Annan Kreetablogi: Mesinmäellä, pitkästä aikaa

Niin ovat työt vieneet pitkin poikin Kreetaa, etten ole ehtinyt kyläläisiäni tavata pariin kuukauteen. Niinä harvoina hetkinä, kun olen kevään kuluessa poikennut kotosalla, aika on kulunut uusia retkipakkauksia tehdessä. Nyt on kevätsesongin työt tehty, lomalaisen olo. Tänään istun kuria Annan ja Janniksen kanssa jutustamassa auringonlaskun aikaan. Kiikutan huonekasvini heille hoitoon Pohjolan matkani ajaksi, kyselen kuulumiset ja viivähdän hetkisen kylänraittini rauhallisuudessa.

Jannis istuu seurassamme uunituoreen, juuri ilmestyneen kirjan kanssa. Hän selaa sitä, katselee kuvia ja lukee sieltä täältä paloja kuvateksteistä. Hän on tänään saanut kirjan Mesinmäen entiseltä kyläpastorilta, joka on kirjoittanut muistelmateoksen 1950-luvulta ennen tuloaan tämän pienen seurakunnan pap?kseksi. Andreas Mamangakis on kreetalaissyntyinen pappi, lähtöisin siitä Rethimnonin läheisestä kylästä, joka kantaa perin kummaa nimeä Frandzeskiana Metochia ja joka opiskelujensa jälkeen työskenteli Mesinmäellä. Hänen vaimonsa oli kotoisin meidän kylästämme, ja edelleen nyt vaimon kuoltua hänellä on yksi kotitalonsa täällä.

Kirjalla on kaunis nimi, joskin sen suora kääntäminen tuottaa vaikeuksia. Kreikaksi se menee näin: ?? ??????? ??? ??????? ??? ??? ??????????. Haluaisin kääntää sen Unelmien ja nostalgian Rethimnoniksi. No, ne unelmat ovat otsikossa yksikkömuodossa ja sanakirja kääntää sanan ????????? koti-ikäväksi. Kyse on kuitenkin muisteloista, ajoista lähes kuusikymmentä vuotta sitten.

Toinen iltaisen istumisemme puheenaihe on viime päivinä Kreikkaa ravistellut täkäläisen yleisradion yhtäkkinen sulkeminen. Kyselen ajatuksiaan, mutta vastaukseksi saan olankohautuksia. Hallitus nyt tekee mitä tekee, kohta tuo muutamassa päivässä pahamaineiseksi ja korruptoituneeksi julistettu valtion laitos on taas käynnissä, näin arvelevat molemmat. Mesinmäellä eivät tunnelmat heilahda puoleen eikä vastaan, vain todellisen työnsä menettäneet saavat myötätunnon liikkeelle.
Juuri ennen auringonlaskua toinen naapurini kuria Irini tulee ruokkimaan kylän yhteisiä kissoja. Niitä porhaltaa paikalle kokonainen lauma häntä pystyssä. Tottuneella kädellä Irini-rouva levittää kissanruoat riittävän leveälle, kaikille riittää, suupaloista ei tarvitse tapella.

Illansuussa kyläni tuoksuu. Nyt kukkii sekä jasmiini pienin valkoisin kukin että tuntematon vaalea kaunokainen kuria Annan seinämällä. Joukkoon sekoittuu vielä kuusaman heleä ja kesäinen tuoksu. Cikadat, tuo kesäisen taustaäänten kuoro on aloittanut kuumien päivien sirityksensä muutama viikko sitten, iltojen viiletessä ja pimetessä ne vihdoin hiljenevät.

Kreetaterveisin,
Anna Meurling