Annan Kreetablogi: Joulukoira kävi taloksi

Ennen joulua moottoritieltä löytynyt koiranpentu on käynyt taloksi, elämä hakee uusia raiteitaan. Joulunaikaan, väliviikkoon ja uuden vuoden alkupäiviin luonnostaan kuuluva rauhoittuminen ja kotonaoleilu sopii hyvin pienen koiran kotiuttamiseen.
Heilutimme joulunpyhien jälkeen rakkaat jouluvieraat kotimatkalle Pohjolaan. Koiranpentu etsi heitä aikansa, nämä kuuluivat siihen laumaan, johon se toivotettiin tervetulleeksi. Nyt jäljelle jäänyt lauma hakee muotoaan, koiranpentu omaa paikkaansa niin talossa kuin arvoasteikossa. Kissat katselevat sitä altakulmain, pikkukissat pörhentyvät silmänräpäyksessä kolminkertaisiksi koiran nähdessään. Kuitenkin on havaittavissa selkeää kiinnostusta uutta tulokasta kohtaan. Vanhin kissoista, esiäiti-Cleo on selkeän myötäelävä ja ystävällisen utelias. Koiran mielestä kissat ovat kiinnostavia, ennen kaikkea niiden ruokakupit tyhjinäkin houkuttelevia, niiden vesikupeissa se ilmeisesti kuvittelee olevan omaansa parempaa vettä.
Koira sai nimensä jouluaaton aallokon äärellä hiekkarannalla. – Milo, omena kreikaksi, omenamatkalta kun löytyi.
Hetkittäin luulen, että se jo tuntee nimensä, ehkä. Veimme sen eläinlääkäriin, joka totesi hampaiden perusteella sen olevan vasta kahdeksanviikkoinen. Katselimme hämmästellen pientä otusta, se vaikuttaa paljon vanhemmalta. Eläinlääkäri Andreas tarkisti myös, ettei koiraa ole sirumerkitty, kukaan ei siis tule kaipaamaan merkittyä pentuaan. Olemme päättäneet pitää sen. Luemme koiranpennun hoito-ohjeita ja kiikutamme pentua pihalle lukemattomia kertoja päivässä. Se kulkee rohkeasti pihapiirissä, portin ulkopuolella se kauhistuu maailman suuruutta, teiden risteykset aiheuttavat paniikin, tämä moottoritien kasvatti on ehkä kokenut kovia liikenteen seassa. Se syö, nukkuu ja leikkii, seurustelee ja pitää kovaa juoksemisesta. Mutta kuka osaa sanoa, mitä kaikkia koirarotuja tässä yhdistyy!
Mesinmäellä olemme esitelleet Milon muutamalle naapurille. Kreetalaiset ovat yleisesti ottaen myönteisiä koirien pidolle.
Missä koiraa sitten pidetään, onkin toinen juttu. Täällä näkemys on, että koiran paikka on ulkona. Sisäkoirat saavat aikaan kulmien kohottelua, mutta sen enempää ei tulla neuvomaan, kukin eläköön tavallaan koirineen. Mesissä on kourallinen koiria entuudestaan, viljelysten vahteja, lammaspaimenia, yksi kotipihan haukkuja, muutama kotikoira. Rouva-Anna sanoo suoraan, ettei pidä koirista, mutta antaa niille ruokaa, jos on tarvis. Kohta on tarvis, sillä Jannis on saamassa oman koiranpentunsa naapurikylästä kuukauden kuluttua. Tuo koira tulee työhön, vahtimaan rouva-Annan kanalaa, jota alueella kulkeva näätäeläin piirittää. Ehkä siitä tulee myös leikkikaveri Milolle, juoksukumppani talomme alapuolella olevaan oliivilehtoon.

Kodittoman koiran elämä Kreetalla on juoksentelua ruoan perässä, ihmisten väistelyä, katutappeluita ja loputtomia pentueita.
Ateenan keskustan tapaisia koiralaumoja en kuitenkaan ole nähnyt täällä. Suhtautuminen lemmikkieläimiin on kaikkineen muuttunut kuluneiden kymmenen – viidentoista vuoden aikana. Parikymmentä vuotta sitten Rethimnonissa oli kaksi eläinlääkäriä, jotka keskittyivät lampaiden ja vuohien hoitoon. Nyt eläinlääkäreitä on parikymmentä, kotikissan tai -koiran huoliin löytyy nopeasti apua. Myös julkisuudenhenkilöt tuovat usein lemmikkinsä mukaan haastatteluihin, ilmapiiri on muuttumassa suopeammaksi, tosin hitaasti. Eläinsuojeluyhdistyksiä on eripuolilla saarta, niitä pyörittävät pääosin ulkomaalaiset ulkomaisin avustuksin tuettuina. Työsarkaa riittää kodittomien eläinten hoivaamisessa, kotien etsimisessä.
Katselen pentuani, joka järsii puruluutaan olohuoneen matolla, murisee ja heittää äkisti luun ilmaan ja ajaa sitä takaa tehden kiepin keittiön kautta. Yhtäkkiä se väsyy ja kipuaa sohvaan kylkeeni kiinni ja nukahtaa yhdessä huokauksessa. Ehkä se voi jo tuntea olonsa turvalliseksi. Olemme aloittamassa uutta vuotta uuden perheenjäsenen kanssa, talossa on taas pieni eläin, kesytettävä ja huolehdittava, rakastettava kasvuun. Ei hassumpi alku uudelle vuodelle.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

You may also like...

7 Responses

  1. Anna H sanoo:

    Tervetulo-toivotukset Milolle!

  2. Maritta sanoo:

    Ihanan söpö Milo. Kiitos Anna taas mukaansa tempaavasta jutusta. Hyvää Uutta Vuotta Mesin mäelle!

  3. päivi sanoo:

    Mahtavaa, että pieni Milo-koira sai rakastavan kodin.
    Oikein hyvää, onnellista ja antoisaa tulevaa vuotta
    teille molemmille, myöskin Milolle.
    Uusia tarinoita odotellen.

  4. Elviira sanoo:

    Ihana Milo! Hänhän kasvaa ihan hurjaa vauhtia, näyttää jo kovasti erilaiselta ylimmissä kuvissa.
    Terveisiä ja halauksia teille kaikille.

    Elviira

  5. Eeva-Liisa sanoo:

    Olen aina niin iloinen,kun joku näistä pienistä kulkureista saa hyvän kodin ja hoidon
    Kiitos Anna ja Olle

  6. Pedro ja hänen palveluskuntansa :) sanoo:

    Pedro (Kreetan kaduilta tiensä sydämiimme ja mukanamme Suomeen löytänyt sekarotusankari) lähettää paljon iloisia hännänheilutusterveisiä Milolle! Olet onnenkoira, kun olet saanut hyvän, rakastavan kodin! Kaikkea hyvää uuteen vuoteen teille kaikille!

  7. Pave sanoo:

    Tuossa koirassa on vähän samaa näköä, kuin koiruudessa jonka toin kohta kaksi ja puoli vuotta sitten Kreetalta suomeen!
    Lyhyt oppimäärä Jaskasta: http://personal.inet.fi/koti/pave.biker/jaska.html
    Ja lisää kuvia: http://kuvablogi.com/blog/7518/17/
    Toivottavasti Milolla on tulevaisuudessa hyvä elämä aina vanhuuspäiviin saakka!
    Terveiset toivottaaa Pave & Jaska!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *