Annan Kreetablogi: Kreetan pieni kevät

Tänä syksynä on satanut kaksi kertaa, yhden kerran lempeästi pienenä kuurona ja kerran taivaat aukenivat ja satoi kaatamalla pari päivää melkein peräjälkeen. Luonto kiittää tästäkin, oliivilehdot alkoivat vihertää, polun vierestä löytyivät ensimmäiset syklaamit. Naapuri kertoi syöneensä ensimmäisen villihorta-aterian. Kreetan pieni kevät, Kreetan ensimmäinen kevät on täällä.

Katselen Mesinmäkeäni etsien sateen jälkiä. Reilun viikon takaisen kotonakäyntini jälkeen ruoho on alkanut versoa oliivinkeruuverkkojen läpi. Siihen ei paljoa tarvita, kun viherrys käynnistyy. Yksi sadepäivä ja luonto huuhtoo kasvonsa ja maaperä muhevoituu. Kuuntelen kuitenkin huolestunutta naapuri-Jorgosta – runsaampien sateiden tulolla alkaa olla kiire, kohta kypsyvät oliivit alkavat jo kärsiä kuivuudesta. Näihin kuiviin aurinkopäiviin olen niin tottunut. Aamulla herään kirkkaan tähtitaivaan loisteeseen, kasvien lehdillä ja varsilla on runsaasti kastetta.

 Suurennos näyttää, kuinka suuria vesipisarat ovat.

Auringon noustua seitsemän jälkeen pilvet kerääntyvät taivaalle, mutta niistä ei vieläkään sada kunnolla vettä. Puhumme ystävien kanssa: harvoin saamme tällaisen syksyn, merivesi oli eilen 26-asteista Rethimnonin itäpuolella. Mutta että jokin sääilmiö olisi poikkeuksellinen, siihen tarvitaan paljon suurempia poikkeamia, tämäkin kuivuus lienee vain normaalia vaihtelua.
 
Joskin näihin aikoihin lokakuuta on usein aurinkoista ja kesäsää.
Kauan sitten luin jostakin Kreetan pienestä keväästä, lokakuun lopun kesäisestä viikosta, Pyhän Dimitrioksen pieni kevät. Historian aikakirjat tuntevat tämän lokakuisen ilmiön: Pyhän Dimitrioksen nimipäivää vietetään 26. lokakuuta ja sen tienoilla saamme useimmiten nauttia lämpimästä viikosta, aurinko porottaa ja ilma on kuulaan raikas ja lämmin. Luonnolle tämä lämmin jakso on voimakas alkusysäys kohti kasvua. Timjami ja oregano ovat heränneet. Pitkin kesää nämä pensaat näyttävät kuihtuneilta, nyt niissä on jo pieniä lehtiä

 

Pakkaan vielä kerran reppuni, sesongin viimeinen työviikko vie itäiselle Kreetalle.
Yhteispohjoismainen patikointiryhmä lähtee kulkemaan muinaisilla poluilla, katselemaan samoja maisemia kuin Kreetan pronssikautiset asukkaat useita tuhansia vuosia sitten. Sen jälkeen alkavat hyvän talven toivottelut, viimeiset lomalennot lähtevät saarelta kohti pohjoista. Pääskysiä ei enää ole näkynyt Mesinmäellä, cikadat hiljenivät jo pari viikkoa sitten.  
Mutta ei oikea kevät kuitenkaan ole kaukana. Se Kreetan toinenkin kevät, Kreetan varsinainen kevät on jo ilmassa: Norwegian avasi pari päivää sitten kevään lentojen myynnin Kreetalle. Tervetuloa taas!

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *