Annan Kreetablogi: HIOS!

Alkuviikon aamuina heräsin 600 vuotta vanhassa talossa. Seinät ympärilläni olivat metrin paksuiset. Siinä yläkerran huonessa ei ollut ikkunaa, katolle ulottuva valokuilu toi aamun valoa ja näytti yöllä tähtitaivaan.
undefined
Olen asunut Hioksen saaren keskiaikaisessa kylässä Mestassa, keskellä näitä vanhoja punakivestä rakennettuja toisiinsanojaavia taloja, joista tusinan verran on kunnostettu persoonallisiksi majapaikoiksi matkailijoille. Lopuissa taloista asuu kylän ikäihmisiä, mustiin pukeituneita naisia, keppiinsä kulkuaan tukevia miehiä.
undefined
 

Mesta on yksi eteläisen Hioksen mastiksikylistä. Täällä on kautta aikakausien viljelty mastiksipensaita, kerätty pensaiden pihkaa. Alunalkaen mastiksinpihkaa on käytetty mausteena ja keskiaikaisena purukumina. Hioksen hienot naiset pureskelivat pihkaa raikastakseen hengityksensä. Nykyään pihkasta valmistetaan monenmoisia tuotteita purukumista makeaan likööriin, virvoitusjuomia ja ihonhoitotuotteita.
Mastiksinviljely on monelle hioslaiselle tärkein elinkeino ja tulonlähde. Tämä ammattikunta sai kovan kolauksen viimevuotisissa suurissa tulipaloissa, ne ahmaisivat laajoja mastiksiviljelmiä. Nyt saari yrittää toipua, uusien pensaiden istutukset ovat suunnitelmissa.

Tapaan yhden Mestan mastiksinviljelijän ja matkailualan yrittäjän Vasiliksen. Kahvittelemme kylän torilla hänen ja puolitoista vuotiaiden kaksostensa kanssa. Vasilis on juuri valittu kunnallisvaaleissa Pohjoisen Aegeanmeren saarten hallintoon vihreiden edustajana. Hänen päämääränään on edistää Hioksen turismia, tarjota kävijöille luontoelämyksiä ja tutustumista mastiksinviljeykseen. Suurin ongelma on puuttuvat suorat lentoyhteydet monesta maasta, Hiokselle tullaan usein laivalla muilta saarita tai Ateenasta lentäen.
Suunnittelemme myös Vasiliksen kanssa retkeä mastiksiviljelmille, katsomaan miten mastiksipensaan kyyneliä kerätään. Saamme melkein sovittua jo ajankohdan, mutta lopulta Vasilis soittaa ja peruu koko reissun – vaalien jälkeiset vievät miehen mennessään.

Kiertelen näiden lomapäivin aikana ristiin rastiin saarta, käyn niissä parissa muussa mastiksikylässä, joita on kunnostettu ja entisöity ja joita vaalitaan rakkaina vanhuksina. Palaan kuitenkin mieluusti omaan Mestaani, asun siellä kuin museossa. Parissa pivässä tutustun kyläläisiin, täällä kun istutaan suurin osa päivästä ulkosalla. Paljon työtä tehdään myös siinä ulkona, nyt tapasin monia naisia puhdistamassa oreganonippuja, tekemässä käsitöitä. Kukapa niissä pimeissä huoneissa pävänvalon sijaan puuhastelisikaan.
undefined

 

 
undefined
 

Eftihia-rouva istuu torinlaidan talonsa edessä ja kutsuu käymään, esittelee kotinsa ja kertoo kaikkien Mestan talojen alunperin olleet myös karjasuojia. Kotieläimet asuivat alakerrassa ja ihmiset yläkerrassa. Kylmillä ilmoilla eläimet lämmittivät pelkällä läsnäolollaan yläkerran huoneen. Eftihia-rouva on asunut tässä talossaan koko ikänsä ja hän tuntee Mesta historian. Kylän rakensivat saaren valloittajat genovalaiset varhaisella keskiajalla keskelle viljelyksiään, kauas merirosvojen piinaamilta rantamailta, kukkuloiden syliin. Ne hienommat genovalaisen aristokratian villat sijaitsevat lähempänä saaren pääkaupunkia, monet niistä hoitamattomina jo täysin rapautuneina.

Kyselen Kreetasta. Jokaisella tuntuu olevan jokin side saareeni. Jonkun miniä tulee Kreetalta, joku on opiskellut Kreetalla, jollakin on kaukaisia sukulaisia siellä. Ystävällinen hymy on vastaus kun mainitsenkin Kreetan. Hioksella Kreeta tulee vastaan hunajapurkin kyljessä, tänne tuodaan paitsi Kreetan hunajaa, myös kasviksia. Mestassa on myös katu, jonka nimi on Kri-Kri!

Olen matkalla Samokselle töihin. Suunnitelmani oli matkustaa Hiokselta tuolle läheiselle naapurisaarelle laivalla. Tarkistin kuitenkin edellisenä iltana laivan määräsataman Samoksella – ja sain kuulla, ettei laiva kuljekaan. Ihmettelyyni sain selityksen: laivayhtiö ei ole maksanut velkojaan, ei ole varaa polttoaineeseen. Pikainen lentolipun varaaminen onnistui, mutta kyllä tuntui turhalta kiepiltä, aamulennolla katselin Samoksen silhuetin jäävän taakse kun kone nousi kohti Ateenaa ja iltapäivällä katselin Hioksen silhuettia, kun palasin takaisinpäin kohti Samosta.
undefined
Nyt istun kirjoittamassa pienen talon keittiössä Samoksen Pythagoriossa, suuren  ikkunan takana kasvaa sitruunapuiden viidakko.
undefined


Kreeta mielessä, terveisin Anna Meurling 

 

You may also like...

3 Responses

  1. Mervi sanoo:

    Kaipuu Kreetalle ja Samokselle kasvaa! 🙂
    Olipas ihana lukea Annan kertomuksia..

  2. Mervi sanoo:

    Kaipuu Kreetalle ja Samokselle kasvaa! 🙂
    Olipas ihana lukea Annan kertomuksia..

  3. Kalevi sanoo:

    On se niin kaihoisaa lukea blogia paikoista joissa itse haluaisi taivaltaa..agrggghh

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *