00e4kin olisi ollut.
\nSaimme huoneemme ja k\u00e4vimme vaihtamassa ajokamppeet uikkareihin. Hotelli Pal Beach on ihan rannassa, joten ei muuta kuin kadun yli, ohi tarjolla olevien aurinkotuolien ja sandaalit ja pyyhe vesirajaan. Ja sitten kahlaamaan \u2013 niin kauan, ett\u00e4 pokka petti ja oli pakko kyykisty\u00e4 uimaan melkein k\u00e4sipohjaa. Hyv\u00e4 uimaranta lapsille, aikuisille v\u00e4h\u00e4n\u2026 no – kai me olemme tottuneet liian hyv\u00e4lle, kun asumme niin upean rannan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Ihanan sile\u00e4 hiekka on my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n ihanaa, kun rannalta haluaa pois ja yritt\u00e4\u00e4 saada sandaalit jalkaan. Kyll\u00e4 Koutsounarin pikkukiviranta on siin\u00e4kin suhteessa ihan yliveto. Mutta kaunis, siisti ranta, hyv\u00e4t palvelut, oikein suositeltava kohde.<\/p>\n

\"\"
\nOlimme katsastaneet ruokapaikan valmiiksi p\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyll\u00e4, ja tapamme mukaan menimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n hieman ennen paikkakuntalaisten ruoka-aikaa, kun p\u00f6yti\u00e4 on hyvin vapaana. Aunt\u2019s Taverna sijaitsi sisemm\u00e4ll\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4, ravintolajonon viimeisen\u00e4. Puitteet olivat siistit ja mainos lupasi kreetalaista perinneruokaa, mik\u00e4 tietysti ei yll\u00e4tt\u00e4nyt, sit\u00e4 luvataan joka paikassa. P\u00f6yd\u00e4t olivat katutasoa ylemp\u00e4n\u00e4 sorapengerm\u00e4ll\u00e4, vanha kyl\u00e4talo oli rakennettu nykyaikaiseksi keitti\u00f6ksi, ja avoimista ovista ja ikkunoista p\u00f6ytiin n\u00e4kyi, kuinka keitti\u00f6ss\u00e4 joku h\u00e4\u00e4r\u00e4si. Kenties \u201dt\u00e4ti\u201d itse? P\u00e4iv\u00e4n lista oli kirjoitettu liitutauluihin.<\/p>\n

\"\"Lissu bongasi sielt\u00e4 kastanjastifadon, joka on ollut pitk\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4-maistaa-listalla yst\u00e4v\u00e4n suosituksesta. Jyk\u00e4 valitsi mustekalaa viiniss\u00e4 haudutettuna. Kumpikaan ei joutunut pettym\u00e4\u00e4n, ruoka oli kerrassaan herkullista ja \u201dt\u00e4ti\u201d todella osasi kreetalaisen keitti\u00f6n salat!\"\"<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Tiistai 13.7. Paleohora \u2013 Elafonissi \u2013 Falassarna \u2013 Paleohora<\/strong><\/p>\n

Tiistaina saimme aamupalaa hotellissa. Ohjeiden mukaisesti menimme aulaan maskit kasvoilla ja aloitimme aamupalan keruun tarjottimille desinfioituamme k\u00e4det ja viel\u00e4 puettuamme niihin kertak\u00e4ytt\u00f6k\u00e4sineet. Tavanomainen mutta tasokas aamupala sis\u00e4lsi kahvia, teet\u00e4 tai pussikaakaota, mehuja, hedelmi\u00e4, mysli\u00e4, kreikkalaista jugurttia, hunajaa, kananmunia, fetaa, oliiveja ja s\u00e4ilykehedelmi\u00e4. Leiv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle sai valita muutamaa lajia leikkelett\u00e4 ja juustoa tai marmeladia tai nutellaa. Asetuimme avoimen ikkunan \u00e4\u00e4reen, levitimme kartan eteemme ja suunnittelimme p\u00e4iv\u00e4n retke\u00e4.
