Annan Kreetablogi: Kaukana kirjoituspöydästä

Kevään työrupeama nielaisi tämän blogistin kokonaan. En ehtinyt kuin kaukaa katsella kirjoituspöytääni saati istuutumaan sen ääreen. Kun päiväsiltään poikkesin Mesinmäellä, alkoivat naapurit tervehtiessään kysyä saman tien mistä olin tulossa, mihin seuraavaksi menossa. Työtekemiset alkoivat olla kevätsesongin osalta tehty, kiertelin katsomassa kylääni, poikkesin myös vuorilla tarkastamassa tulevia polkuja.

Mesinmäki on asettunut kesäkuosiinsa. Janniksen viiniköynnökset kasvattavat muhkeita rypäleterttuja, Nikosin kesätaverna on ollut auki jo muutaman viikon, mutta hän pudistaa päätään: eipä juuri asiakkaita, syrjäkylälle ei moni ole vielä löytänyt. Jorgin ja sisartensa Elefterian ja Eugenian vuohilaumaan on taas syntynyt pikkukilejä, kolme tänä vuonna. Jorgi puhuttelee minua vakavasti pitämään Milo-koira poissa vuohikarsinaa sivuavasta oliivilehdosta talomme ympärillä – pienet pelkäävät luonnostaan koiraa. Olisiko noin: Milo-koira heiluttaa häntää aidan takana ja pikkukilit tulevat uteliaana kurkistelemaan.

Jorgi on pysäköinyt aasinsa porttimme ulkopuolelle yöajoiksi. Työpäivän päätteeksi hän riisuu siltä satulan oliivipuun kupeeseen. Aasi makailee varjossa ja kääntää laiskasti päätään, seuraa katseellaan kulkijaa. Tämä on aivan hiljainen aasi, en ole koskaan kuullut sen ääntä. Kuka kerrankin on kuullut aasin kiljuvan, tunnistaa sen hyytävän huudon. Yössä se on melkoisen pelottava. Tämä on muutoinkin mukava aasi: kaikki lapsivieraamme ovat saaneet istua sen selässä. Jopa kylänläpi kulkevia matkailijoita Jorgi kehottaa kokeilemaan aasikyytiä. Mieluusti hän asettuu satulassaistujan viereen kuvattavaksi.


Tein töiden päätteeksi kolmipäiväisen tarkastusmatkan syksyä varten Valkoisille vuorille. Vasta muutama päivä ennen juhannusta oli tie Anopolin tasangolta avattu vuorten sisään vievän polun päähän. Edelleen monimetrinen lumiseinä kohoaa jokatalvisessa paksukinoksisimmassa paikassa. Vuoripoluillakin on edelleen paikoitellen paljon lunta. Muutamassa kohdassa ylitimme leveydeltään monikymmenmetrisiä lumikenttiä. Kuljimme kolmessa päivässä vuorten yli Omaloksen tasangolta Katsivelin paimenten asumusten kautta Anopoliin ja rotkoja pitkin Hora Sfakioniin. Kevät kukkii siellä ylhäällä edelleen. Skillat ja krookukset seuraavat lumirajaa.


Vuorilla oli oudon hiljaista. Normaalisti lampaiden ja vuohien kellot kilkattavat Kreetan vuorten musiikkia, nyt eläimiä ei vielä ole tuotu kesälaitumille, luonto on tuulen ujellusta paitsi lähes äänetön. Vain askeleemme rasahtavat kivisillä poluilla, ajoittain korppien huudot kuuluvat kaukaa. Nämä varhaiset vuorten päivät ovat myös viileitä, taivaalle kerääntyi uhkaavia pilviä ja aurinko katosi niiden taakse. Olimme suunnitelleet yöpyvämme taivasalla suojaisassa solassa. Nyt kiiruhdimme eteenpäin, Anopoliin ja ihmisten ilmoille.



Kesäkelit ovat ihmetyttäneet pitkin alkukesää. Kreetalla on yllättäen satanut rankasti, poikkeukselliset kesäkuun pilvet peittävät aamuisin taivaan. Eilinen päivä toi mukanaan melkoisia yllätyksiä, myös keleihin. Taivaalle kertyi mustanpuhuvia pilviä, lämpötila laski aamupäivällä nopeasti kuusi astetta, iltapäivällä palattiin taas nopeasti hellelukemiin. Mustista pilvistä purkautui illansuussa kaksikin ukkosrintamaa, kaatosade huuhtoi Mesinmäkeä. Auringonlaskusta tuli dramaattisen punainen tummaa taivasta vasten. Kreikka pidättää hengitystään, pankkien automaateille muodostui jonoja. 

Kreetaterveisin
Anna Meurling

You may also like...

4 Responses

  1. Eeva sanoo:

    Upeat kuvat. Hieno kirjoitus. Radiossa opastetaan matkailijoita ottamaan käteistä mukaan. Toivottavasti kreikan kansa selviää tästä finanssikriisistä. Syksyllä olemme tulossa vähän pitemmäksi aikaa niihin maisemiin.

  2. Sanna sanoo:

    Hei! Mukava lukea sinun blogiasi. Olisiko sinulle sähköpostia tms. jos olisi joskus kysyttävää Kreetaan liittyvissä asioissa? En ole koskaan siellä vielä käynyt, mutta haaveillut matkaa jo jonkin aikaa. Mutta vaikea valita, että mikä paikka Kreetan saarista olisi se mahtavin paikka käydä ensimmäisen kerran? Mikä tämä paikka olikaan, jossa sinä asut?

  3. Anne sanoo:

    Kiva että ehdit taas kirjoittaa Anna! Toivottavasti Kreikan tilanne selviää pian, turismi on kai jo jonkin verran kärsinyt tästä epävarmasta tilanteesta.

  4. Nukkumatti sanoo:

    On siis totta, että keskikesälläkin voi vuoristossa olla lunta. Kolme kesää sitten väittelin puolisoni kanssa kun vuoren ylärinne oli täysin valkoinen Hanian ja Rethymnonin välissä. Hän väitti että se on lunta ja mä että ei voi olla… Tuolloin oli heinäkuussa ne 40 asteen helteet… Ehkä mä sittenkin olin vääräs 🙁

Vastaa käyttäjälle Nukkumatti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.