Annan Kreetablogi: Paleochora 1. Kalastaja
Aika Paleochorassa on antanut uusia tuttavuuksia, uusia elämyksiä, uusia polkuja. Tämä viehättävä pikkukaupunki on tyyntynyt turistisesongin jälkeen, varsinkin aamut ovat hiljaisia. Lämpiminä päivinä väkeä istuksii kafenioissa, useimmat niistä on suojattu muoviseinillä kaduilla kieppuvalta tuulelta. Iltaisin pöytiä ei enää nosteta kadulle, viileys laskeutuu auringon kanssa samaan aikaan. Pari päivää saapumisemme jälkeen Valkoisille vuorille satoi ensilumi, täältä lounaanpuoleisilta rinteiltä se on nyt jo lähes sulanut.
Kuluneiden päivien kelit vaihtelevat kesälämmöstä rankkasateisiin ja jäätäviin pohjoistuuliin. Tällä niemellä säiden vaihtelu hämmstyttää: eilinen T-paitakeli vaihtui tämän aamun kylmäksi tihkusateeksi, mikä taas päivänmittaan pyörtää aurinkoiseksi iltapäiväksi. Kun tulimme reilu viikko sitten, Paleochorassa elettiin syksyn hurjinta myrskyä. Raivoisa itätuuli heitteli kivenmurikoita kauas rantakadulle. Itärannan pensionaattien patioilta luotiin lapioilla kivimurskaa ja hiekkaa.
Läntistä rantaa pitkin kulkevalla aamukävelylläni tapaan ensimmäiseksi Tassoksen. Näen jo kaukaa jonkun kalastavan rannan tuntumassa.
Kiipeän rosoisilla kallioilla vedenrajassa, iloinen mies tervehtii jo kaukaa. Tämä kalastaja virittää viehensä rantamatalikkoon. Syöttinä hän käyttää kalanperkeitä. Tassos näyttää mieluusti aamun saalistaan. Hän kaivaa kassista puolimetrisen ruskean käärmemäisen kalan, sillä näyttää olevan melkoinen hammasrivistö.
Milo-koiraa kala kiinnostaa, varoitan Tassosta näyttämästä kalaa liian läheltä. Häntä naurattaa: tämä hurja mureena-kala on edelleen hengissä. Jos se päättäisi hyökätä, kävisi koiralle huonosti.
Tassos kertoo mureenan asuvan kauempana syvemmssä vesissä, mutta syötin hajun se tuntee hyvinkin kaukaa ja hakeutuu näihin mataliin rantavesiin. Samalla tavalla Tassos kalastaa tässä meriankeriasta, koskaan hän ei lähde rantaa kauemmas kalaan. Enpä tiennytkään näiden kahden kalan käyvän pyydykseen rantavesissä.
Länsirannalle murtuvat eilisen myrskyn pitkät mainingit. Niillä meloo ja ratsastaa kourallinen rohkeita lautailijoita märkäpuvissaan.
Kreetaterveisin
Anna Meurling
Kiitos Anna taas mukavasta jutusta!
Hurjan näköinen otus tuo mureena. Minäkin sain puoli vahingossa sellaisen kerran videoitua snorklaillessani Agia Pavlosin rannalla. Myöhemmin vasta kuulin, että se voi olla vaarallinen.
Rantavesissä ui tämäkin Maritan kuvaama murena. Kallioreijän läpi kameralla katsottaessa murena tallentui videolle Agios Pavlosissa.
http://youtu.be/BbEpZw3UHGI?t=1m15s
Mielenkiintoinen kertomus Kreetalta..toisenlaista kuin kesäaikaan.
Haaveilen suuresti vierailua Kreikassa joskus silloin,kun siellä on paikalla vain te omaväki.Muutama vuosi sitten vietin pääsiäisen Ateenassa,se oli yksi parhaista matkoistani.Kuinkas joulun lähestyminen näkyy siellä?Tiistaina alkoi Teemalta Kreetalla kuvattu sarja Saari,kirjan jo lukeneena tiesin odottaa parempaa kuin hyvää.Kyyneleet kyllä virtasi,Sen katsominen toi mukanaan suuren kaipuun Kreikkaan.Hyvää joulumieltä sinne alle ikivanhan auringon.
Ninni: Joulun läheisyys on ensimmäiseksi esillä talojen ja pihojen koristeluna, pihapensaisiin ja puihin ripustetaan kirjavia ja välkkyviä lamppuja. Kaupoissa alkaa olla joulukoristeita ja -makeisia. Pikku kylissä kirkon kupeeseen laitetaan jouluseimi valoineen. Aivan samanlaista jouluhälinää kuin Suomessa ei täällä kuitenkaan ole. Hyvää joulunodotusta!
Noita mureenoja ja muita hurjia otuksia näki välillä siinä Cosmogoniaa vastapäätä olevassa kalakaupassa. Aamuisin yrittelin aina napsia niistä kuvia. Saatiinpa kerran kalakauppiaalta upea iso simpukkakin muistoksi. Erakkorapu asusteli sisällä, erikoisen näköinen otus 🙂