\nAjatuksena oli viett\u00e4\u00e4 muutama tunti Elafonissin kuulun kauniilla rannalla. Siell\u00e4 vaaleanpunainen biitsi, joka ei suinkaan ole tavallista hiekkaa vaan jauhautunut simpukankuorista, kohtaa turkoosina v\u00e4lkkyv\u00e4n meren. Matala ranta lainehtii pitkulaisen s\u00e4rk\u00e4n ja pienen saaren molemmin puolin. Arvelimme, ett\u00e4 n\u00e4in korona-aikana siell\u00e4 varmaan viel\u00e4 hein\u00e4kuussa olisi mukavan v\u00e4lj\u00e4\u00e4. Vaan viel\u00e4 mit\u00e4! Tienvarsikahvilan is\u00e4nt\u00e4kin sanoi, ett\u00e4 juuri sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 busseja oli kulkenut ohi aamusta saakka, kun viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ensimm\u00e4iset olivat tulleet puolilta p\u00e4ivin. Turistipuuro ei koronaturvalliseen reissuumme kuulunut, siisp\u00e4 tyydyimme vain katselemaan ja v\u00e4h\u00e4n kahlailemaan ennen kuin suunnistimme maantielle.<\/p>\n

\"\"
\nP\u00e4\u00e4timme ajaa Falassarnaan. Se on muinoin ollut Kreetan luoteisen nurkan t\u00e4rke\u00e4 satamakaupunki, mutta maanj\u00e4ristys nosti sataman kuivalla maalle noin 350 j.a.a. Valitsimme pienemm\u00e4n rantatien, joka mutkitteli aluksi meren l\u00e4heisyydess\u00e4 mutta kiipesi sitten vuoren rinnett\u00e4 yl\u00f6s p\u00e4\u00e4tielle. N\u00e4kym\u00e4t olivat ihan huimat! Merta riitt\u00e4\u00e4 Italiaan saakka, kun se tapaa rannan jossain monen sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 alempana. Tie kulkee kirjaimellisesti pitkin kielekkeit\u00e4 vuoren ja meren v\u00e4lill\u00e4 ja koukkaa v\u00e4lill\u00e4 rotkojen perukoille.
\nFalassarnassa k\u00e4vimme toteamassa, ett\u00e4 sitten viime k\u00e4ynnin sataman raunioita oli kaivettu lis\u00e4\u00e4 esille. Alueella oli jopa \u201dmiehitys\u201d, jonkin sortin valvoja oli paikalla pieness\u00e4 neli\u00f6metrin kopperossa hirmuhelteell\u00e4. P\u00e4\u00e4symaksua h\u00e4n ei ollut vailla. Harmi, ett\u00e4 hieno kohde on aika vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Ei muuten, tie sinne on ihan suora ja l\u00f6ytyy kartoista, mutta opastusta ei juurikaan ole, ja kinttupolku viljelmien l\u00e4pi ei suoranaisesti vaikuta silt\u00e4, ett\u00e4 ollaan menossa merkitt\u00e4v\u00e4n historiallisen kaupungin raunioille.
\nN\u00e4lk\u00e4 kolkutteli, joten poikkesimme Kissamokseen. L\u00f6ytyi Aeras cafe-snack bar, joka on sijainnut samalla paikalla jo satakunta vuotta, jos oikein muistamme. Historiaa oli esitelty kuvin ja tekstein. Ruoka oli hyvinkin nykyaikaista, s\u00f6imme wrapit varmaan ensi kertaa Kreikassa ikin\u00e4.
\nL\u00e4hdimme palailemaan Paleohoraa kohti. Ajomatkan kohokohta oli tietysti Topolian tunneli. Se on satakunta metri\u00e4 pitk\u00e4 ja vain nelisen metri\u00e4 leve\u00e4, joten autot eiv\u00e4t mahdu ohittamaan toisiaan tunnelissa. Niinp\u00e4 ajoa s\u00e4\u00e4dell\u00e4\u00e4n liikennevaloin, joten ei joudu sent\u00e4\u00e4n neuvottelemaan tunnelin puoliv\u00e4liss\u00e4, kumpi peruuttaa. Niit\u00e4kin paikkoja on saarella ihan riitt\u00e4miin. Tunnelin j\u00e4lkeen saimme ihailla rotkomaisemia, kunnes tulimme risteykseen, josta aamusella k\u00e4\u00e4nnyimme Elafonissin suuntaan. Palailimme vihreiden, linnunlaulua ja kaskaiden sirityst\u00e4 raikuvien jokilaaksojen ja mutkaisten m\u00e4kitaipaleiden kautta kuivalle rannikkokaistaleelle ja Paleohoraan. Uimaan!<\/p>\n

\"\"
\nUinnin j\u00e4lkeen puimme \u201dsimpsettikamppeet\u201d p\u00e4\u00e4lle ja suuntasimme ouzolle ennen ruokailua. Kiipesimme siin\u00e4 tarkoituksessa linnoituksen huipulle, mutta siell\u00e4 ravintoloihin olisi pit\u00e4nyt olla p\u00f6yt\u00e4varaus, joten ihan vaan drinkille ei kannattanut yritt\u00e4\u00e4. T\u00e4hystelimme kuitenkin maisemia. Silm\u00e4 tavoitti jotain h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4\u00e4: id\u00e4ss\u00e4, ehk\u00e4 kymmenisen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, vuoren laelta tuprusi selv\u00e4sti savua. Se sakeni, kohta n\u00e4kyiv\u00e4t liekitkin. Maastopalo!
\nPian paloa seurasi koko kyl\u00e4. Istuimme hetkisen er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kahvilassa ja katselimme pimenev\u00e4ss\u00e4 illassa tulivuorimaista n\u00e4ky\u00e4. Tuli riehui korkealla ja tavoitti ensin toisen, sitten toisen huipun. V\u00e4lill\u00e4 liekit l\u00f6iv\u00e4t korkealle, kun jokin isompi puu syttyi. Alhaalla rantatiell\u00e4 h\u00e4lytysajoneuvon siniset vilkut eteniv\u00e4t hitaasti, jotakin palovartiointia siell\u00e4 toimitettiin.<\/p>\n

\"\"\"\"
\nMenimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n Crocodile Peninsula -nimiseen rantaravintolaan. Saimme ikkunap\u00f6yd\u00e4n puolikatetulla sis\u00e4pihalla, johon tulipalo n\u00e4kyi lahden yli, krokotiilinmuotoisen niemen takaa. Is\u00e4nt\u00e4 kertoi, ett\u00e4 palo on kontrollissa, mutta sit\u00e4 ei yritet\u00e4 sammuttaa, vaan se saa sammua itsekseen, koska alue on asumatonta.
\nListalta valitsimme t\u00e4ll\u00e4 kertaa ihan muuta kuin perinneruokaa: pikantiko possupataa, joka oli maustettu paprikalla, chilill\u00e4 ja soijalla. Melko tulista, eritt\u00e4in maistuvaa!
\nKeskiviikko 14.7. Paleohora \u2013 Argiroupoli<\/strong><\/p>\n

Aamupalan j\u00e4lkeen nousimme taas Guzzin satulaan ja suuntasimme kohti Haniaa. Emme toki samaa tiet\u00e4 kuin tullessa vaan it\u00e4ist\u00e4 reitti\u00e4. Suurimpia kyli\u00e4 kartan mukaan matkan varrella olivat Kambanos ja Alikianos, mutta nekin olivat tyypillisesti nopeasti ohitettuja pieni\u00e4 asutusrypp\u00e4it\u00e4. Kauniita, olisi ihana pys\u00e4hty\u00e4, mutta joskus toisen kerran sitten. Paikoin tie l\u00e4heni Valkoisia vuoria ja maisema oli hetkitt\u00e4in ihan alppimaista kuusenkaltaisine sypresseineen ja vaaleine kallioineen, sitten taas rehev\u00e4t appelsiinitarhat ry\u00f6ps\u00e4htiv\u00e4t tien varteen. Emme menneet Omaloksen kautta, vuorten yli, vaan kiersimme ne v\u00e4h\u00e4n suorempia teit\u00e4 pitkin, joissa nousua ja laskua tuli v\u00e4hemm\u00e4n. Meill\u00e4 oli mieless\u00e4 muuan toinen rinne noustavaksi!
\nHaniaan ei ollut tarkoitus ajaa sis\u00e4\u00e4n kaupunkiin, mutta kun kerran seurasimme vanhaa maantiet\u00e4, niin sinneh\u00e4n se meid\u00e4t vei. Vuonna 2014 reissulla p\u00e4\u00e4reitit tulivat jo sen verran tutuiksi, ett\u00e4 sujuvasti sompailimme l\u00e4pi aamup\u00e4iv\u00e4ruuhkaisen kaupungin. Hidastelu sai kuitenkin n\u00e4l\u00e4n kurnahtamaan suolenmutkassa, joten Soudassa poikkesimme pikakahvilaan ottamaan ev\u00e4st\u00e4.
\nEtsimme reitin kohti Sfakiaa eli k\u00e4\u00e4nnyimme Vrisseksest\u00e4 etel\u00e4\u00e4n. Tie alkoi nousta yh\u00e4 ylemm\u00e4s ja l\u00e4nness\u00e4 upeat vuoret, kirjaimellisesti valkoiset, marssittivat huippujaan horisontissa. Hiljalleen saavutettiin vuoren yl\u00e4nk\u00f6alueet, jotka k\u00e4tkev\u00e4t huippujen v\u00e4liin viljavia yl\u00e4nk\u00f6j\u00e4. Panimme merkille, ett\u00e4 kyliss\u00e4 olisi mielenkiintoisia aktiviteettejakin tarjolla: ammuntaa, ratsastusta ja sotamuseota. Voisi vaikka joskus poiketa.
\nHieno kohde reitin varrella on my\u00f6s Imbroksen rotko, joka ratkeaa etel\u00e4npuoleiseen vuorenrinteeseen noin viiden kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannikosta. Tie alas rantaan on kyll\u00e4 varmaan kaksi tai kolme kertaa pitempi, kartalla se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u201dpaksusuolelta\u201d kymmenine serpentiinimutkineen. Videokamerasta loppui sopivasti tallennustila, kun olisi ollut todellista silm\u00e4nruokaa tarjolla. Rotkojen karuus jaksaa vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4. Mieleen tulee aina, millaisella metelill\u00e4 ne ovat aikanaan maankuoreen revenneet.
\nAlhaalla oli vastassa p\u00e4tsi. Vaikka meltemi puhalsi vuorilta niin, ett\u00e4 tavaroista sai pit\u00e4\u00e4 huolella kiinni, kun nousimme Frankokastellon edustalla py\u00f6r\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4, hiki kasteli vaatteet hetkess\u00e4. Otimme muutaman valokuvan komeasta linnasta, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan aktiivisen entis\u00f6innin kohteena. 1300-luvulla rakennettu linna tuhoutui sodassa ottomaaneja vastaan, ja siit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 vain ulkokuoret. Pakko on palata jonkun vuoden kuluttua katsomaan, mit\u00e4 on saatu aikaan!<\/p>\n

\"\"
\nSitten hakeuduimme virvokkeelle rantat\u00f6yr\u00e4\u00e4ll\u00e4 sijaitsevaan tavernaan. Kun tuli aika maksaa oluet, tulikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tenkkapoo. Tuuli aiheutti katkoksen tavernan nettilinjaan eik\u00e4 pankkikorttip\u00e4\u00e4te toiminut. Meill\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 kolme euroa k\u00e4teist\u00e4 rahaa. Niinp\u00e4 kaksi olutta maksoi sitten sen verran. Yritimme kysell\u00e4 tilinumeroa loppusummalle (toiset kolme euroa lis\u00e4\u00e4), mutta nuori is\u00e4nt\u00e4 vain huitaisi k\u00e4dell\u00e4\u00e4n ja sanoi: T\u00e4m\u00e4 on Kreikka. Kiittelimme vuolaasti ja jatkoimme matkaa.
\nSitten seurasi retken kohokohta: Jyk\u00e4n nimikkotie! Yl\u00f6s Kallikratisin pikkukyl\u00e4\u00e4 kohti nousee ihan hurja serpentiinitie, joka Kreeta.infon esittelyss\u00e4 on nimetty \u201dKreetan jyrkin tie\u201d. Me tykk\u00e4\u00e4mme ajatella sen isolla J:ll\u00e4. Olemme ajelleet m\u00e4en kerran aiemmin vuokrapy\u00f6r\u00e4ll\u00e4, jonka vaihteisto tuppasi temppuilemaan niin, ett\u00e4 kuskin huomio ei juuri muuhun riitt\u00e4nyt kuin py\u00f6r\u00e4\u00e4n. Nyt oma, uskollinen Guzzi hoiti meid\u00e4t niin n\u00e4tisti yl\u00f6s, ett\u00e4 Jyk\u00e4kin ehti nauttia maisemista. Tie on todella niin jyrkk\u00e4, ett\u00e4 joka mutkan j\u00e4lkeen ollaan yht\u00e4kki\u00e4 paljon ylemp\u00e4n\u00e4 kuin luulisikaan. Rantatasanko linnoineen j\u00e4\u00e4 alapuolelle kuin lentokoneella noustessa.
