Annan Kreetablogi: Talvinen helmikuu

Kaksi päivää kaatosadetta, tauotta. Kovaa sadetta, jonka läpi ei näe, hiljaista leppeää kesäsadetta, joka kastaa suurilla pisaroillaan, tiheää vesiutua ilmassa, kosteus, joka tunkee sateenvarjon alle, kuin pilvi olisi laskeutunut maan pinnalle. Kaikkea tätä kahden päivän ajan. Sen jälkeen aurinko nousikin kirkkaalle taivaalle ja kuljimme T-paidassa rotkon rinteellä. Kreetan talvi.

Sadepäivänä ajoimme kohti Haniaa, poikkesimme siinä Soudan risteyksessä moottoritieltä ja muutaman kilometrin vanhaa tietä ajettuamme vastaan tulivat tutut sinikeltaiset värit: IKEA, tuo periruotsalainen on avannut sivukonttorinsa Kreetalle, myös Iraklionin kupeessa on samanlainen pikkuparakkitalo.

Ikea rantautui nihkeästi Kreetalle, vastustus oli ensi alkuun kova. Niinhän se oli myös vuosia sitten firman Suomeentulon kanssa. Nyt nämä kaksi Kreetan konttoria tarjoavat mahdollisuuden tilata katalogin esittelemiä tuotteita, paikanpäällä voi ostaa lähinnä kruunukynttilöitä, lämpötuikkuja ja paria muuta pikkutuotetta. Mutta ei lihapullia, puolukkahilloa tai korvapuusteja. Tuttuun IKEA-tapaan asiakkaille on tarjolla lyhyitä lyijykyniä ja muistilappuja, muovisia mittanauhoja ja asiakasvessat.

Konttori toimii suuren rakennuksen päätyosassa. Koko rakennus on maalattu tutun siniseksi, ehkä liike odottaa mahdollisuutta laajentua kunnon tavarataloksi. Asiakkaiden palvelu keskittyy nyt muutaman hyvintoimivan tietokoneen äärelle: myyjän tehtävä on yhdessä asiakkaan kanssa täyttää tavaroiden tilauslomake. Tavaroiden toimitus kestää viisi arkipäivää ja lähetys on ilmainen jos ostokset ylittävät 90 euron rajan. Tavarat toimitetaan valmiiksi pakattuina laatikoina, noudetaan rakennuksen takaosasta. Tämä toimintatapa tuntuu jopa tavallista IKEAa yksinkertaisemmalta. Ei tarvitse vaeltaa suuren kärryn kanssa tavaratalon kerroksissa ja osastoilla, sen sijaan tutkin esitettä näyttöpäätteellä, tilaan ja maksan tässä pikku konttorissa.

Istumme yhdessä myyjä Manolis Tsouroupakisin kanssa. Hänen nimikyltissään lukee myös Ateenan lentokenttä. Tiedusteluuni, josko hän on sieltä tänne lainattu, hän kertoo olleensa Ateenan päätavaratalossa koulutettavana. Kreetan IKEAt kuuluvat Ateenan emoyritykseen, siksi täkäläiset myyjät myös kuuluvat Ateenan henkilökuntaan.
 
Kuka käy Kreetan IKEAssa? – Puolet asiakkaista on kreetalaisia, puolet ulkomaalaisia, kertoo Manolis. Ja mitä kreetalaiset täältä ostavat? – Kaikkein eniten keittiökalusteita ja kaapistoja, erilaisia keittiötarvikkeita ja ruokasalin kalusteita. Erityisen tervetulleita ovat erilaiset ruoanlaittoa helpottavat pikkutavarat kuten kuorimaveitset, valkosipulipuristimet, hyvälaatuiset ja edulliset kattilat ja pannut, posliini ja lasitavara.
 
Olemme etsimässä halliin käytävämattoa. IKEAn räsymatot ovat huikeissa hinnoissa. Kiittelemme juttutuokiosta ja jatkamme Haniaan asti. Kaupungin laidalta löydämme pienen mattoliikkeen, joka myy käytävämattoja alta kahdenkymmenen euron metrihintaan. Liikkeen omistaja soittaa paikalle ompelijan. Tämä pyytää puoli tuntia aikaa ja päättelee oikeisiin mittoihin katkaistujen mattojen päät siististi. Samaan hintaan.
 
Kahden umpisateisen päivän jälkeen heräämme auringonpaisteeseen. Ajamme tällä kertaa saaren yli mutkittelevaa kapeaa tietä ohi Episkopin ja Argiropolin hiljaisten kylien. Edelleen Miriokefalaan, ohi kylän kuuluisan luostarin. Vuoren yli kulkeva tie on suljettu raskaammalta liikenteeltä, tielle on vyörynyt suuria kivenlohkareita. Kallikratiksen kylässä käännymme samannimiseen rotkoon tutkimaan mahdollisuutta kutsua tänne Rethimnonin suomalaiset kevätretkelle.

.

Lähtiessämme laskeutumaan rotkoa alaspäin keli on aurinkoinen, rotkossa vihertää. Seinämillä kasvaa aitoa stamnagathia ja diktamusta.

Useat kevätkukat ovat nousemassa esiin, nyt monista näkyy ainoastaan vastapuhjenneita lehtiä. Lohikäärmevehkan spiraalilehdykät kasvavat lämpimässä kallionkolossa, ensimmäinen keltainen Linum, pellavan sukuinen harvinaisuus helottaa seinämällä.
Rotko laskeutuu reilut viisisataa metriä alaspäin, loppumatkalla aukeaa näköala Frankokastellon alangolle ja Libyan merelle. Iltapäivän paluumatkalla taivas vetäytyy taas pilvien taakse. Viimeisen kilometrin aikana lämpötila laskee kahdeksaan asteeseen, ensimmäiset pisarat putoavat juuri ennen kuin ehdimme autolle. Mielessä on vain saunan lämmittäminen.