Annan Kreetablogi: Kreetan erämaissa

Samarian rotkon päätepaikalta Agia Roumelin kylästä lähtee huikaisevan kaunis polku länteen kohti Sougiaa. Sitä sanotaan yhdeksi Kreetan vaikeimmista reiteistä johtuen maaston korkeuseroista ja jyrkkyydestä, joissakin paikoin kivinen polku kulkee huimaavilla kielekkeillä. Tämä on kuitenkin minulle rakas osa Kreetaani, sydänmaita vailla ihmisen kädenjälkeä. Kolme vapaapäivää työrupeamien välillä vei minut noihin erämaihin, joissa kuljimme viimeksi joitakin vuosia sitten.

Lähdimme aamulaivalla Hora Sfakionista Loutron kautta Agia Roumeliin. Ilahduttavaa nähdä kuinka matkailijamäärät pikkuhiljaa kevään mittaan ovat lisääntyneet. Pikku pittoreski Loutro on vasta heräämässä sesonkiin, rantatavernoissa on tilaa. Lahdella lipuu joukko kajakkimelojia väistellen Daskalogiannis-lauttaa.

Agia Roumeli on aamupäivisin hyvin hiljainen. Samarian patikoijat alkavat saapua vasta puolenpäivän jälkeen. Tänään on joku tullut rotkon alas juosten, hän kuivailee hikeään tavernan patiolla ja juo suuren pullollisen vettä. Me tankkaamme kunnon annoksen pastitsiota ennen kuin nostamme rinkat selkäämme ja lähdemme taipaleelle päämääränä Domata-ranta reilun kuuden kilometrin päässä.

Näiden vapaapäivien aikana testaamme rinkkojamme ja niiden kantokykyämme tulevaa Lapin-vaellusta varten. Nyt ne täytettiin tarvittavilla vesivarastoilla ja hyvällä retkimuonalla. Niiden paino hiljensi kulkuvauhdin, taival taittui vaivaisen reilun kilometrin verran tunnissa näillä jyrkillä rinteillä, missä kivuttaessa kädet tarvitaan välillä avuksi.

Pikkuhiljaa  Agia Roumeli jää taakse, kuljemme tuoksuvassa pinjamäntymetsässä. Silloin tällöin tapaamme jokusen vuohen. Niitä pidetään näillä alueilla lähinnä lihan vuoksi, kukapa niitä tänne lähtisi päivittäin lypsämään! Olen kuullut tarinoita koirista, jotka vuohta vahingoittamatta juoksevat niitä kiinni ja painavat hampaat niiden kurkulle, kunnes paimen ehtii paikalle. Muutoin näitä villiintyneitä on vaikea tavoittaa.

Päivästä tulee pitkä. Illan varjot kulkevat jo matalalla, kun laskeudumme viimeiset sadat metrit Domatan hiekkarannalle. Jos olet matkannut laivalla Agia Roumelin ja Sougian välillä tunnistat rannan siitä harmaasävyisestä kivisestä pystyseinästä, joka näkyy selvästi laivaan saakka.

Tämä reitti ottaa kokeneenkin patikoijan jalkoihin, varpaat kivistävät ja tuntuvat kehivän hiertymiä. Olen kerännyt matkan varrelta kallioseinämistä kourallisen Kreetan omaa taikayrttiä diktamusta (Origanum dictamnus) ja vilvoittavan merikylvyn jälkeen laitan sitä sukkiini yön ajaksi.

Saamme teltan pystyyn juuri ennen vuorilta laskeutuvaa pimeää. Ilta värjää vielä hetken läntisen taivaan punertavaksi. Näemme ensin Sougian rantavalojen syttyvän, sitten kajastuksen Paleochorasta, sen kuuluisan krokotiilin kuonon edessä. Taivas peittyy tähtien loisteeseen, aaltojen kohina on ainoa ääni yössä.

Aamulla kuulemme edelleen aaltojen lyövän rantaan, vaikka tuuli on lähes tyyntynyt. Kaukana horisontissa kulkee suunnattoman suuri konttialus Gavdoksen saaren sivuitse. Lähempänä rantaa näyttäytyy vedessä leikkivä olento, delfiinikö vai jokin muu pyöriäinen. Vain tummia häivähdyksiä pinnan tuntumassa, en saa sitä vangittua kameraani. Se jatkaa määrätietoisesti länteen. Aurinko lämmittää jo aamusta. Milo-koira on tänään vuorikiipeilijä, se keikkuu leiripaikkamme ylle kaartuvilla korkeilla kallioilla. Jalkani tuntuvat taas käyttökelpoisilta, ehkä se johtuu Kreetan yleishyvästä yrtistä!

Teimme arviota eilisestä patikasta. Rinkkojen paino on ollut äärirajoilla maastoon nähden. Nyt paluumatkalle kiloja on yhteensä yhdeksän vähemmän, mikä helpottaa kulkua huomattavasti. Tämä reitti on vaikeampi kuin patikointioppaista uskoisi, nytkin talvi on aiheuttanut sortumia muutamassa kohdassa. Täällä saattaa myös olla vaikeuksia pysyä oikealla reitillä: vuohien omia polkuja risteilee maastossa, ne houkuttavat helposti väärään suuntaan. Kartta on oltava kaikenaikaa käsillä.

Pakkaamme leirin ja lähdemme nousemaan taas sinne reilun viidensadan metrin korkeuteen, reitin korkeimmalle kohdalle ja sieltä alas Agia Roumeliin. Nyt kulku on eilistä kevyempää, matka taittuu tuntia nopeammin. Kylään ovat nyt saapuneet Samarian rotkon vaeltajat, ilmapiiri on näinä iltapäivän hetkinä hilpeän riehakas. Monelle tuon Kreetan rotkojen kruunun kulkeminen on melkoinen saavutus, sitä pitää juhlistaa!

Sitten äkkiä ovat laivat lähteneet, Agia Roumeliin laskeutuu hiljaisuus. Viereisessä tavernassa kokoontuu norjalaisryhmä kajakkimelojia, nämä jotka näimme eilen Loutron lahdella. Huomenaamulla heidän matkansa jatkuu kohti Sougiaa. Melontamatkaa kertyy vajaat kolme tuntia, mikäli keli pysyy tyynenä. Kajakilla siis ehtisimme eiliselle Domatan rannalle noin tunnissa!
Näiden patikkapäivien jälkeen ei unta tarvitse hakea. Vielä uniinkin riittää kauniita näkymiä pinjamäntyjen peittämiltä rinteiltä korkeiden vuorten ja aavan merenulapan väliltä, tuulen humina puiden latvoissa.

Aikaisin aamulla näemme norjalaisten kajakkien lipuvan ulos Agia Roumelin lahdelta, kaunis näky. Meidän on aika palata kotiin seuraavaa työrupeamaa varten. Mukanani on täältä erämaista ammennettu virkistys ja elämyksien tarjoama lepo.