\nKun nousu vihdoin tasaantui, k\u00e4\u00e4nnyimme Argiroupolia kohti, it\u00e4\u00e4n. Tyypillist\u00e4, ett\u00e4 pian l\u00f6ysimme itsemme Y-risteyksest\u00e4, jossa ei ollut viittoja meid\u00e4n menosuuntaamme, vain taaksep\u00e4in Hora Sfakioniin. Kartasta p\u00e4\u00e4ttelimme, ett\u00e4 molemmat tiet veisiv\u00e4t kyll\u00e4 perille. Oikealle vai vasemmalle? Kartta n\u00e4ytti, ett\u00e4 vasemmalle, Assi Goniaan menisi hauska mutkatie, mutta tie n\u00e4ytti huonokuntoiselta. Oikealta tuli auto. Sielt\u00e4 viitottiin: T\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4!
\nP\u00e4\u00e4timme kuitenkin l\u00e4hte\u00e4 vasemmalle. Tie muuttui yh\u00e4 kehnommaksi. Paikoin p\u00e4\u00e4llysteess\u00e4 oli yli puolen tien kokoisia reiki\u00e4, irtokivi\u00e4, railoja. Pys\u00e4hdyimme tuumaamaan, kannattiko tiet\u00e4 jatkaa. Vastaan tuli auto. Vinkkasimme kuskille, joka hivenen ep\u00e4r\u00f6ity\u00e4\u00e4n jarrutti ja pakitti luoksemme. Kysyimme, onko tie hyv\u00e4, voiko sit\u00e4 ajaa moottoripy\u00f6r\u00e4ll\u00e4mme? Mies vakuutteli, ett\u00e4 hyv\u00e4 se on, t\u00e4ss\u00e4 alussa vain on huono p\u00e4tk\u00e4.
\nSiisp\u00e4 jatkoimme. Jonkin ajan kuluttua tie todella paranikin. Mutta olipahan mutkainen! N\u00e4k\u00f6ala kohti Kreetanmerta ja vihreit\u00e4 laaksoja aukeni eteemme, mutta tie kyll\u00e4 vaati t\u00e4yden keskittymisen, suorat olivat lyhyet ja mutkia kuin nuudelissa.\"\"
\nSekin tie selvitettiin ja lopulta oltiin Argiroupolissa. Alas j\u00e4iv\u00e4t kuuluisat vesil\u00e4hteet tavernoineen, ja nousimme yl\u00f6s kyl\u00e4lle, joka ei oikein edes n\u00e4y ohiajotielle. Vihdoin p\u00e4\u00e4simme tutustumaan t\u00e4llaiseenkin k\u00e4tkettyyn kyl\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4dyimme yl\u00f6s kirkon edustalla olevalle aukiolle. Soitimme numeroon, jonka olimme saaneet hotellivarauksen yhteydess\u00e4, sielt\u00e4 opastettaisiin perille. Valitettavasti yhteys vaan oli niin kehno, ett\u00e4 aina, kun toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 yritettiin antaa ohjeita, linja mykistyi. Jyk\u00e4 l\u00e4hti jo kiertelem\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, jolloin tietysti py\u00f6r\u00e4n luo k\u00e4veli em\u00e4nt\u00e4mme, Sarah. Hetken per\u00e4st\u00e4 Jyk\u00e4kin eksyi takaisin ja p\u00e4\u00e4simme tutustumaan Lappa Apartments -hotelliin.
\nMik\u00e4 ihastuttava paikka! Sarah kertoi, ett\u00e4 talon vanhimmat osat ovat vuodelta 1504! Hotellin huoneistot kiersiv\u00e4t persoonallista sis\u00e4pihaa, joka oli oikeastaan katoton aula tai oleskeluhuone keskell\u00e4 rakennusta. Niiden ja kadun v\u00e4liss\u00e4 oli puutarha, johon laskeuduttiin jyrkki\u00e4 portaita \u2013 siin\u00e4 oikeastaan ainoa miinuspuoli, hotelli ei sovellu liikuntarajoitteisille tai polvikipuisille. Ylimp\u00e4n\u00e4 oli suuri kattoterassi, josta n\u00e4ki kyl\u00e4n kattojen ja vuorten yli aina merelle saakka. Meid\u00e4n pikkuinen huoneistomme, La Petite (huoneilla oli nimet, ei numeroita), k\u00e4sitti alimmassa kerroksessa pikkuisen kammarin, johon mahtui vain vuode ja y\u00f6p\u00f6yd\u00e4t, minikeitti\u00f6n ja WC-suihkutilan. Kaiken, mit\u00e4 matkalainen tarvitsee. Niin s\u00f6p\u00f6\u00e4!\"\"
\nSarah antoi meille kartan ja kertoi kyl\u00e4n historiasta ja n\u00e4kemisen arvoisista paikoista. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 olisi roomalaisaikaisia hautaluolia, kyl\u00e4ss\u00e4 mosaiikkeja ja venetsialaiskauden rakennuksia, akveduktin j\u00e4\u00e4nteit\u00e4, vanhoissa kirkoissa viel\u00e4 vanhemman kulttuurin h\u00e4iv\u00e4hdyksi\u00e4, nimitt\u00e4in Afroditen ja Zeuksen temppelit kristillisen kuoren alla.
