Annan Kreetablogi: Hetki sydäntalvea

Muutama päivä sitten talvi sai kovan otteen Kreetasta. Hyinen pohjoistuuli ja paksut pilvet pullollaan niin lunta, rakeita ja vihmovaa vettä vyöryivät saaren ylle. Myös Ateenassa satoi lunta. Matkasimme kuitenkin itään, kaakkoon, pieneen Mirtoksen kylään toiselle talvimatkallemme. Kelit vaihtuvat nopeasti: Nyt kun kirjoitan tätä taas kotona Mesinmäellä, ulkona riehuu kova etelätuuli ajaen pois talvikylmyyttä, mittarissa parikymmentä lämpöastetta.

Matkasimme itään rankkasateessa. Agios Nikolaoksen itäpuolella sade vihdoin taukosi hetkeksi, näimme Tripitin vuorten lumipeitteet – ensimmäisen kerran lunta näillä vuorilla Kreetanvuosiemme aikana. Lunta on vuoristoissa kaikkialla nyt lähes 500 metriin asti. Maisemasta katoavat värit, sen ilme on kuin musta-valkoisesta valokuvasta. Iltaisin ja aamuisin saamme kuitenkin seurata auringon värileikkiä taivaanrannalla.

 

Tälle talvimatkalle varustauduimme lämpimin vaattein ja untuvamakuupussein. Talvisin aukiolevat pienet pensionaatit voivat olla kovin kosteita. Niitä käytetään usein satunnaisesti, talojen paksut seinät eivät lämpiä muutaman yöpyjän ajaksi. Mirtosissa kyläilee kuitenkin paljon väkeä talvisaikaan, varsinkin vuodenvaihteen tienoilla. Rannan pensionaatissa asuu nytkin useita talvivieraita, huoneissa on kodikkaan lämmintä.

Talvikylmät päivät eivät houkuta pitkille samoiluille. Luonto on läpimärkä, puista tipahtelee jääkylmiä pisaroita. Näitä päiviä lomailee mieluiten ystävien seurassa, ajomatkoilla lähiympäristössä, kafenion zombanlämmössä. Pakkauduimme autoihin ja ajoimme rannikkoa itään ohi kiireisen Ierapetran, talviunilleen vaipuneen Makrigialoksen ja pysähdyimme vasta Analipsin kylän yläpuolella Pefkin rotkon reunoilla. Maa on vedestä pehmeä, jalka uppoaa hietaan. Rotkossa ei sateista huolimatta ole vettä, polku kulkisi rinteessä. Ajamme edelleen ylös kohti Pefkin kylää. Tiellä on paikoitellen lunta, sade puuroutuu rännänsekaiseksi. Kylässä on kafenio auki, joukko väkeä kokoontunut maistelemaan vastapoimittuja talvisieniä.

Rautakamiina zomba on keskellä kahvilahuonetta, jonka seinillä on omintakeisia tauluja, vanhoja mainoksia ja hinnasto drakmoissa, joskin ilman hintoja. Emäntä paistaa sieniä zomban päällä pelkässä foliossa. Tilaamme kahvia ja talon omaa granaattiomenalla ja hunajalla maustettua rakia, – rogdoraki, sanoo emäntä. Pöytään hän kantaa pieniä lautasia. Oliiveja, kurkkua, tomaattia, kananmunia, leipää ja niitä vastapaistettuja sieniä.

 

Kyläläisten joukossa istuu itse sientenpoimija nuorimies, joka aamuisella kävelyllään kylän yläpuolella poimi lumihangesta nelisen kiloa näitä maukkaita sieniä. Ne muistuttavat etäisesti rouskuja. Maku on pehmeä, sitruunalla siivitetty. Siinä vierähtää pari tuntia, ei ole kiire, tilaamme uudet kahvit, pöytään tulee lisää pieniä lautasia, lisää sitruunalla kruunattuja sieniä. Puhellaan, kerrotaan kuulumisia, verrataan talvia kotimaissamme, Kreetan vaihtelevia talvikelejä. Kun hyvästelemme seuralaisemme, he nousevatkin pöydästään ja lähtevät kaikki yhdessä uudelle sienenpoimintaretkelle.

Illalla Mirtosin Platanos-tavernassa kokoontuu kourallinen kylän talviasukkaita. Monilla on koira mukana, niiden keskinäinen valta-asettelu yltyy hetkittäin varsin äänekkääksi. Kolmella naisella on samanlaiset pitkävartiset kumisaappaat, Tiinan kauppaan on juuri tullut erä talvisia jalkineita. Näillä pärjää niin sateessa kuin kylmässäkin. Tavernan ilta on leppoisa, täällä kuunnellaan maailmanmusiikkia mutta syödään perikreetalaista ruokaa favaa ja kesäkurpitsapalloja.
 
Iloksemme ehdimme vielä toisena iltana mukaan illanistujaisiin Mirtoksen makoisan Katerina-tavernan isännän Janniksen ja puolisonsa Hilkan seuraan. Oliivinpoimintamatkalle Suomesta lennähtänyt pariskunta on raivannut talviteloilla olevaan tavernaan tilaa yhteiselle aterialle. Avotakassa roihuavat suuret oliivipölkyt, sen liki on katettu kutsuva pöytä. Yhteen kokoontuu joukko ystäviä höyryävänkuuman ja maukkaan linssikeiton ääreen. – Jamas, onko parempaa tapaa viettää koleaa sydäntalvea kuin ystävien ja maukkaan ruoan lämmössä! 

You may also like...

2 Responses

  1. marke sanoo:

    Efharisto Anna! Oli taas mukava lueskella ja katsella viehättäviä kuvia talviselta Kreetalta. Suomen pakkasten keskellä viriää jälleen Kreikan kaipuu kirjoitustesi myötä..

  2. Melkein ikäihminen sanoo:

    Mukava nähdä taas kasvun ihme. Sieniä, Hmmm, tuoreita.Keskisuomeen näyttäisi tulevan kantavia jäitä, hiihtäminen mielessä ja mateet. Esimakua mädistä saimme jo. Mutta houkuttelevalta näyttävät teidänkin autiot
    rannat. Hiljaista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *