Annan Kreetablogi: Keskikesän päiviä Omaloksella
Juhannusviikonloppu vei viilentäviin tuuliin Omaloksen tasangolle ja Valkoisten vuorten läntisimmille rinteille, kulkemaan kauniita Selinon polkuja. Tasangon väki varoitteli talven lumimassojen myllertäneen menoväyliä, me jääräpäät emme ottaneet uskoaksemme. Niinpä kiipesimme louhikkorinteillä polkuja etsien, kuljimme harhaan ja tutkimme vaihtoehtoreittejä tarunhohtoiseen Achladan laaksoon. Sinne teki mieli, vehreään laaksoon, historian siipien havinaa kuutelemaan. Näillä sypressin ja pinjamännyn tuoksuisilla rinteillä on hyvin hiljaista, askeleen alla on monessa paikassa joustava neulasmatto, harvinaista Kreetalla.
Kahtena päivänä kuljimme täällä reilun tuhannen metrin korkeudessa, seuranamme vuohilaumat ja satunnaiset lampaat. Alhaalla näkyy Sougian kylä ja Lissoksen lahdenpoukama, tuulivoimalan myllyt pyörivät kovassa puuskatuulessa. Mitä tulee polkujen löytymiseen, tämä tulos on yhtä tärkeä kuin olisi ollut löytynyt vanha tuntemamme polku: nyt keskeytimme etenemisen kahden tunnin louhkkokiipeämisen jälkeen, Achladan laaksoon on mentävä toisella kertaa ja eri tietä, sitä joka nyttemmin on merkitty E-4 -vaelluspoluksi. Selinon polut ovat enää pääasiassa vaeltajien käytössä, lammaspaimenet ajavat autoillaan asfaltoitua tietä laumojensa luo tai hoitavat niitä Omaloksella. Toisin on Valkoisten vuorten sisämaassa Madaresin kesälaidunmailla, siellä polut pysyvät paremmin kunnossa, koska lammaspaimenet kulkevat niitä koko kesäkauden.
Omaloksen tasangon yöt ovat tähtikirkkaita, aamut usvaisia ja viileitä. Väki nousee puuhiinsa täällä aikaisin. Lammaspaimenet lähtevät lypsylle kun auringonsäteet vasta kultaavat Gingiloksen vuorenmöhkälettä, joku kuokkii jo kasvimaallaan. Tulikukat kukkivat valtoimenaan kesantopellolla, viereisellä maatilkulla kasvaa ohraa, kohta leikattavaa. Omenapuissa on pieniä raakileita, peruna kukassa, kaikkialla lampaita, vuohia, satamäärin.
Omaloksen tasanko on monelle Kreetankävijälle lähinnä Samaria-rotkon ja Gingilokselle nousun alkuasema. Ja onhan se näin: kun bussilla huristaa läpi tasangon mielessä päivän patikointi, ei ehkä kiinnostavinta huomioitavaa ole lukuisten lammaspaimenten aamuvarhaisesta alkanut työpäivä, juustolan avoimet ovet ja viljelypalstoillaan puuhaavat emännät. Lypsymiehet nostelevat pienet lampaat juomaan emonsa maitoa samalla kun he lypsävät emon, nyt enää kerran päivässä, lampaat ovat kasvaneet, maitoa ei enää ole kahteen lypsyyn. Maito kootaan Exari-hotellin yhteydessä toimivaan juustolaan, Omaloksen gravieraa varten. Muutamassa tunnissa tasangon aamutyöt on tehty, turistibussit ovat lähteneet, rotkovaeltajat menneet menojaan, tasanko hiljenee.
Palaamme Selinon poluille sypressien katveeseen, aina Koustoujerakon kylään asti. Viimeinen osuus on kuivaa ja kuumaa hiekkatietä. Kylään on avattu uusi kafenio, monissa Kreetanoppaissa mainittu Sofian kafenio on suljettu jo jokin aika sitten, mutta tulevaisuuteen uskova nuoripari avasi uuden kafenion kylän torille. Täälläkin on kulkijalle tarjolla yksinkertaisen ruoan ohella opastusta näille Valkoisten vuorten länsirinteille. Ja tällä kertaa se etsimämme sai löytyä täältä: kafenion nimikyltti odottaa ripustamistaan: siihen on maalattu nimi Achlada. 