Annan Kreetablogi: Koiruuksia

Mesinmäen elämästä tuli sitten melkoisen koirakeskeistä. Onneksi on aikaa. Toissa päivänä Jannis toi oman pentunsa talomme alapuolella levittäytyvään oliivitarhaan. Uusi tulokas ei ole kovin vanha, hyvin sekarotuinen karhunpentua muistuttava pyöreä pallero Adelen kylästä. Tästä pennusta kasvaa työkoira, kanalan vahti.

Mutta vielä on aikaa olla vain pentu. Käymme pari kertaa päivässä Milon kanssa hakemassa toisen pennun leikkimään. Menoa riittää, kaksi myllertäjää oliivipuiden siimeksessä. Kuuluu ärinää, kosteat maapaakut lentävät, pehmeä karvakasa pyörii sykkyrällä. Jos toinen ottaa liian kovasti kiinni, toisen älähdys riittää irrottamaan terävät maitohampaat älähtäjän niskasta. Naapuripentu haluaa syliin, se roikkuu saappaanvarsissa ja rauhoittuu vasta tukevassa karhuotteessa. Leikki uuvuttaa kumpaakin, tunnin menon jälkeen unta riittää monta tuntia.
Janniksen koiran nimi on Iraklis, Herakles kreikkalaisittain mytologian sankarin mukaan. Tuo sankari suoritti uskomattomia urotöitä, kulki karhuntaljaan sonnustautuneena ja käytti sauvanaan kokonaista oliivipuuta. Iso on esikuva pikku-Irakliksella. Työsarka sillä tulee olemaan huomattavasti helpompi. Janniksen oliiviöljymyllyllä asusti vielä muutama vuosi sitten suuri ystävällinen koira vahtimassa myllyä. Myös sen nimi oli Iraklis. Se uupui vanhuuttaan asuttuaan myllyn mailla koko pitkän ikänsä. Totesin Jannikselle, että saman nimen nyt antoi uudelle koiralleen. – Hyvä nimi, sanoo Jannis. Olivat rouva-Annan kanssa todenneet, että molempia vanha nimi edelleen viehättää. Onhan se komea nimi.
Toisaalta on hyvä, että pennulla on nimi, kaikilla koirilla ei ole. Monesti minua on katsottu pitkään ymmärtämättömin silmin kun olen tiedustellut pihapiirissä vahtivan rekun nimeä. – Se on koira, ei sillä ole nimeä. Samahan pätee useimpiin aaseihin, ne ovat vain aaseja. Yksi koirannimi on yleisesti käytössä Kreetalla. Olen tavannut kymmenkunta Liza-nimistä koiraa, riippumatta siitä ovatko ne naaras tai urospuolisia.
Uudet tulokkaat Mesinmäellä ovat pian kyläläisten tiedossa. Poikkeuksetta saamme kuulla myönteisiä tervetulotoivotuksia kummallekin pennulle. Vaikka kreikkalaisten suhtautumisessa eläimiin olisi paljon korjattavaa, on siinä myös jotakin hyvin mutkatonta. Koirasta ei ajatella olevan vaivaa, riesaa tai haittaa, päinvastoin, sen ajatellaan toimittavan jotakin virkaa.

Puhumme Janniksen kanssa nämä koira-asiat selväksi. Minä haen Irakliksen leikkimään ja voltalle eli kävelemään kun menen Miloa juoksuttamaan oliivilehtoon. Katsomme sitten mitä tapahtuu, kun rouva-Annan kanat tulevat parin kuukauden kuluttua. Laitetaanko kanat koiratarhaan ja koira oliivitarhan puolelle vahtiin, vai toisinpäin. Peraman pikkukaupungissa myydään nyt isoja kanoja neljän euron kappalehintaan. Kuulostaa kovin halvalta. Mutta ensin Iraklis saa totutella omaan olemiseensa. Yhtä asiaa Jannis ei voi ymmärtää: Miksen laita Miloa myös koiratarhaan Irakliksen kanssa, että se koira on sisällä yötä…

Aurinko on vihdoin tänään paistanut pilvettömältä taivaalta. Kissat ovat lekotelleet aurinkoläikissä, pikkukissat kiipeilevät jasmiinipensaassa. Lämpötila kipusi auringossa yli kahdenkymmenen, varjossa seitsemääntoista asteeseen. Matalalla makaavien pilvimassojen aikoja on kestänyt useita viikkoja. Tosin sääennustukset lupaavat loppuviikosta kunnon talvikelejä, sadetta, viilenevää, kovia pohjoistuulia, Kreetan talvea, kuin tämänpäiväinen auringon lämpökin. Ateenassa on ollut myös aurinkoa ja paitahihakeli. Talon isäntä lähti sunnuntai-iltana passinuusimismatkalle suurlähetystöön. Uusiin passeihin tallennetaan nyt myös sormenjälki, ja tämä kone otettiin käyttöön vasta tiistaina. Ylimääräinen Ateenapäivä, yö lämmittämättömässä hotellissa, paikallisia säästötoimia, mutta olipahan näköala Akropolille. Ateena on vaikuttanut tyyneltä, ihmiset istuksivat katukahviloissa. Uusi vuosi on alkanut rauhallisesti sielläkin.