Annan Kreetablogi: Intiimi laulelmailta kahdelle tuhannelle kuulijalle

Koskaan en ole nähnyt Rethimnonin Fortezzan Erofili-teatteria näin ylipursuavan täynnä, viimeinenkin istuinpaikka on varattu. Ihmisiä istuu rappusilla ja teatteria ympäröivillä aidoilla, joku kantaa läheisen tavernan tuolia ja asettaa sen keskelle käytävää. Kaikki istuvat hiljaa, kännykät on kehotettu sammuttamaan, on esitetty toive, ettei esityksen aikana tupakoitaisi eikä sitä filmattaisi. Lavalla kaksi miestä ja suuri flyygeli. Marios Frangoulis laulaa.

Viimeinen ilta ennen töiden alkamista. Hetki aikaa tyhjentää mieli työasioista, täyttää se tästä kokemuksesta. Istun ihmeellisessä lämpimänpimeässä illassa keskellä hiljaista kreetalaisyleisöä. Kukaan ei laula mukana, kaikkien katseet keskittyvät lavan kahteen mieheen, musiikkiin, pianon juoksutuksiin, lauluun. Paitsi että tupakat on sammutettu ja kännykät suljettu, tämä yleisö taputtaa vimmatusti jokaisen laulun jälkeen ja vaimenee taas kuuntelemaan. Huomioin tämän kaiken hiukan hämmästellen. Yleisön hiljaisuuden yli kantautuu Fortezzan juurella majaansa pitävän ulkoilmaelokuvateatterin esityksen äänet – Magic Mike -elokuvan sanailu kuulostaa kaukaiselta puheelta.
 
Ja Frangoulis laulaa laulun toisensa jälkeen. Hatzidakista, Markopoulosta, Theodorakista, omia tunnelmallisia laulujaan. Jos jotakin vierastan, on se räikeä valoshow, punaista, sinistä, lilaa ja purppuraa, pyöriviä palloja ja raitakuvioita. Välillä Frangoulis puhuu, kertoo Kreetan olevan toinen kotimaansa, sukua löytyy saarelta. Yleisö kuuntelee edelleen arvostavan hiljaisena. Tämän miehen ääni on notkea joskin kapea-alainen, ei suurten tenorien elkeitä mutta puhdasta laulua. Voimaa on äänessään niin paljon, että hän varmaan kuuluisi Vrisinaksen rinteille asti ilman äänentoistolaitteita. Tämä konsertti on kuitenkin miksattu kuulijaa kunnioittaen, kenenkään ei tarvitse tunkea pumpulia korviin, kuten näin pari viikkoa sitten lauton soiton mestarin Michalis Tsouganakisin konsertissa – siellä piisasi volyymia mutta ennen kaikkea loistavaa musiikkia ja villiä menoa niin, että me kuulijat vielä seuraavana päivänä olimme aika hytkyssä kuulemastamme upeasta esitylsestä.

Tämä Marios Frangoulis on Kreikan kansainvälinen tähti, kulkenut tiensä Zimbabvessa sijainneesta kreikkalaisesta kodista Ateenan kautta maailman musikaali- ja operettilavoille. Nyttemmin hän alkaa olla jo varteenotettava oopperatenori. Nyt hän kulkee ympäri Kreikkaa ja Kyprosta kesäkonserteissa. Kuun viimeisenä iltana hän laulaa täydenkuun hyväntekeväisyyskonsertin Ateenan Odeion Herodos Atticuksen lavalla. Tämä kiertue liittyy myös uuden levyn julkaisemiseen.

Mutta tänä iltana yleisö on lumottu. Tupakat palavat ja kännykät soivat vasta väliajalla. Cikadat heräävät Fortezzan pinjamännyissä, kun suuret valonheittäjät sytytetään tauon ajaksi. Yhtäkkiä niiden ääni täyttää myöhäisen illan. Frangouliksen jatkaessa laulujaan ne jäävät kuuntelemaan. Nyt yleisöön syntyy liikettä ja ääntä: Ohjelmatiedoista poiketen Frangoulis laulaa yllätysnumeronaan Kreetan oman pojan Nikos Xilouriksen tunnetun laulun -60 -luvulta. Nyt näitä kuulijoita ei enää pitele mikään. Tästä lähtee liikkeelle se tuttu laulaminen ja ilonpito, lämmin yö täyttyy yhteisistä sävelistä, kädet käyvät musiikin tahtiin.

Frangouliksen uudella levyllä laulaa myös pehmeä-ääninen Jorgos Perris. Myös hän on täällä tänään, hän kiipeää lavalle lenkkikengissä ja lepattavassa paidassa. Miesten äänet kannattelevat toisiaan, toinen pehmeän joustava ja toinen kirkkaampi ja särmikkäämpi. Pianisti Thomas Kontogeorgis luo kaikelle taustan, jättäen tilaa laululle. Ja me taputamme heidät lavalle uudelleen ja uudelleen ja he laulavat lisää. Kuin kenelläkään ei olisi kiire mihinkään tästä soivasta yöstä, tässä on ihana istua kaikki yhdessä. Ja kuitenkin kaikkien näiden satojen ja satojen ihmisten keskellä olen kokenut jotakin kamarimusiikkikonsertin tapaista, rauhaisaa ja henkilökohtaista.
 
Näistä tunnelmista oli hyvä lähteä pakkaamaan reppuun karttoja, patikointikenkiä ja leirielämävälineitä. Työmatkasta tulee nyt pitkä, ensin vuorille vilpoisiin tuuliin, sitten Länsi-Kreetalle, Itä-Kreetalle ja vielä kerran länteen ja itään. Palaan näiltä poluilta muutamaa päiväpoikkeamaa lukuunottamatta kotiin ja kotioloihin vasta lokakuun loppupuolella. Mutta jostain löytyy kone ja hetki aikaa kirjoittaa.