Ennustusten mukaan

juhani — Sat, 25 Feb 2012 07:06:35 +0000

”Tiistaina aurinkoista ja heikkoa tuulta, illalla pilvistyvää. Keskiviikkona aamuyöstä lähtien voimistuvaa sadetta iltaan asti, koko päivä täysin pilvistä, aurinkoisia tunteja 0. Torstaina aamulla ja iltapäivällä sadekuuroja, aurinkokin voi pilkistää, illalla jatkuvampaa sadetta. Todennäköisesti siis sataa koko päivän. Kylmää.” Tämä oli oma tulkintani eri sääennusteista.

Täällä päivän puuhat suunnitellaan usein etukäteen sääennustusten mukaan, varsinkin epävakaisina vuodenaikoina eli syksyllä, talvella ja keväällä. Kesälläkin toki tarkkaillaan, onko tulossa kuumaa vai vieläkin kuumempaa, jolloin kotihommista ei tule mitään, vaan on lähdettävä rantaan ja uimaan. Säätiedotuksia seurataan tarkasti niin televisiosta, radiosta kuin Internetistäkin. Sää on aina yksi suosituimmista puheenaiheista.?Tiistai olikin aurinkoinen, ja niinpä heräsin päivän sarastaessa pyykkiä pesemään. Sain kaikki neljä koneellista ylös katolle jo reilusti ennen puoltapäivää. Siellä ne kuivuvat tällaisella hyvällä ilmalla muutamassa tunnissa.

Vuokraemäntä oli samoissa pyykkäyspuuhissa. Meidän talossa näköjään naiset hoitavat pesuhommat, ja miehet kapuavat katolle. Vuokraisäntäni ja miesystäväni vaihtoivat päivän kuulumiset ripustaessaan pyykkejä kuivumaan.

Iltaa kohden pilvistyi, ja yöllä alkoi sitten pikkuhiljaa sadella.

Keskiviikkoaamu aukesi pilvisenä, sateisena ja kylmänä, kuten oli ennustettukin. Hengitys huurusi ulos mennessä. Pihan kissat kävivät syömässä aamuraksunsa ja palasivat nukkumalaatikkonsa suojaan toistensa viereen, lämpimään.

Muutamaa naapuruston lemmenkipeää kollia ei kova sadekaan haitannut, vaan ne ottivat yhteen niin rajusti, että karvat lähtivät tukkoina ja meteli oli kamala. Pihakissat seurasivat silmä tarkkana ottelua – turvallisesti laatikoissaan sateelta ja tappelulta suojassa.

Päivällä oli hyvää aika kirjoittaa ja tehdä muitakin sisäsiistejä hommia. Ulos – muuta kuin pihalle kissoille ruokaa antamaan – en nenääni koko päivänä pistänyt.

Illalla sää poutaantui, mutta myöhemmin alkoi taas sataa.

Torstainakin herättin sateeseen. Torille lähdöstä ei tullut mitään.

Onneksi olimme ennakoineet asian ja ostaneet päivän ruokatarpeet jo edellisiltana. Olin kutsunut lounastamaan myös ystäväni, joka osui tulemaan sopivasti parin rankemman sadekuuron välissä. Mutta kotiinlähtö venyi sitten muutamalla tunnilla, kun vettä tuli kuin aisaa. Sopivaa rakoa odotellessamme pelasimme paikallista korttipeliä biripaa. Ystäväni ehti vielä katsoa lempisarjansakin televisiosta. Minä tiskasin, kun siihen oli tänään lämmintä vettä, koska naapurit olivat laittaneet lämmityksen päälle. Omien pattereiden lisäksi kun samalla lämpiää koko talolle vesi.

Illemmalla sade väheni ja loppui illan mittaan kokonaan.

Ennusteiden mukaan perjantaina sataa edelleen ja voi jopa myrskytä. Lauantai ja sunnuntai, karnevaalien päätöspäivät, vietetään sateettomassa, puolipilvisessä ja vähätuulisessa säässä. Maanantaina taas alkaa sataa. Koleus jatkuu.

Mutta, mutta… Mustarastas laulaa. Sitruunapuuhun ilmestyy uusia nuppuja joka päivä. Ja ne mouruavat kollit! Kevään merkkejä on siis jo ilmassa.

Aamukävelyllä satamassa

juhani — Thu, 16 Feb 2012 10:06:52 +0000

Pitkästä aikaa kaunis aurinkoinen aamu, jo toinen peräkkäin. Auringossa on mukavan lämmin, mutta tuulee lujaa ja kylmästi. Mittarissa vain reilut +10 astetta varjossa, on ollut taas kymä yö.

Olen potenut flunssaa nyt reilun viikon. Vieläkin olisin mieluusti vain kotona, mutta ei auta, täytyy lähteä asioille rannan tuntumaan. Kaupungilla, tuulelta suojassa, tulee niin kuuma, että on avattava toppatakki. Rantakadulla takki on taas laitettava tiukasti kiinni ja huppukin vielä päähän, ettei kylmä tuuli pääse hikiselle iholle. Tuntemattoman sotilaan aukiolla kävelee vastaan Mesissä asuvan Annan mies, vaihdetaan pikaiset kuulumiset. Rantakatua kävellessä ohiajavasta autosta töötätään ja käsi heilahtaa. Tämän on näitä pikkukaupungin etuja – kun kaupungilla liikkuu, niin usein törmää johonkin tuttuun.

Aurinkoisella ilmalla rantakadulla riittää yleensä kävelijöitä, hölkkääjiä, koiran ulkoiluttajia. Nyt raaka tuuli on karkoittanut ulkoilijat. Rantakatu ja ranta ovat lähes autiot, postilaatikko vielä talvikääreessään.

Pilviä alkaa kerääntyä taivaalle. Huvivenesatamassa tuuli vetää hupun päästä. Täälläkin on vähän väkeä, vain yksi vanhempi herra istuu mietteliäänä penkillä laiturin kupeessa, nuori pariskunta leikkii pienen koiraansa kanssa ja pari isompaa koiraa makaa reporankana auringossa. Valkoiset vuoret näkyvät upeana taustana vanhallekaupungille.

Kalasatamassa kalat on myyty, kalastajat setvivät verkkojaan. Hellyyttävän pieni kalastajavene on nostettu kunnostettavaksi.

…

Muutamassa huviveneessäkin tehdään remonttia kesää varten. Ihmettelen aina tätä satamassa olevien huviveneiden määrää – kenen ne ovat, missä ne kulkevat, mitä niillä tehdään? Rethimnonin edustalla kun näkee kesäisin vain harvakseltaan moottori- tai purjeveneitä. Mieleen tulee Helsingin saaristo kauniina kesäpäivänä – kymmenittäin moottori- ja purjeveneitä kulkemassa sinne tänne saarten lomassa. Täällähän ei ole edes saaria, vain aavaa vettä. Santorinillekin, lähimmälle saarelle pohjoiseen, on lähes 150 kilometriä.

Jatkan kotimatkaa rantakatua pitkin vanhaankaupunkiin. Vasta kadun päässä, jo lähellä venetsialaista satamaa, tajuan, miksi palmukujaa kävellessä tuntui niin omituiselta – palmuille on tehty kevätkarsinta!

Nehän näyttävät ihan maahan tökätyiltä pitkulaisilta ananaksilta! Mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Jos rungot olisivat oransseja, kävelisin porkkanapellossa… Jos lehvät olisivat värikkäitä, ne voisivat olla karnevaalijuhlijoiden sulkapäähineitä… Tässähän käy pian niin kuin Aku Ankalle vanhassa ”Aquarela do Brazil” -piirretyssä, kuvat lähtevät elämään.

Enkä ole juonut edes tsikudiaa, vielä.

juhani – Lissun Rethimnon

Ennustusten mukaan

Aamukävelyllä satamassa