Annan Kreetablogi: Eläkeläisyhdistyksen iltapäivänä

Työssäni on yksi erityisen makoisa puoli: Etsin uusia tavernoita, maistelen tarjolla olevia ruokia ja suunnittelen aterioita vierailleni. Aurinkoisen aamupäivän käytin parsimalla kasaan uuden kukkaretken koordinaatit sujuvaksi reitiksi ja iltapäivällä ajoin pieneen Somataksen kylään kohta Rethimnonin eteläpuolella. Olen kuullut hajanaisia kehuja kylän tavernasta, mutta joka kerran kun olen poikennut paikalla, se on ollut autio ja suljettu. Tänään sen ulkopuolella seisoi tummansininen suuri bussi.

Tavernan ulkopuolelle ei ikkunoista nytkään näkynyt mitään, mutta ovi oli raollaan ja sisältä kantautui puheensorina. Suuren salin peräosa oli täynnä ihmisiä, lopettelemassa ateriointiaan. Joku mikrofonin varressa kertoi kohta alkavasta musiikista. Lavalla istui tavernan vanhaisäntä poikansa ja pojan serkun kanssa. Minua viehättää tämä kreetalainen tapa tervehtiä tavernaan astuttaessa siellä jo istuvia. Johan meitä katsottiinkin uteliaasti, keitä sieltä nyt tulee! Pohjolasta kotoisin olevan ajatus karkaa kuitenkin helposti häiriöraiteille – onko tämä yksityistilaisuus, ehkä tilattu vain tälle bussilastilliselle, häiritsemmekö! Vaan siellä täällä nousee käsi, heilauttaa, peremmälle, peremmälle. Talon miniä tuo jo pöytäliinaa – Kathiiste! istumaan, istumaan! Piilottelen pöydän alle rapaiset vaelluskenkäni.
 
Tavernassa tarjotaan paastonajan ruokaa, mustekalaa ja villejä vihanneksia, hortaa. Turhaan ei tätä tavernaa ole mainostettu, ruokaa kehaisevat myös viereisten pöytien Iraklionista kotoisin olevat asiakkaat. Bussilastillinen Iraklionin eläkeläisiä on retkellä. Ensin on ajettu Spiliin, kuljettu kylänraitit ja kahviteltu. Sitten tultiin Armenin minolaiselle hautausmaalle ja tähän Somatasin kylätavernaan.
 
Kreetalla on helppo paastota. Paikalliset tavernanpitäjät tietävät täsmälleen, mitä paastoajalle tarjotaan. Eikä kukaan ihmettele asiaa sen enempää. Päinvastoin – jos tilaan paastosallittua ruokaa, minulta kysytään ystävällisesti –Nistevete, paastoatteko? Mesinmäellä paastotaan, kylän ikäihmisille se on luonnollinen asia. Monelle paasto on ennen kaikkea lihan syönnistä pidättäytymistä. Sitten olemme myös me, jotka jätämme pois kaikki maitotuotteet, kalat ja kananmunat ja kahtena päivänä viikossa myös oliiviöljyn 40 päivän ajan ennen pääsiäistä. Kolmesti vuodessa toistuvat paastojaksot ovat osa Kreetan uskonnon kulttuuria ja osa perinteistä terveellistä ruokavaliota, kuten kausituotteiden syöminen, että syödään sitä, mitä luonto kulloinkin tarjoaa. Paastolla on lisäksi tärkeä mielensisäinen merkitys: Ihmiselle on hyödyksi pidättäytyä aika ajoin joistakin ruoista, kaikkea ei tarvitsekaan aina olla syötävillä. 
  
Ja Somataksen tavernan eläkeläisiltapäivässä tanssitaan. Tuskin muusikot saavat soiton käyntiin, kreetalaisen poljennon, kun jo lattia täyttyy tanssijoista. Pöytäämme tullaan tervehtimään, kotimaata kyselemään.

 
 Kostas, hotellinomistaja Iraklionin kupeesta kehottaa mukaan tanssimaan. – Kun tanssimme, emme ole köyhiä, hän nauraa ja tanssii eteenpäin. Marina-rouva on Parokselta käymässä Iraklionin ystävien luona ja lähti mukaan retkelle. Hän kertoo koko retken maksavan 11 euroa hengeltä. Ja hauskaa on ollut. Hän kirjoittaa osoitteensa ja puhelinnumeronsa paperilautasliinaan. – Tulette käymään!

Miehet viittovat isäntää pöytäänsä rakiryypylle, nostetaan maljoja. Eikä vaelluskengät jalassa loppujen lopuksi olekaan niin kovin vaikeaa tanssia!

Lähtiessämme salillinen iloisia ihmisiä heiluttaa. – Sto kalo! Sto kalo!
Kotona Mesinmäellä näemme Eugenian, Elefterian ja veljensä Jorgin vuohiaitauksessa kaksi vastasyntynyttä kiliä, näitä kevään ihmeitä. Viimetalvisista iho-ongelmista toipunut aasikin siinä seisoo vieressä tulokkaita ihastelemassa.