Annan Kreetablogi: Auto sai uudet renkaat

Olemme ajaneet kymmenen vuotta Lada Nivallamme. Käytössä on kulunut kolme satsia renkaita. Ajamme paljon hiekkaisilla teillä, vuoristossa, melkein tiettömillä teillä, ne ovat usein teräväsoraisia, kallioisia, kuoppaisia. Hyvät renkaat kestävät kulutuksessamme reilut kolme vuotta. Vain tämä auto pärjää kanssamme, millään muulla emme pääsisi eteenpäin maastossa, joka meitä houkuttaa tuntemattomille, tutkimattomille seuduille. Autosta puuttuu moderni elektroniikka, sellainen hakkautuisi varmaan hajalle vuoristossa: ikkunat avataan vanhanaikaisesti kampea veivaamalla, ilmastointi laitetaan päälle ikkuna avaamalla. Tämän auton takalasiin kuuluu ohittajille osoitettu tarra: ”You go faster, I go everywhere”.

Auton isäntä tilasi uudet renkaat viime viikon perjantaina, ne tulivat tiistainvastaisena yönä laivalla Ateenasta. Lähdin renkaidenvaihtoon varustautuneena hoitamaan kasan juoksevia asioita kaupungilla vaihdon aikana, otin kirjankin mukaan arvellessani istuvani vielä kahvilla ennen auton valmistumista. Rengasliikkeessä minua kehotettiin istumaan hetkeksi – ”laitetaan pyörät alle, éla!” Kyllä auto näyttää hampaattomalta ilman etupyöriä!

Seurasin ihaillen ammattimiehen työntekoa. Tämä renkaanvaihtaja keskittyi tekemäänsä. Vain tähän työhön tarkoitetut koneet auttoivat, kaikki näytti sujuvan kuin tanssi, ilman yhtäkään turhaa nostoa, kiertoa, käden liikettä. Tekisiköhän saman vaikka silmät sidottuna! Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin Ladan alla olivat tuliterät Michukat. Ja hinta oli sama kuin oli sovittu renkaita tilattaessa. Vaikuttava esitys kreikkalaisesta työnteosta parhaimmillaan.
Laskua maksaessani kysyin kassaa hoitavalta esimieheltä, josko uudet renkaat jotenkin pitäisi huomioida nyt alkuun ajettaessa. Ihana vastauksensa: ”Niin uusilla kuin vanhoilla renkailla – ajetaan varovasti!”
Niin minulle jäi myös aikaa istua kahvittelemaan. Kaupunginpuistossa torstaitoria vastapäätä on viime kesänä avattu viehättävä kafenio. Aiemmin puistossa oli pikku kipsa kahvilapöytineen, mutta sen tuhouduttua tulipalossa rakennettiin tämä rauhallinen keidas keskelle puistoa. Tähän uuteen Jardin- nimiseen kuppilaan kantautuu ympäröivien katujen hälinä vain kaukaisena huminana. Taustalla soivat usein leppeät jazz-rytmit, rethimnonilaiset täyttävät pöydät: täällä pelataan tavlia, puhutaan, viihdytään.

Kaupunginpuisto on rakennettu vanhan turkkilaisaikaisen hautausmaan päälle. Vuonna 1925 Rethimnonin silloinen pormestari Menelaos Papadakis päätti rakennuttaa kaupunginpuiston juuri tuon hautausmaan päälle – kunnioituksesta vainajia kohtaan, kuten historiankirjat kertovat. Kaupunginpuisto tarjoaa tilaa vuosittaisille festivaaleille ja kesäkonserteille. Puistossa kasvaa muutamia erityisiä kasvilajeja, muun muassa roseepippuripuu.


Poiketkaa puistokahvilla, jos olette kesällä kaupungissa!

Kreetaterveisin
Anna Meurling

You may also like...

2 Responses

  1. Anna sanoo:

    Harmi! Tulipa tällä kertaa tavallista huonompilaatuiset kuvat blogiini – kuvat otettu vanhalla puhelimella. Pahoittelen!

  2. SillaM sanoo:

    Mukavaa, että pääsin tällä tavalla pistäytymään kaupunginpuistoon. Olimme juuri Rethimnonissa pariviikkoisen, mutta jostakin syystä puistokäynti jäi tekemättä, vaikka oli mielessä. Aika kuluu siellä niin nopeasti…

Vastaa käyttäjälle Anna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *