Annan Kreetablogi: Syyssesongin savotta on valmis

Palasin eilen Mesinmäelle syksyn työrupeaman jälkeen. Olen asunut muualla lähes kaksi kuukautta. Blogikirjoittelu on jäänyt töiden jalkoihin, nyt huhuilen lukijoitani. Mieluusti palaan koneen ääreen kirjaamaan huomioitani ja kokemuksiani Kreetan elämästä.

Kreetalle on tullut syksy. Aamukävelyllä näen pilvien tummat varjot maisemassa. Janniksen viiniköynnöksissä on ruskan sävyjä, juuri ennen kuin lehdet varisevat maahan. Milo-koiran tassujen alla rapisee rutikuiva mennäkeväinen ruoho, se on melkein pelkkää takkuista pölyä maan pinnalla. Luonto kaipaa sadetta.

 

Syksy on ollut tähän mennessä hyvin kuiva. Vain yhden kerran puin sadetakin päälleni kahdeksan työviikon aikana ja silloinkin vain kylmän myrskytuulen takia. Kelit ovat suosineet syyslomailijoita: aurinko on paistanut, merivesi on edelleen kunnolla yli kahdenkymmenen asteen. Jokunen sade on pyyhkinyt yli saaren yömyöhällä.
 
Lomailijoita on riittänyt. Monelta matkailijoiden kanssa työskentelevältä olen kuullut tyytyväisiä toteamuksia – tämä vuosi on ollut hyvä vuosi Kreetalla. Varsinkin Paleochorassa, missä olen asunut yli puolet syksyisestä työrupeamastani, väkeä on tuntunut olevan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tästä puhuivat myös paikalliset asukkaat. Iltaisin on kaduilla ollut lähes ruuhkaa. 
 
Patikkapoluilla ei sen sijaan ole ollut tungosta. Lounaisen Kreetan iki-ihanat vanhat rannikkopolut ovat olleet lähes autioita, patikkaryhmieni seurana uteliaat vuohet ja petolinnut taivaalla. Sen sijaan Elafonisin turkoosimerinen laguuniranta on ollut suositumpi kuin koskaan, satamäärin auringonpalvojia joka päivälle. Nyt sieltä kerätään jo aurinkovarjot ja kanttiinit talviteloille. Lomaparatiisiranta palaa luonnoksi.

Kotipihallani myöhäissyksystä kertoo kvittenipuuni, kreikkalaiselta nimeltään kydonhedelmäpuu (Cydonia vulgaris, lat.). Tämä puu kukkii viimeisenä hedelmäpuuna keväällä ja hedelmät kypsyvät viimeisinä syksyllä. Puuni oksat taipuvat raskaiden hedelmien painosta, lehtensä se on jo melkein heittänyt. Keltaiset nukkapintaiset hedelmät muistuttavat kuhmuraisia omenia. Niitä ei kuitenkaan voi syödä suoraan puusta, perunaa muistuttava hedelmäliha ei suostu purtavaksi vaan hedelmät on ensin keitettävä. Sitten niistä valmistetaan marmeladia tai kreetalaista perinteistä ”lusikan makeista”, hillottua herkkua kyyditsemään vaikkapa sakeaa jogurttia. Odotan kuitenkin vielä jonkun viikon ennen kuin poimin satoni ja ryhdyn hillotalkoisiin.
Vasta kotiinpalanneena pakkaan kuitenkin jo reppuani, nyt lähden itse lomalle. Matkaan takaisin Paleochoraan, nyt nauttimaan tuon viehättävän pikkukaupungin kiireettömästä ja ystävällisestä tunnelmasta. Nyt reppuun on pakattu karttojen ja kompassin sijaan pino kirjoja, joita en ole ehtinyt viime kuukausina lukemaan lainkaan. Lopulta en kuitenkaan malta jättää vaelluskenkiä kotinurkkaan.
Kreetaterveisin
Anna Meurling

You may also like...

5 Responses

  1. KrIstiina sanoo:

    Täällä ollaan käyty jo kurkkimassa useaan otteeseen!
    Annathan sitten reseptisi hillotuille kidoneille, kun ryhdyt toimeen?
    Leppoisia lomapäiviä!

  2. Susanna Anttilainen sanoo:

    Oikein hyvää lomaa.

  3. Irmeli Lasarenko sanoo:

    Hei, Anna, Kiva taas lukea kommenttejasi. Hyvä, että Kreetalla on riittänyt turisteja ja matkailijoita. Oliko kuvassa Milo? Onpa kasvanut. Hyvää vapaata ja lepoaikaa kotona. Terv. Irmeli

  4. Leena sanoo:

    Yhdyn Kristiinan kommenttiin, aina väliin on pitänyt käydä katsomassa, josko olisi uusia kuulumisia Mesinmäeltä. Niitä on aina mukava lukea. Mekin kävimme viime toukokuun lomareissulla vähän tutustumassa Mesin kylään ja tykkäsimme paikasta kovasti. Rentouttavia lomapäiviä !

  5. Ninni sanoo:

    Olen myös kaipaillut kuulumisia.Nyt sain niitä ilokseni lukea.Lämmittivät mieltä näin sateisena päivänä.Toivottavasti tekin saatte vettä jotta luonto jaksaa taas ensikeväänä kukoistaa.Mukavaa viikkoa sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *