Annan Kreetablogi: Idässä 1.

Pakkasimme tällä kertaa asuntoauton rohjaleen lämpimillä vaatteilla, untuvamakuupusseilla, kumisaappailla ja lamppuöljyä syövällä lämmityslaitteella, jota kutsumme nimellä Alladin. Kreetalla eletään edelleen vilpoista talvea. Ajoimme itään, takaisin Eloundaan. Tämä on työmatka, tutkimusmatka ja löytöretki.

Istuimme iltaa Julia Jonesin monisatavuotisessa talossa Eloundan yläkylässä Pano Eloundassa. Kolme vuotta sitten retkeilin hänen kanssaan viikon verran etsimässä kevään kukka-aarteita sateisina maaliskuun päivinä. Noista kokemuksista kirjoitin blogeja, joita löytyy tästä linkistä.

Julia on perustanut Flowers of Crete -yhdistyksen, joka levittää tietoa ja tuntemusta erityisesti Kreetan uhanalaisista kasvilajeista. Käy katsomassa hänen kotisivuaan flowersofcrete.info Tämän lisäksi hän myös maalaa Kreetan kasvistoa ja pitää taidenäyttelyitä, seuraava ripustetaan Hanian Venetsialaisen sataman vanhaan moskeijaan huhtikuussa. Meistä on tullut ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Nyt teemme suunnitelmia yhteisille kukkien tutkimusretkille. 
 
Kirjoitin silloin kolme vuotta siten myös yhteisestä illastamme Pano Eloundan pienessä kafeniossa. Kuvasin käydessäni kylää, joka oli edellisenä kesänä näytellyt Spinalongan kylänraittia, kun sarjaa kuvattiin Kreetalla. Edellisen vuoden kulissit roikkuivat vielä kuvauspaikoilla. Nyt Pano Elounda on palannut itsekseen.Tapaan Julian iäkkään naapurin, joka auliisti esittelee paljonfilmattua kadunpätkää.Totta tosiaan, tunnistan sen nyt To Nisi – Saari -sarjan Spinalongaksi. Tässä linkki vanhaan bogiin, jossa kulissit vielä ovat paikoillaan. Seuraavat kuvat näyttävät kadun nykyisellään.

 

Vietämme seraavan päivän Eloudan yläpuolisilla vuorilla. Tuulee kovaa, puuskaisesti, mutta sitkeät sateet ovat jättäneet Kreetan tällä kertaa. Eteemme aukeaa useita orkideaniittyjä. Kukkia on vaikeaa kuvata puuskaisessa tuulessa. Julia kertoo suunnittelevansa hellävaraista kukantukitelinettä, johon kukan voisi vahingoittamatta pujottaa ja näin saada sen pysymään paikoillaan kovassakin tuulessa.

Päivän saldo on kaksikymmentä erilaista orkideaa. Sanoo Julia. Minun silmäni ovat vielä tottumattomat näkemään pienenpieniä eroavuuksia, varsinkin erottamaan hybridejä eli kahden erilaijin orkidean risteytyksiä. Tuijotan kahta täsmälleen samannäköistä kukkaa, toinen niistä on alkuperäinen, toinen risteytys. Mieleeni tulee kuvatehtävät, joissa etsitään viittä virhettä.

Parkkeeraamme asuntoauton illalla Eloundan vanhojen suola-altaiden äärelle Kolokitha-niemen rannalle. Yöllä kuulen aaltojen vierittävän pyöreitä rantakiviä edestakaisin, pehmeää kolinaa.

Aamulla katselemme merkillistä näkyä: Kova pohjoistuuli vyöryttää avomereltä aaltoja Kolokitha-niemen molemmin puolin, tuuli painaa aallot niemekkeen ympäri ja vastakkaisista suunnista tulevat vedet kohtaavat juuri majapaikkamme edessä. Rantaan vyöryvän aallon harjalla vesi lentääkin toiseen suuntaan, niemimaan muusta Eloundasta erottavassa kanavassa vedet virtaavat vastaan suuria aaltoja.

Suuri lammaslauma on tullut aamuaterialleen viereiselle niitylle. Kolokithan suuntaan kulkee koirien ulkoiluttajia. Kaikilla näyttää olevan hankaluuksia kovan tuulen tuiverruksessa. Matkalla mantereelle auton tuulilasiin lentelee aallonharjojen valkeaa kuohua.