\nIltamme ei riitt\u00e4nyt ihan kaiken katsomisen arvoisen koluamiseen, mutta onpahan j\u00e4lleen syy palata t\u00e4h\u00e4nkin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n! L\u00e4hdimme kaariportin alta vanhaan kyl\u00e4n osaan. Kadun varrella oli mummoja, papparainen ja nuori tytt\u00f6 istuskelemassa ja rupattelemassa. Kun n\u00e4kiv\u00e4t turistien l\u00e4hestyv\u00e4n, pappa nousi ja tuli tervehtim\u00e4\u00e4n. H\u00e4n opasti meid\u00e4t sivukujalle ja esitteli vanhoja, venetsialaisia rakennuksia, osoitti roomalaisten tunnelien suuaukkoja ja tietysti kyseli, mist\u00e4 olemme. Kiittelimme opastuksesta, ja ohitimme istuskelijat kohteliaasti tervehtien. Takaamme kuului, ett\u00e4 pappa rupesi luennoimaan tytt\u00f6selle, ett\u00e4 Suomi on pohjoisessa, ja naapurimaita ovat Ruotsi ja Norja. Tuli mieleen, ett\u00e4 siin\u00e4 oli varmaan kyl\u00e4n entinen opettaja.<\/p>\n

\"\"
\nIhailimme kyl\u00e4\u00e4 ja maisemia ilta-auringossa. Roomalaiset mosaiikit l\u00f6ytyiv\u00e4t er\u00e4\u00e4lt\u00e4 nurkalta. Katsastimme my\u00f6s ilta-aterian paikkaa. Menn\u00e4k\u00f6 alas, parin kilometrin k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, l\u00e4hteiden \u00e4\u00e4reen? Olisiko ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 rauhallisempaa ruokapaikkaa?
\nIstahdimme sammuttamaan janoa Bougainvillea-nimiseen kahvilaan, jota piti i\u00e4k\u00e4s rouva. H\u00e4nell\u00e4 oli valloittava hymy, vaikka hampaat olivatkin enemm\u00e4n kuin v\u00e4hemm\u00e4n sikin sokin suussa. Mit\u00e4 sen v\u00e4li\u00e4, t\u00e4rkeint\u00e4 on asenne ja hymy kaunistaa muidenkin kuin missien kasvot. Jyk\u00e4 sai pyyt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oluen, mutta Lissulle suositeltiin avokado-appelsiinimehua. Pitih\u00e4n sit\u00e4 kokeilla, ja oikein ihanan pehme\u00e4 ja raikas juoma se olikin. Rouva n\u00e4ytti postikorttien peitt\u00e4m\u00e4lt\u00e4 sein\u00e4lt\u00e4\u00e4n meille kaksi Suomesta l\u00e4hetetty\u00e4 korttia, joten paikka on muutamien muidenkin suomalaisten tiedossa.
