Annan Kreetablogi: Krookusten aikaan

Tänään aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Ajan Amarinlaaksoon Meronasin tavernaan sopimaan torstain hortanpoimintaretkestä. Jatkan Gerakarin kirsikkakylän läpi. Kylälle on avattu uusi supermarket, vastapäätä upeaa vanhainkoti-hotellirakennusta. Jatkan vielä muutama mutkan ylöspäin Gious tou Kamposin ylätasangolle. Täällä kukkivat vielä syksyn kauneimmat kukat – krookukset.

 

Täältä löytyy kaksi erilaista krookuslajia, Crocus oreocreticus ja Crocus laevigatus. Molemmat ovat kreikkalaisia kotoperäisiä, tuo kauniin violetti C. oreocreticus vain Kreetalla kasvava krookus. Niistä näkyy jo, että syksy kääntyy talveksi, kukintakausi on päättymässä. Mutta vielä niitä löytyy niin paljon, että näkemäänsä voi kutsua kukkakedoksi. Ne kasvavat visusti mäennyppylöiden ja maakasojen eteläpuolella, kasvot aurinkoon kohotettuina.

Tasangolla on työstetty jälleen uusia peltoja. Nyt joidenkin ympärillä on myös kunnon aitoja – viljelykset on suojattava kaikkialla vaeltelevilta lampailta. Maa on toistaiseksi vasta käännetty, kylvöt odottavat tekijäänsä. Muutama toistensa lomaan kasvanut villipäärynäpuu on jätetty kasvamaan, pelto on raivattu sopuisasti niiden ympärille. Tämä on mukava asia. Seuraan vuodenkulkua noiden puiden kautta. Kaikkina aikoina ne siinä nojaavat toisiinsa, milloin kukassa, milloin lehdessä tai hedelmiä kantaen. Nyt ne ovat pudottaneet lähes kaikki lehtensä, melkein alastomat.
 
Kuljen ympäri tasankoa ja tähyilen kohti itää ja Kedros-vuoren rinteitä. Tämä vuori on osa alkavaa talveani. Olen aikaisemmin kiivennyt sen huipulle parikin kertaa kiikkeristä laattakivistä ladottua polkua pitkin. Aion talvenmittaan tutkia sen alarinteitä, joilla sitten keväällä kasvaa runsaasti kukkia. Vuorta kiertää vanha polku, yritän myös etsiä sen alkupäätä tasangolta. Tänään se tosin jää löytymättä. Täällä Kreetan keskiosissa on paljon vanhoja polkuja, patikointireissuille sopivia, joskin ne on melko hutiloiden merkitty. Mutta luonto tarjoaa polunetsijälle tämän kaiken muun, kukkakedot ja poutapilvet.

Kotimatkalla tapaan nuoren paimenen suuren lammaslaumansa kanssa.  Miehellä on toppatakki yllään lämpimästä aurinkopäivästä huolimatta. Hän on tuomassa lampaita kesälaitumilta Kedros-vuoren ylärinteiltä Kissoksen kylän maastoon. Talvi tulee, lampaat haetaan suojaan ennen kylmiä kelejä ja mahdollisia lumisateita.