Annan Kreetablogi: Alkiones meres

Keskelle tammikuun sateita ja myrskyjä valkenee silloin tällöin kirkkaita aurinkoisia aamuja, päivät ovat äkkiä kesäisen lämpimiä, taivaalla poutapilviä. Eteläinen ilmavirtaus hengähtää Kreetan yli ja me lähdemme ystävien kanssa poluille lyhythihaisissa paidoissa. Nämä päivät tunnetaan Kreikassa: Alkionidesin – Alkionesin mukaan nimetyt leppeät talvipäivät ovat kuin keidas kostean ja kolean talven keskellä.
 
Perinteisesti nämä myyttiset päivät on sijoitettu vuoden pimeimmän päivän molemmin puolin parin viikon tuulettomaksi ja aurinkoiseksi jaksoksi. Nyttemmin myös yksittäisiä, varsinkin tammikuun lämpöisiä aurinkopäiviä kutsutaan meillä Mesinmäen asukkaiden keskuudessa Alkionesin päiviksi. Me tiedämme, että helmikuiset hyiset ajat ovat vielä edessä, ne Kreetan talven usein ikävimmät viikot. Mutta nämä aurinkopäivät kertovat kuitenkin jo kevään tulosta, tekevät kosteista talvista siedettäviä.

 
Kreikassa useimmille elämän ilmiöille on olemassa oma myyttinen selityksensä
(tai sitten on niin että jokainen kreikkalainen myytti näyttäytyy elävässä elämässä). Näiden tammikuisten aurinkopäivien taustalta löytyy kertomus Alkionesista, tuulten jumalan Aioloksen tyttärestä, ja hänen rakastetusta puolisostaan Ceyxistä, aamutähden pojasta.
 
Alkionides – Alkiones ja puolisonsa Ceyx olivat perin juurin onnellisia yhdessä elämässään. Suuressa onnessaan he nimittivät kaikkien kuullen itseään ylijumala Zeukseksi ja tämän puolisoksi Heraksi. Tästä eivät Olympoksen jumalat lainkaan pitäneet. Ylijumala Zeus neuvotteli merenjumalan Poseidonin kanssa ja tämä nosti laivoja tuhoavan myrskyn viemään oraakkelia kuulemaan lähteneen Ceyxin aaltoihin. Suunnattomassa surussaan heittäytyi nyt Alkiones aaltoihin. Kun jumalten viha oli asettunut, he hiukan katuivat äkkipikaista tekoaan ja muuttivat rakastavaiset myyttisiksi jäälinnuiksi (halcion). Tämä lintu liitetään kauniiseen turkoosin ja oranssin väriseen kuningaskalastajaan, sen yhden suvun tieteellinen nimi on juuri halcion.

Kuningaskalastajan kuva tulee Paul Sterryn kirjasta Birds of the Mediterranean, 2004.
 
Jäälinnut Alkiones ja Ceyx rakensivat pesänsä rantaveteen, mutta talven myrskyisät kelit tuhosivat sen kerta toisensa jälkeen. Olympoksen jumalat armahtivat rakastavaiset toisen kerran ja tyynnyttivät kovan keskitalven. Näin Alkiones saattoi rauhassa hautoa kelluvassa pesässään. Jossakin versiossa apuun tuli myös hänen isänsä tuulten jumala rauhoittamaan riehuvia talvimeren aaltoja.
 
Tästä tarinasta on olemassa useita varhaisen kirjallisuuden eri versioita. Niitä on kirjoittanut niin Ovidius kuin Vergilius jo pari tuhatta vuotta sitten.  Ranskalainen säveltäjä-viulisti Marin Marais on myös säveltänyt myytistä Alcyon-nimisen oopperan (vuodelta 1706).

Katselen aurinkoista näköalaa Mesinmäeltä ja mietin tuota myyttiä, kuinka ihmisellä kautta aikojen on tämä tarve antaa varsinkin luonnonilmiöille myyttisiä selityksiä, myyttistä ymmärrystä. Täällä Kreikassa nämä ikiaikaiset myytit elävät meidän keskuudessamme. Tämän tarinan Alkionesista ja Ceyxistä minulle kertoi ensimmäisen kerran vanhan kotikylämme naapuri kuria Georgia monta vuotta sitten. Siitä asti olen tiennyt odottaa näitä keskitalven lämpimiä päiviä. Mesinmäellä kotitaloni takapihalla on kaunis oranssi-valkoinen kaksoiskajakkimme odottamassa talvituulten tyyntymistä. Sen nimi on Alkiones.

You may also like...

2 Responses

  1. maija sanoo:

    mikä voi olla ihanampaa…. Kreeta, minun suuri rakkauteni, vaikka kuinka useasti siellä käy, aina tulee eteen jotain uutta, ennen näkemätöntä ja – kokematonta…. Lokakuussa taas saan tulla paikkaan jota rakastan

  2. Helena sanoo:

    Kiitos Anna, ihanasta ja viisaasta kirjoituksesta. Kevättä ja valoa täälläkin odotetaan, kireä pakkanen on tänään lauhtunut pyryksi ja päivä on jo toista tuntia pitempi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *