Annan Kreetablogi: Ja sitten töihin!

Niin saapuivat alkavan sesongin ensimmäisen kukkamatkani väki, räntäsateisesta Suomesta Kreetan auringon lämpöön. Suomalaisosallistujien lisäksi joukossa kuusi reipasta eestiläistä orkideoitten suojeluyhdistyksen jäsentä, kasvitieteen ammattilaista. Kotipaikkojensa nimet helisevät korvissani: tarunhohtoinen Tarto, kesäyön valkeutta ja pellavapäitä hehkuva Saarenmaa. Eestissä on orkideoita kuin Suomessa, harvinaisia, suojeltavia. Nyt lähdimme matkaan, Kreetan orkideoitten kevätkukintaa katsomaan.

Mutta meitä kiinnostavat kaikki kasvit. Kuljemme tässä runsaudessa, jota Kreetan kevät tarjoaa kovien sateiden talven jälkeen. Me näemme ne tutut, suuret ja silmäänpistävän kauniit kukat. Ryhmän ammattilaiset tuovat nähtäväksi myös pikkiriikkisiä kukkijoita, vihreitä huomaamattomia ja sammaleita, heinänhuiskiloita.
Me tutkimme kirjoja, me annamme nimiä, mutta ennen kaikkea me nautimme tästä luonnosta, yhdessäolosta, kahvitauosta kirkon rappusilla vuorten välissä, kaukana kaupungin hälinästä.

Ryömimme nelinkontin lähemmän kuvakulmaa, kiipeämme keikkuville rinteille nähdäksemme, haistaaksemme. Moni kantaa mukanaan pientä muovikassia, sinne päätyvät näytteet niistä kasveista, joita ei heti siinä tunnisteta. Iltapuhteena kaivetaan kaikki viisitoista kasvikirjaa esiin ja ryhdytään salapoliisin työhön.

Jotkut meistä kulkevat omia polkujaan, istuvat aurinkoon katselemaan kauemmas kuin kasvietäisyydelle. Joku kääntää katseensa taivaalle ja seuraa korppikotkan liitoa ja pääskysten syöksyjä. Joku ojentautuu lepäämään lämpimälle kivelle.

 

Ja ne orkideat, orhot, kämmekät, ne kevään kukista kummallisimmat, inhimillisine muotoineen, hyönteiselle hyönteisen näköisinä houkuttajina. Löydämme niitä jo 18 erilaista. Orkideoitten tunnistaminen on kuin vieras kieli, sen opettelu on ensin niin vaikeaa, sanoja ei erota toisistaan, kaikki kuulostaa samalta lauseelta ilman eroja. Niin orkideatkin, toisiaan muistuttavien yksilöitten eroja ei ensin näe lainkaan. Pikkuhiljaa silmä jo havaitsee kohouman, ulkoneman, värin vivahteen, ja uusi nimi kirjataan luetteloon, uusi kukka on tullut tutummaksi.

You may also like...

1 Response

  1. Raila Järveläinen sanoo:

    Ja mä oon täällä räntäsateessa tulehtuneen limapussini kanssa, bläääääh. Ihanaa olo teille kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *