Annan Kreetablogi: Aamukävelyllä Mesinmäen maisemissa

Palasin Ateenan opinahjosta Kreetan raikkaisiin tuuliin. Repussa tuomisina oli kuusikymmentä opetustuntia ja liki samanverran tehtyjä kotityötunteja. Intensiivinen opiskelu jätti myös aikaa kokea Ateenaa turistina, mikä viehättävä kaupunki se matkailijan silmin onkaan. Pidempään en siellä asuisi. En vaihtaisi Kreetan luontoa, rauhaa, en näitä kreetalaisia naapureitani.
Puuskaiset lämpimät etelätuulet ovat nyt riepottaneet tienoota ja harmaannuttaneet päivänvalon. Marraskuun alun sadepäivien jälkeen Kreetalla on nautittu lähes kesäisistä keleistä. Talvikukinta on alkanut. Kuljin tänään Mesinmäen maastossa tutkien kotikulmien vihertymistä.

Kreetalla on oliivinkorjuun aika. Joka aamu taloni ohi ajaa lukuisia lava-autoja kyydissään oliivinpoimijoita ja poimintavälineitä. Läheisistä oliivilehdoista kuuluu sähkögeneraattorien surinaa. Iltapäivisin oliivisäkit kuormataan lava-autoihin, ne lähes viistävät maata säkkien painon alla. Mesinmäen isäntä kävi aamulla vuokraisäntämme Janniksen kanssa keräämässä seitsemän puumme oliivit, suuret mustankiiltävät ja öljyiset. Mesinmäen Kastro-tavernan isäntä Nikos sulki sittenkin kesätavernansa kokonaan, suunnitelmat pitää se auki talviviikonloppuisin saivat väistyä ja Nikos siirtyi ympärivuorokautiseen oliivipuristamonsa pyörittämiseen. Ympäristöön leviävät oliivinpuristuksen tummat tuoksut, liitän ne aina näihin kirkkaisiin alkutalven päiviin.

Luonto on alkanut kukkia. Torilla myydään ensimmäisiä narsisseja, tazetteja, kreikkalaisittain manusakeja. Kovin ovat aikaisessa tänä vuonna. Aamukävelyni varrelta löydän ensimmäiset munkinhuput. Ne kasvavat kivenkupeessa kuin ryhmä yhteenkokoontuneita pieniä olentoja yhdessä keskustelemassa ja toisilleen nyökkäilemässä. Toisella puolella tietä on kukkaan puhjennut clematis-köynnös, yksi talvikukkijoiden suosikkini. Sen kellomaiset kukat ovat kermanvaaleat ja sen notkeat köynnökset kiipeävät ketterästi yli kaikkien lähistöllä kasvavien pensaiden. Maisemaan se luo yllättävän hempeyden, talven koriste.

Vielä löytyy tienposkesta syystalven tuttava: syysalruuna on tavallisesta aikataulustaan jäljessä. Vasta nyt löydän lehtiruusukkeita, muutamiin on puhjennut vaaleansinisiä kukkia.

Kesäunilta heränneen timjamin oksiin on ilmestynyt pieniä lehdenalkuja, jotkut varvut ovat jopa kukassa. Naapuri on raivannut viikunaopuntiakaktuksiaan ja heittänyt kuivuneita lehtilapoja aidan reunoille. Siinä ne nyt työntävät uusia meheviä lehtiä. Ehkäpä ne kesän mittaan tekevät myös kukkia, niitä kullankeltaisia silkkipaperisen oloisia.

 

Tähän aikaan vuodesta Kreetan maisemaan kutoutuu hyvin erilaisia luonnontapahtumia: Samaan aikaan kun ruoho vihertää kaikkialla, plataanipuut tiputtavat lehtensä. Samaan aikaan kun joidenkin hedelmäpuiden lehdet pukeutuvat ruskan väreihin, viikunapuussa on jo uutta kevättä ennakoivat silmut.
Matkalaukut on taas pakattu, tällä kertaa pidemmälle matkalle Pohjolan talveen, kaamosaikaan, joulun aikaan. Lähden viettämään sydäntalvea ystävien ja omaisteni kanssa. Palaan Kreetalle vasta vuodenvaihteen jälkeen odottamaan kevään tuloa. Toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulunodotuksen aikaa!