Annan Kreetablogi: Täällä on syksy!

Kreeta on vetänyt ylleen paksut tummanpuhuvat pilviverhot. Satoi päivittäin jo toista viikkoa yhteen menoon. Joillakin paikkakunnilla kaatosateet nostivat vedenpinnan katukäytäville, paikallislehdessä kuvattiin Rethymnonin muuttuneen vain hetken saderyöpyissä Venetsiaksi. – Poikkeuksellisen sateista, sanovat vuosia saarella asuneet. – Kummallista, sanovat kyläläiseni. Lämpöä on aamulla 14 astetta, pohjoisesta henkii talventuoksuinen tuuli.

Syksy näkyy luonnossa. Samalla kun syyshedelmät pyöristyvät alkaa syyskukinta. Mesinmäen pihallani kvittenpuu kypsyttää toistakymmentä suurta hedelmää, granaattiomenapuun oksat taipuvat ennennäkemättömän sadon painosta. Tämänvuotiset granaattiomenat ovat parempia kuin koskaan, olen ehtinyt pelastaa niitä kilokaupalla linnuilta. Samaan aikaan maasta nousevat syksyn kukat – hietamerinarsissit, myrkkyliljat eli alastomat immet, syysskillat ja purppuranpunaiset syklaamit. Vuortenrinteet hohtavat lilan sävyissä, kanerva kukkii.

 

Oliiveja näyttää tänä vuonna tulevan paljon. Tämän olen huomannut monilla alueilla syksyn mittaan matkatessani pitkin poikin saarta. Joillakin alueilla puut ovat tupaten täynnä oliiveja, aivan kuin puut nyt ottaisivat takaisin viime vuoden huonon oliivituotannon, ehkä puille on tälle vuodelle säästynyt erityisen paljon sadontekovoimia. Toivottavasti kesän ja alkusyksyn kuivuus ei ole vaikuttanut oliivien öljypitoisuuteen.

Mesinmäen isäntä poimi pihaköynnöksistä viimeiset viinirypäleet juuri ennen rankimpien sateiden alkua, ne on tallottu ja puristettu suureen sammioon käymään. Kreetalaisen rakin mäskin joukkoon ei sekoiteta mitään, mukana muhii ainoastaan viinirypäleiden kuoret ja jäljelle jäänyt hedelmäliha, ei sokeria, ei hiivaa, ei mitään kemikaaleja. Naapurikylässä Loutrossa on avattu jokasyksyinen rakikeittiö. Lähikylien miehet päivystävät kazania vuoroissa, poltettavaa löytyy satoja tynnyreitä. Mesinmäen isännän sammiollinen viedään pian poltettavaksi keittokauden viimeisinä päivinä.

Nämä vilpoiset syyspäivät ovat omiaan vietettäväksi ystävien seurassa. Ajamme useammalla autolla Meronasin kylään Mosho…voliesin tavernaan tapaamaan Moschonaksen perhettä. Istumme puu-uunin eli zomban lämmössä, tilaamme talviruokia kuten erilaisia papumuhennoksia ja ensimmäisiä villejä vihanneksia, hortaa. Zombassa on hautunut kanapata ja possuhöystö hortan kanssa. Ulkona viuhuvat pitkin Amarinlaaksoa puhaltavat pohjoistuulet, kylien ympärillä kaikkialla kasvavat plataanit ja muut lehtipuut ovat pudottamassa lehtensä, tuuli riipii niitä pitkinpoikin. Psiloritiksen rinteillä roikkuu pilvenriekaleita, aluskasvillisuus vihertää jo.

 

Heti ensimmäisenä hiukankaan sateettomalta vaikuttavana päivänä lähdemme Elefternan maastoon Rethymnonin kaakkoispuolelle, varsinaiseen ulkoilmamuseoon: täällä on kaivettu 1980-luvulta alkaen esiin aikakausia kerros kerrokselta. Pohjimmaisena ovat 1000 luvulta ennen ajanlaskun alkua esiin kaivetut doorilaiset hautausmaat, niiden päällä hellenistisen ajan kaupungin jäänteet, edelleen roomalaisia raunioita ja päällimmäisenä Bysantin ajan kirkonrauniot. Kirjoitin tästä alueesta blogissani pitkän jutun reilut kolme vuotta sitten ( http://www.kreeta.info/blogi/etusivu/annan-kreetablogi-ristiin-rastiin-elefternaa ) ja totesin tuolloin, ettei näitä upeita menneiden aikojen muistoja vieläkään ole saatu yleisön ihailtavaksi, kaivauksia kiertävät korkeat aidat, lippuluukut ovat tyhjillään. Sama tilanne jatkuu edelleen, vieläkään ei aluetta pääse katsomaan lähempää. Voimme vain kurkotella aidan yli ja arvailla näkemäämme.

Metsä tuoksuu maatuvilta lehdiltä, ei näy muita kulkijoita, kaivauksillakin on hiljaista. Löydämme uusia raivattuja reittejä vanhojen tuttujen polkujen jatkeiksi. Muutamien tuntien raikkaan syyskävelyn lisäksi saaliina on melko määrä saksanpähkinöitä ja kaksi fossiilia.

Sain muutama päivä sitten ilahduttavaa postia Ateenasta: pääsen mukaan Athens Centren järjestämälle kolmen viikon kreikankielen intensiivikurssille, muutan kohta kolmeksi viikoksi Ateenan keskustaan opiskelemaan. Tämäkin tuntuu syksyisen mukavalta, koulunaloitus-innostus kirpistelee, muistuttaa syystunnelmaisista kouluajoista.
Tänään paistaakin sitten aurinko pilvettömältä kirkkaansiniseltä taivaalta!