Annan Kreetablogi: Intiaanikesä

Kreetalla on ollut lämmintä, helteistä viime päivinä. Saarella yli kaksikymmentä vuotta asuneet ystävämme Hamalevristä sanovat, ettei tällaista syksyä ole heidän Kreeta-vuosiensa aikana koettu. Lämpöä on päiväsaikaan auringossa pation suojaisessa nurkassa nelisenkymmentä astetta, talon toisella puolella täysin varjossa kaksikymmentä viisi. Aamuisin on tyyntä, ilma liikahtaa iltapäivällä, merellä ei juuri näy aaltoja.

Selasin viimevuotista sääkalenteriani: näinä päivinä myös viime marraskuussa oli kaunista, muttei tällaisia lämpöennätyksiä. Silloin lokakuussa olimme saaneet jo kovat sateet ja talven tunnun. Nyt aamut ovat pilvettömiä, päivän kuluessa taivaalle levittäytyy utuinen kerros, joka iltaa kohti kiinteytyy pilvensuikaloiksi. Iltarusko kultaa pilvet, tänään ne näyttivät linnun siiviltä. Iltaisin on lämpimän leppeeää, istumme edelleen myöhään ulkona katselemassa kirkastunutta tähtitaivasta.

Paikalliset asukkaat vaikuttavat kuitenkin katsovan enemmän kalenteriinsa kuin ulos. Monilla on jo jalassaan pitkävartiset talvikengät ja lämmin takki päällä. Tosin koululaisten ryhmä kulkee ohi t-paidoissa. Ne muutamat jäljellä olevat turistit erottaa katukuvasta shortsit jalassa. Mutta sesonki on ohi. Rantakadun useimmat tavernat, kafeniot ja hotellit ovat sulkeutuneet. Nyt on aikaa lähteä sadonkorjuuseen, oliivinpoimintakausi on alkamassa.

 

Tapaan aamukävelyllä väkeä levittämässä verkkoja oliivipuiden alle. Evangelia ja veljensä Jorgi huutelevat verkkorullien takaa. He siivoavat oliiviviljelyksiään pudonneista oksista ja sytyttävät risunuotion. Toisaalla Mesinmäen toinen mies Manolis kokoaa käsin verkkoon pudonneita oliiveja. – Ela! Tule maistamaan! Nämä oliivit ovat auringon osin kuivaamia, ne ovat kasvaneet hondrolies-oliivipuun korkeimmilla oksilla ja pudottuaan ne voidaan syödä saman tien ilman liottamista tai muuta säilömistä. Niiden maussa on hiven kärkevyyttä, muttei käsittelemättömän oliivin tavanomaista kitkeryyttä. Jälkimaku on runsaan öljyinen, oliivinmakoisa.

Milo-koira löytää polunlaidasta oman aarteen, kokonaisen lampaankallon hienoine sarvineen. Se jäisi mieluiten järsimään löytöään heti. Piilotamme kuitenkin kallon läheiseen pusikkoon. Haen sen autolla myöhemmin, jotenkin tuntuisi kummalliselta kulkea lampaankallo sarvineen kainalossa, vaikkakin näin lammasvaltaisessa maisemassa. Ehkä siitä tulee pihakoriste.  

You may also like...

4 Responses

  1. SillaM sanoo:

    Mahtava kallo! Nauroin kuvitelmalle sinusta kylällä kallo kainalossa ja Milo vieressä pomppimassa.
    Mukava saada hippunen Kreetan kesää tännekin!

  2. Kristiina sanoo:

    Milloinka oliivilehdoissa kukkii timotei? Galen i Grekland -blogisti Kenneth kirjoittaa, että "senare", mutta sattuneesta syystä eli pahasta heinänuhasta kärsivänä olisi todella tärkeä tietää, milloin timotein kukinta-aika on, koska silloin saavat retket maaseudun rauhaan kyllä minun osaltani jäädä, koska en halua lääkitä itseäni zombiksi! Paratiisillisessa vihreydessä luuraa siis myös "käärmeitä"…

  3. Anna sanoo:

    Kristiina: Varsinainen timotei (lat. Phleum pratense) juuri ei kasva Kreetan oliivilehdoissa. Eniten levinnyt laji siellä puiden alla on nuokkukäenkaali (lat. Oxalis pes-caprae), jonka lehtiä jo nyt viheriöi kaikkialla. Kukat tulevat "senare", ne lehdet siinä Kennethin blogissakin ovat juuri näitä oxaliksen lehtiä. Tervetuloa vaan Kreetan ihanalle maaseudulle!

  4. Kristiina sanoo:

    Kiitos! Onneksi tieto ei aina lisää tuskaa!

Vastaa käyttäjälle SillaM Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.