Annan Kreetablogi: Missä me kävimme?

Kirkkaansininen pilvetön taivas, lämmin aurinko, vihdoinkin! Pakkaamme auton ja ajamme työmatkalle etsimään majoitusta alkukesän patikkaryhmälle. Tämä työ on odottanut tekijäänsä. Kylmissä sateissa on helpompi jäädä tekemään sisätöitä, näin aurinkopäivinä hyvä lähteä katsomaan tulevan kesän Kreetankävijöiden maisemia. Vuoret näkyvät tänään koko komeudessaan, lunta on paksulti vajaasta tuhannesta metristä ylöspäin. 

Ajamme Mesinmäeltä pohjoisrannikon moottoritielle ja edelleen itään, matkaa kertyy liki kaksikymmentä kilometriä. Pieni rantakylä huokuu sunnuntaiaamun hiljaisuutta, muutama toisellekymmenelle ehtinyt nuori kulkee kylänraittia sipsipussi ja limupullo muovikassissa. Kylän kauppa on auki, sen eteen pysähtyy tuon tuostakin lava-autoja, miehet tarvitsevat tupakkaa. Mustiin pukeutunut iäkkäämpi nainen on ostanut pussillisen mandariineja. Kylän kaikki majapaikat ovat kiinni, rantatavernoista yhden edustalla pyörii kokonainen lammas vartaassa, joku harjaa kuivia lehtiä tavernan edustan patiolta. Täällä odotetaan sunnuntailounaalle väkeä. Patiolta avautuu näköala yli pienen sataman kauas merelle. Kaksi kalastajaa pakkaa venettään sunnuntaikalalle lähtöä varten. Muutoin satama aallonmurtajan suojassa on autio, merivesi on kristallinkirkasta. Tähän satamaan pääsee kesäisin Rethimnonista vesibussilla. 

Kylän hienohiekkainen ranta on roskainen, aallot ovat tuoneet levää ja rojua mereltä. Hiekkarannan yläpuolella on kalatavernoita ja kahviloita, kaikki kiinni. Veden tuntumassa käyskentelee muutama lokki tutkien meren antimia. Västäräkki lehahtaa lentoon suuren rantakiven takaa. Vähän matkan päässä makaa viehättävä kalastajavene hiekalla, myynnissä. Isäntä kiertää ja kuvaa. Tutkimme koko kylän, kuljemme kaikki kadut, keräämme majoitustietoa. Yhden pensionaatin ovet ovat auki. – Kalimera, kala iiste! Hyvää päivää, miten voitte! Emäntä Christina siivoaa sateiden sotkuja, kukkaistutukset ovat varisseet, seuraavalla sateella ne tukkisivat viemärit. Tämä on kylän ainoita ympärivuoden auki olevia paikkoja, vain tilauksesta. 

Joka puolella näkyy kissoja. Ne ovat suuria ja värikkäitä, punaisia, kirkkaan harmaita, mustia. Kylän keskustan tuntumassa on neljä kodittomien kissojen ruokintapaikkaa, niiden nimi Cat City on maalattu paikkojen ylle puutauluihin. Sateensuojassa hyllyillä on tarjolla kissanruokaa ja vettä. Milo-pentua kiinnostavat kissojen ruoat, mutta suuret kissat pelottavat joten se vetäytyy kunnioittavasti kauemmas. Tässä kylässä eletään kissanpäiviä, missään muualla Kreetalla en ole nähnyt näin tiheää kissojen ruokintaverkostoa. Toinenkin asia täällä hämmästyttää: kylän pääraitilla kukkii rahapuu monen talon portinpielessä. En ole koskaan nähnyt sen kukkivan koti-Suomessa.

Olemme tyytyväisiä päivän saaliiseen, paikat on katsottu, yhteystiedot kirjattu, tästä on hyvä jatkaa. Ajamme vielä Rethimnoniin kaupunkikävelylle koiranpennun kanssa. Tutustutamme sitä mahdollisimman monenlaisiin kokemuksiin, erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin.

Kaupungin sataman parkkipaikalla näemme äskeisen kylän ja Rethimnonin väliä turistisesonkina kulkevan vesibussin talviteloillaan. Kesäaamuina kuulemme sen voimakkaan moottorin äänen Mesinmäelle asti. Kaupungin rannan tuntumassa nuorten miesten joukko heittää talviturkkia viileissä vesissä. Lumihuippuinen Psiloritis piirtyy vasten iltapäivän kirkasta taivasta.