Annan Kreetablogi: Itäisen Kreetan talvi .3

Aurinko nousee nyt seitsemältä, samaan aikaan kuin syyskuun lopulla, kun viimeksi olin täällä. Talviaikaan siirtyminen aiheuttaa kuitenkin sen, että aurinko nousee niin paljon lännempää kuin kesäaikaan, eikä se näy aivan Kato Zakroksen rannalta. Kaikkiaan valoisia tunteja päivässä on nyt kymmenen, aurinko laskee kohta viiden jälkeen iltapäivällä. Puoli kuudelta on hämärää, kuudelta pimeää ja tähdet ovat syttyneet.?

Kuljemme Zakroksen rotkon läpi.

Äkkijyrkkien korkeiden seinämien väliin eivät kuulu oliivinpoimijoiden koneharavat. Tapaamme pari vuohta kileineen, nämä ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa pelätä vierasta, napittavat silmiin lähietäisyydellä ja mäkättävät omiaan. Rotkon plataanit tiputtavat kellastuneita lehtiään, joenuoman puut erottuvat ruskanvärisenä nauhana kauempaakin. Talvi on alkanut vihertää täällä: oregano ja timjami työntävät pieniä uusia lehtiä, tyräkkipensaat näyttävät tuoreilta.?

Vesikrassi kasvaa valtoimenaan virtaavan veden äärellä, valmiina poimittavaksi salaattiin. Pikkulintuja on menossa enemmän kuin kotona Mesissä. Näemme ensimmäiset hyppelehtivät västäräkit, keltakylkiset tiklilaumat lehahtelevat puiden siimeksessä. Niiden kevytmielinen lörpötys kaikuu rotkon rinteiltä.?

Suurimman yllätyksemme näemme rotkon alajuoksulla: ensimmäiset siniset anemonet kukkivat.

Tokikin itäinen Kreeta kulkee vuodenkiertoaan aina muutaman askeleen edellä keskistä ja läntistä Kreetaa, mutta silti näiden tammikuun kukkijoiden ilmestyminen polulle on hämmästyttävää. Joinakin vuosina olemme poimineet niistä kotipuolessa kimpun jo joulupöytään. Täällä ne näyttävät kasvavan lyhytvartisina verrattuna kotopuolen pitkänhuiskeisiin kaunokaisiin. Toinen aikainen kukkija laakson pohjalla on tasetti, kotoisammalta nimeltään narsissi. Rethimnonin kukkatasangoilla sen kukinta alkaa aikaisintaan tammikuun lopulla.

Poikkeamme illalla Kato Zakroksen ainoassa aukiolevassa tavernassa.
Illan istujia on kourallinen oliivinpoimijoita.

Isäntä Jorgos laittelee ruokaa keittiössä, alunperin skotlantilainen emäntänsä Christine istuu seuraksi. Oliivinpoimijoiden pieni musta koira kiertää nilkkojamme muristen. – Ela skilaki mou, tule pois koiraseni, huutavat kaikki poimijat. Tilaamme sitä ainoaa ruokaa, mitä talo tänään tarjoaa, kaniinistifadoa, vahvasti maustettua, runsassipulista, maistuvaa.?Christine kertoo pariskunnan pyörittäneen Glaros-tavernaansa kahdeksan vuotta. Tavernan nimi tarkoittaa lokkia. Jorgos on Zakroksen kylästä kotoisin, mutta hän pyöritti Kourambies-nimistä pizzeriaa Iraklionissa, kun Christine tuli Kreetalle vuodeksi töihin. Vuosia on kertynyt kohta kolmekymmentä. Iraklionista pariskunta muutti pizzerioineen Sitiaan ja edelleen Kato Zakroksen rannalle, missä taverna muutti nimensä ja ruokalista kreetalaistui. Olen aina ihmetellyt tavernan ulkopöytien tuntumassa roikkuvaa kylttiä, jossa lukee Kourambies, tavernahan on nimeltään selkeästi Glaros. Christine nauraa – Pizzerian vanha nimi on Jorgoksen lempinimi. Kourambies tarkoittaa makeaa kakkua, joka on pöllytetty kauttaaltaan pölysokerilla. Kysymykseeni miksi moinen nimi hän vastaa: – Because he is so sweet!

Olemme istuneet iltaa myös Zakroksen kylänraitin kuppilassa. Kun tilaa lasillisen paikallista viiniä hintaan 80 senttiä, saa mezeannoksen, jossa on uuniperunan palasia, haudutettua maustepossua, leipää, juustoa ja kurkkua. Pienillä lautasilla, mutta täyttävästi.?Pääkylässä on vilkasta. Oliivinpoimijoita tulee muualta Kreetalta, mukaan mahtuu myös useita albanialaisia ja bulgarialaisia. Kylän hotelli on avattu poimijoita varten. Täällä ei puhuta kriisistä. Täällä puhutaan työstä, joka on tehtävänä. Oliivinpoiminta kestää loppuvuoden, ja kun se on valmista, on aika hoitaa oliivipuut – karsia, lannoittaa, möyhentää maa oliivilehdoissa. Kun kaikki oliivityöt on tehty, onkin jo aika alkaa kunnostaa paikkoja alkavaa turistisesonkia varten. Huhtikuun alussa kaikki on taas valmista matkailijoiden tulla. Joulukuun ensimmäisen päivän Kreikan yleislakosta täällä ei näkynyt jälkeäkään.

Pakkaamme auton kotimatkalle kirkkaassa auringossa.
Edelleenkään emme ole nähneet täällä muita matkalaisia.

Suunnitelmamme oli jatkaa vielä Mirtoksen suuntaan Ierapetran taakse muutamaksi päiväksi. Nyt on kuitenkin niin paljon kokenut olo, ettei tätä matkaa haluta jatkaa. Joskus elämykset yhdessä paikassa täyttävät mielen niin, ettei seuraava paikka enää saa sijaa. Silloin on kokemusten sulattelun hetki. Ajaessamme länteen ohi Lasithin alueiden näimme Diktivuorten huiput melkein paljaina. Lumi on sulanut auringossa. Psiloritiksen rinteillä lumipeite on niinikään ohentunut. Mesinmäellä on aloitettu jouluvalmistelut: kylän kirkon edustalle on kaivettu varastosta jokavuotinen seimikuvaelma, näyttämö päähenkilöineen joulun tapahtumille. Meillekin tulee kiire kotiin etsimään joulutavaroita, kynttelikköjä ja joululiinoja, viettämään joulunalusaikaa.