Annan Kreetablogi: Kukkivilla poluilla

Työt alkoivat, kevään kukat on nyt katsastettu ja ensimmäinen Kreetankävijöiden ryhmä lentänyt koti-Suomeen odottamaan sikäläisten kevätkukkien puhkeamista. Viemisinä auringonlämpöä ja hyvien hetkien muistoja. Sadekin ropsahti kerran yöaikaan, luonto kiittää ja etanat kokoontuivat heti neuvonpitoon.

Sadeyön jälkeen tienposkissa ja niityillä näkyi aamulla etananpoimijoita. Pihallani ne ovat turvassa, talossani ei etanoita keitetä. Näen niiden kosteita menojälkiä aamuisin pihatien pinnassa.
 
Mennyt viikko tarjosi keväisestä kukkaloistosta parhaat palat. Näimme kanssavaeltajieni kanssa kolmisenkymmentä orkideaa, näitä Kreetan luonnon pieniä koruja, heinikoiden piiloissa, kivien koloissa ja oliivilehdoissa. Kuiva talvi ei ole estänyt niitä nousemasta omille tutuille kasvupaikoilleen. Jotkut lajit näyttivät melkein yliedustetuilta, kuten italian kämmekät, niitä löysimme lähes niityllisiä. Ne toiset, harvinaisemmat kasvavat yksin, lajinsa ainoina koko lähistöllä. Kuvasimme, monesta kuvakulmasta, monella kuvaustyylillä.

Villit tulppaanit olivat siellä, kuten aina tähän aikaan keväällä. Punaisia mattoja maisemassa. Näen näitä syvänpunaisia tulppaaneja myös hotellien ja tavernojen pöydillä, niitä kaupitellaan torilla. Eihän niiden poimimista mikään estä, ei myyntiäkään. Nämä harvinaiset kukat yrittävät sinnitellä, jokainen poimiminen heikentää kukan sipulia, vaikka se taas seuraavana vuonna kukkisikin. Kerrannaisvaikutus on pitkällä aikavälillä turmiollinen. Jättäisimme villit kukat kukkimaan kotiniityilleen!

Prevelissä ihastelimme Kreetan palmujen toipumista parin vuoden takaisista tulipaloista. Palmujen rungot ovat edelleen mustuneita, maassa makaa karrellepalaneita oksia. Mutta latvukset viheriöivät, uusia versoja kasvaa, kallisarvoinen palmumetsä on selvinnyt pahimmasta, luonnon omin avuin – samalla kun viranomaiset miettivät miten rahoitetaan palmujen entisöinti. Kahlasimme palmurannalla vuorilta laskeutuvassa lähdevedessä, kylmemmässä kuin merivesi, sen aaltoihin uskaltautui muutama meistä.

Villejä vihanneksi, Kreetan mainiota hortaa löytyy vielä vuorten rinteiltä, joskin se viljelty kesähorta, vlita on jo tullut tavernojen pöytiin, aikaisemmin kuin muistaakseni koskaan. Poimimme Meronasin tavernan tyttären Elenin kanssa hortaa vuoristotasangolla. Eleni löytää tottuneesti herkullisen tupsakkeen sieltä muiden rikkaruohojen seasta, sieltä missä me muut näemme vain vihreää ruohoa. Elenin kotitavernassa maistelemme hortapiiraita, hortasalaattia, keitettyä hortaa. Pussukoissa on vihreitä tuliaisia kotiinviemisiksi.

Maisema on vaaleanpörhöisempi kuin viime viikolla. Oliivipuut ovat alkaneet kukkia. Oliivin kukkaa on paljaalla silmällä vaikea erottaa, suurennettuna siitä erottaa herra- ja rouvakukan. Ne odottavat nyt kuivia kelejä ja tuulta leikkimään kanssaan.