Annan Kreetablogi: Halkokaupoilla

Tämä päivä lupasi kelin puolesta aamusta aurinkoa, vaan jo ennen puoltapäivää mentiin taas viistossa sateessa ja myrskytuulessa. Tuulet tulevat etelästä, mutta pitkään jatkuneen kylmän ilmarintaman nujertamiseen ei näistä tavallisesti niin lämpimistä tuulista ole. Lämpötila nousee kituliaasti kymmeneen asteeseen. Puuvarastossamme on pohja alkanut näillä kylmillä keleillä pilkottaa, puu-uuni käy aamusta myöhään, puuta kuluu enemmän kuin aikaisempina talvina. Tällä kertaa lähden halkokaupoille vanhan tutun puutoimittajan Jorgoksen luo.

Viimeksi tilasimme oliivipuukuorman toukokuussa tuntemattomalta puukauppiaalta, suosituksista ei tuolloin ollut puutetta. Pölkyt osoittautuivat tuolloin melko kosteiksi ja turhan jämeriksi, isännällä riitti työtä sen lastin kanssa apuna niin moottorisaha, Fiskarsin jämerin halkomiskirves kuin rautakiiloja. Aikaa siihen savottaan meni melkoisesti. Kesän mittaan puut kuivuivat käyttökelpoisiksi. Oliivipuu suostuu huonosti halottavaksi, suurin osa puuntoimittajista käyttää halkomiskoneita. Isäntä vertaa oliivipölkyn halkomista ison traktorinpyörän hakkaamiseksi kirveellä, hyväkin kirves kimpoaa puusta lähes jälkeä jättämättä. 

Mesin kylän ulkopuolella pitää polttopuuvarastoaan Rethimnonissa asuva Jorgos, joka hakkaa puuta Amarin laaksossa. Päätyökseen hän myy moottorisahoja. Puuvarastossa asustaa koiravanhus, puutarhan vahti, joka tervehtii niin ohiajavat autot ja mopot kuin myös kävelyllä kulkevat koirantaluttajat. Tämän nimettömän varastovahdin vanhoissa silmissä kaikki liikkuva näyttää varmaankin samanarvoisesti epäilyttävältä.

Puukauppias Jorgos on hyvin tarkka mies. Olen tilannut häneltä tonnin painosta oliivihalkoja, sopivasti pienittyjä pölkkyjä pieneen puu-uuniini. Tavallisesti puut tilataan puhelimitse, kuorma ajetaan pihaan, puut heitellään isoksi röykkiöksi pihamaalle, ja kuormankuljettaja kaasuttaa tiehensä. Tämän Jorgoksen kanssa tehdään toisin. Ensitöikseen hän päästää minut varastoonsa odottamaan. Itse hän ajaa kolmen kilometrin päähän Adelen kylään, siellä rakennustavaraliikkeellä on kuorma-autovaaka. Jorgos punnitsee lava-autonsa ja ajaa sitten takaisin puuvarastolle ja tuo tositteen auton painosta. Seuraavaksi ladomme lavalle varastossa jäljellä olevat puut. Jään taas odottamaan, kun Jorgos ajaa punnitsemaan autonsa. Hän palaa painotositteen kanssa, pahoittelee, että lastissa nyt onkin vain 915 kiloa. Siitä tehdään lasku, yhteensä tarkalleen 186 euroa alvit mukaanluettuina. Tarkkaa puuhaa. Tämä puulasti on tavallista kalliimpi, muutaman kymmenen euron edestä puuta on työstetty sopimaan ilman lisäsavottaa puu-uuniimme. Kuitenkin tämä puilla lämmittäminen on halvin tapa pitää talvikylmä etäämmällä. 

Nyt pihalla on uusi puukuorma, ei sinnetänne heitelty, vaan seinän viereen pinottu. Jorgos pitää huolen kuorman purkamisesta. Sataa. Puut kastuvat uudelleen. – Den piraasi! – Ei haittaa, sanoo Jorgos. Tämä puu on puolitoista vuotta kuivunutta, pintakosteus siitä katoaa parin aurinkopäivän aikana. Tällainen kotoisesti niin kutsuttu riihikuiva puu antaa palaessaan lämpöä 2,5 kertaa enemmän kuin vastahakattu puolinaisesti kuivunut puu, mitä kuitenkin monesti olemme sattuneet saamaan. Lämpöä Kreetan talvisateisiin, taas ropisee kaatosade ikkunaan, myrskytuuli humisee puu-uunin piipussa.