\nPalasimme sitten illemmalla sy\u00f6m\u00e4\u00e4nkin samaan paikkaan, tai oikeastaan yl\u00e4kertaan, jossa bougainvillearouvan poika piti pient\u00e4 tavernaa. Meid\u00e4n lis\u00e4ksemme siell\u00e4 ruokaili nelihenkinen ranskaa puhuva perhe. Pienimm\u00e4inen istui sy\u00f6tt\u00f6tuolissa ja otettiin v\u00e4lill\u00e4 siit\u00e4 sylihoitoon, selv\u00e4sti, jotta meid\u00e4n ruokarauhamme ei h\u00e4iriintyisi. Isoveli s\u00f6i kauniisti omassa tuolissaan, keskusteli hillitysti ja kun perhe nousi poistuakseen, noin kuusivuotias nuoriherra asetti tuolinsa p\u00f6yd\u00e4n alle ja suoristi viel\u00e4 istuinp\u00e4\u00e4llisenkin. Uskomattoman kaunista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, kun useasti joutuu katselemaan nen\u00e4 kiinni \u00e4lylaitteessa ruokailevia robottilapsia, jotka ovat ihan omassa kuplassaan, tai sitten villikoivia hellantelttuja, joita vanhemmat eiv\u00e4t yrit\u00e4k\u00e4\u00e4n ohjata ottamaan muut huomioon. Perhe huomasi, ett\u00e4 panimme merkille kiltit lapsukaiset, ja vaihdoimme hymyt ja hyv\u00e4n y\u00f6n toivotukset. L\u00e4htiess\u00e4 poika kuului kysyv\u00e4n, mit\u00e4 \u201dkali nihta\u201d merkitsee, ja \u00e4iti opasti, ett\u00e4 se on \u201dbonne nuit\u201d. \u201dKali nihta\u201d, kuului viel\u00e4 portaikosta hele\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Torstai 15.7. Argiroupoli \u2013 Koutsounari<\/strong>
\nS\u00f6imme kattoterassilla maukkaan aamupalan, jonka Sarah valmisti toivomaamme aikaan kahdeksaksi. Jugurtin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli itse paahdettua mysli\u00e4 ja appelsiinimehukin oli juuri puristettua. Jyk\u00e4 sai pyyt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ison mukin kahvia ja Lissun tee oli yrttisekoitus.\"\"
\nL\u00e4hdimme ajelemaan Retimnonia kohti. Halu olisi ollut kiert\u00e4\u00e4 kaupunki pikkuteit\u00e4 pitkin, mutta Retimnonin kohdallapa se ei onnistukaan: niin syv\u00e4t rotkot katkaisevat rannan, ett\u00e4 niiden ohi p\u00e4\u00e4see vain pikatiet\u00e4 tai kaupungin kautta. Pikatielle siis, mutta heti kun mahdollista, eli Starvomenosissa, puikkasimme vanhalle maantielle kohti Iraklionia.
\nIraklionin kohdalla rantavuoristo on karua ja kuivaa, mutta t\u00e4m\u00e4 \u201dtakatie\u201d kulkee vihre\u00e4ss\u00e4 laaksossa v\u00e4lill\u00e4 ihan jokiuoman vartta. Sille kannattaa ehdottomasti poiketa, jos ei ole kovin kiire. Ohi vilahtelee maatiloja ja kasvitarhoja, tihe\u00e4mpi\u00e4 kyli\u00e4 on harvakseltaan. L\u00e4hell\u00e4 Iraklionia tie kiipe\u00e4\u00e4 vuoren kupeelle ja maasto k\u00e4y karuksi. N\u00e4k\u00f6alat ovat hulppeat, ja yhdess\u00e4 kohtaa Iraklio n\u00e4kyy vuorenhuippujen v\u00e4list\u00e4 kaukana alhaalla. Silloin tajuaa todella olevansa korkealla, vaikka nousua ei ole loivasti kaartelevalla tiell\u00e4 oikein tajunnutkaan.
\nIraklionissa poikkesimme kaupungin aina kaoottiseen liikenteeseen ja ajoimme vanhankaupungin muurin viert\u00e4 Piaggion liikkeeseen, mist\u00e4 Jyk\u00e4 k\u00e4vi ostamassa Guzziin muutamia huoltotarvikkeita. Guzzit ovat sen verran yksil\u00f6it\u00e4, ett\u00e4 kun Jyk\u00e4 mainitsi, mihin py\u00f6r\u00e4malliin letkuja tarvitsi, myyj\u00e4n katse kirkastui: \u201dMuistan sen py\u00f6r\u00e4n ja sinut!\u201d Meid\u00e4n Nevadamme on k\u00e4ynyt liikkeess\u00e4 huollossa jokunen vuosi sitten.
\nKotia kohti sitten! Suuntasimme saaren poikki, kohti Arkalohoria, mist\u00e4 tie nousee Dikti-vuoren l\u00e4nsi- ja etel\u00e4rinteille. T\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 vaikka olimme lepuuttaneet silmi\u00e4mme saaren l\u00e4nsiosan laaksojen vihreydess\u00e4, ei n\u00e4ihin tuttuihin maisemiin pety eik\u00e4 v\u00e4sy. Alkumatka kohti Viannosta on karua, ja tie nousee vuoren helmoja poimu poimulta ylemm\u00e4s ja etel\u00e4mm\u00e4s. Alas j\u00e4\u00e4 silm\u00e4nkantamattomiin ulottuva laakso, Messeran tasangon it\u00e4inen p\u00e4\u00e4. Sitten, Viannoksen j\u00e4lkeen, ajetaan tuoksuvien m\u00e4ntymetsik\u00f6iden t\u00e4plitt\u00e4mien jaluskukkuloiden v\u00e4leiss\u00e4 ja huipuilla. Lopulta tie kaartelee rantaan Mirtoksen kohdalla. Edess\u00e4 ovat rumankauniit, vaaleankeltaiset hiekkakukkulat ja kasvihuoneviljelm\u00e4t, pikkukylien katkeamaton helminauha, sitten Ierapetra, joka tuntuu jo kotikaupungilta.
\nKotona oltiin kolmen \u2013 nelj\u00e4n maissa, peffat v\u00e4syksiss\u00e4, tyytyv\u00e4isin\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 tuuli vain kohtalaisesti ja p\u00e4\u00e4sisimme \u201domaan\u201d rantaan uimaan matkan p\u00f6lyt pois iholta.
\n923 kilometri\u00e4, ilmoitti matkamittari. Kulutus 4,8 litraa satasella. Hotellit, bensat ja ruokailut ynn\u00e4ttyn\u00e4 yhteen viiden p\u00e4iv\u00e4n retkemme maksoi alle 400 euroa. Voisi sanoa kohtuulliseksi. Ja muistojen sopukat aivoissa taas matkamuistoja t\u00e4ynn\u00e4!<\/p>\n

 <\/p>\n

Kaikki p\u00e4\u00e4ttyy aikanaan<\/strong>
\nKes\u00e4loma p\u00e4\u00e4ttyi. Piti palata Suomeen, Lissua odotti arkinen aherrus. Jyk\u00e4\u00e4 odottivat moninaiset koti- ja pihapuuhat, kuten ukkosmyr\u00e4k\u00e4n kaataman koivun pilkkominen.
\nHein\u00e4kuussa 2021 p\u00e4\u00e4ttyi my\u00f6s er\u00e4s seitsem\u00e4n vuoden pituinen tuttavuus: viikko retkelt\u00e4 kotiutumisen j\u00e4lkeen naapurimme, Pelagia-rouva, v\u00e4syi sy\u00f6p\u00e4\u00e4n ja nukkui pois kotonaan. Edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4vimme viel\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tervehtim\u00e4ss\u00e4. Oli outoa n\u00e4hd\u00e4 aina niin eloisa ja reipas mummo makaamassa kalpeana sohvalla, ja t\u00e4ll\u00e4kin kertaa h\u00e4n kysyi, pit\u00e4isik\u00f6 keitt\u00e4\u00e4 kahvit \u2013 hyv\u00e4, ettei noussut jo yl\u00f6s puuhaamaan. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 talo t\u00e4yttyi mustapukuisista sukulaisista, valot paloivat yli y\u00f6n. Pelagia oli l\u00e4htenyt.
\nOn aika p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 blogi. Loman viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4mme k\u00e4ytimme pakkaamiseen. Emme pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n talvea ja pitk\u00e4\u00e4 poissaoloa varten, vaan edess\u00e4mme on muutto. Palaamme Kreetalle, mutta kes\u00e4m\u00f6kkiaika on nyt ohitse. Kokemuksia ja muistoja on kertynyt, kaikkia ei ole tullut kirjoitettuakaan, mutta on ollut hieno tilaisuus saada jakaa blogin kautta tunnelmia muillekin Kreetaa rakastaville.<\/em>
\nKiitos, lukijat!
\nLissu ja Jyk\u00e4 Kreetalta kuittaavat.<\/p>\n

\"\"

Ilta-aurinko Argiroupolissa<\/p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Marraskuun pilvien matalalentoa seuratessa on ihana palata kes\u00e4isen Kreetan tunnelmiin. Kes\u00e4reissun loppupuoli j\u00e4i blogiin raportoimatta, joten t\u00e4ss\u00e4 kertomus L\u00e4nsi-Kreetan-kierroksesta. Ikioma juhlakiertue Moto Guzzi, italialainen moottoripy\u00f6r\u00e4tehdas, perustettiin sata vuotta sitten. Kreikan Moto Guzzi Club j\u00e4rjesti...<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":612,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-591","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/591","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=591"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/591\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":622,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/591\/revisions\/622"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/media\/612"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=591"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=591"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.kreeta.info\/kesamokkikreetalla\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=591"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}