Annan Kreetablogi: Terveisiä itäiseltä Kreetalta

Itäisen Kreetan pieni kiertomatka vei saaren kuumimpiin etelärannikon kyliin, ystäviä tapaamaan ja kulttuurielämyksiin. Vaelluskengätkin kulkivat autossa mukana, tällä kertaa ei kuitenkaan poluille poikettu. Elokuussa Kreeta elää kiihkeintä turistikautta, ulkomaalaisten lisäksi mantereelle muuttaneet kreetalaiset ovat palanneet kotikyliinsä lomailemaan ja juhlimaan. Ihanassa Mirtosin kylässä oli kuitenkin aika hiljaista, mutta tervetulleeksi toivottava tunnelma lämmitti mieltä Katerina-tavernan lehtevien köynnösten kattamalla patiolla. Tavernan isännän Janniksen valmistama ruoka maistui ja sametinpehmeä ilta sai jatkua.

Aamu Mirtosin rannalla
Kylässä oltiin kuitenkin huolissaan: Juuri ennen saapumistamme naapurikylän laitamilla oli päässyt tuli irti kahdessakin paikassa samanaikaisesti. Tuli hätyytti kylää kolme päivää, yön pimeydessä taivaalle nousevat liekit näyttivät olevan uhkaavasti kylän laidalla. Auringon noustessa saapuivat helikopteri ja Ateenasta kaksi sammutuslentokonetta. Niiden useita tunteja kestänyt sammutustyö ei ottanut auttaakseen, rutikuiva aluskasvillisuus jäi kytemään vesisuihkuista huolimatta, ja tuli leimahti illalla taas uudelleen. Vielä siirryttyämme Ierapetraan konserttia kuulemaan, näimme Mirtosin liekit yötaivaalla. Helikopteria katsellessa muistelimme, miten vasta Kreetalle muutettuamme ja ensimmäisiä kertoja nähdessämme sammutushelikopterin suurine korimaisine vesisammioineen, luulimme kyseessä olevan turistien hauskuuttaminen helikopterilennätyksellä… 

 

Kreetaa ovat piinanneet muutamat sitkeät tulipalot, kesän varjot. Amarinlaaksossa Meronasin kylän liepeillä paloi pensaikkoa ja väki evakuoitiin kylästä. Tuulen suunta kuitenkin kääntyi ja palo hiipui kylän yläpuolisiin rinteisiin. Matkallamme Mirtosiin ajoimme hetkeä ennen kylää läpi laajan paloalueen, tuli oli riehunut siellä kolme päivää aiemmin. Nämä pensaikkopalot vievät aina mukanaan myös puustoa, murheellisinta on vanhojen oliivipuiden tuhoutuminen. Luonto selviää kuitenkin tulesta hyvin, uusi viheriöivä kasvusto tulee nousemaan nyt mustina ammottaville paloalueille jo ensi keväänä. Ensimmäisten kukkien joukossa ovat orkideat, vaikuttaa siltä, että kasvupaikan palaminen houkuttaa ne entistä kovempaan kasvuun.

Ierapetran lämmin ja puuskatuulinen ilta täyttyi kahden tummaäänisen naisen unohtumattoman kauniista laulusta. Haris Alexioun laulamat laulut ovat soineet kotonani jo vuosia, mutta illan kumppaninsa Dimitra Galini oli minulle uusi tuttavuus. Ja kuinka hyvin näiden kahden äänet kietoutuivat toisiinsa, kuin tuulessa hulmunneet helmansa! Nämä naiset ovat laulaneet yhdessä jo kauan, he muistelivat hellästi aikoja Ateenan Plakassa, busukikuppiloissa istuallaan laulamistaan. Yhteisiä levytyksiäkin on vuosien varrella tehty. Ja yleisö lauloi, niin kuin vain kreikkalainen yleisö heittäytyy konsertissa osallistumaan, eläytymään, nauttimaan. Lopulta konsertin viimeisiä kappaleita kuunnellessa tuntui, että illan solistit laulattivat yleisöään, me olimme yhtä hyräilevää, laulavaa, tahtialyövää joukkoa. Kävellessämme kohti kaupunkia kuulin ympärilläni kulkevien edelleen laulavan. 

Matka jatkui yöpymään Kavousin kauniille rannalle. Tämä on puolikuun muotoinen ranta, viitisen kilometriä Agios Nikolaoksen ja Sitian välisestä tiestä sivussa, näin sesonkiaikaan hyvin huolehdittu. Aamulla tulee roskienpoimija, tälle rannalle kulkeutuu merivirtojen myötä uskomaton määrä roskaa. Ilman lähitienoon aktiivisuutta ranta alkaisi kohta muistuttaa kaatopaikkaa. Nyt täällä nauttii auringosta ja merestä lukuisa joukko kreikkalaisia lomalaisia. Rannalla kasvaa vanhoja tamariskeja, joiden varjoon on helppo unohtua tuijottelemaan aavalle merelle.

Iltapäivällä ajoimme Eloundan vilkkaaseen pikkukaupunkiin. Agios Nikolaoksen kyljessä kasvanut, nyttemmin Kreetan kallein lomanviettopaikka säilyttää sydämessään edelleen vanhaa kalastajakylän imagoaan: lukuiset iloisenkirjavat kalastajaveneet keinuvat keskustan satama-altaassa. Eloundan kulttuurikeskukseen on ripustettu 13 valokuvaa 1900-luvun alkuvuosilta. Sveitsiläinen Fred Boissonnas teki kolme pitkää matkaa Kreikassa vuosien 1903 – 1913 aikana. Hän kuvasi maisemia ja paikallisia ihmisiä. Nyt Eloundassa esillä olevat Kreetalla otetut kuvat ovat osa kokonaisuutta nimeltä ”Images of Greece”. Boissonas ei ollut vain valokuvaaja vaan myös taiteilija. Hänen kuvissaan dokumentoituu arkipäiväinen elämä voimakkaan taiteellisen elämyksen saattelemana. Te jotka lomailette itäisellä Kreetalla, menkää katsomaan noita kolmeatoista mustavalkoista kuvaa: Lakki-kylän veljeksiä, iäkästä pariskuntaa aterioimassa, Kolokithas-saaren siltaa ylittävää ihmisjoukkoa aaseineen ja niitä kymmentä muuta, jotka tuovat menneisyyden Kreetan elävästi lähelle. Näyttely on auki elokuun loppuun. Kopioin tähän näistä kolme ensin mainittua ihailtavaksi.



Palasimme kotiin Lasithin tasangon kautta. Tasangon kylissä on poimittu juuri papusato talteen, omenat näyttävät kypsyvän kohta, peruna on vielä kukassa ja nostamatta. Mesinmäellä elokuiset kesävieraat huutelevat tervehdyksiä, lähin naapuritalo on herännyt jokavuotiseen yhden kuukauden eloonsa. Aamulla taivaalla on pilviä, elokuun merkkejä nekin. Iltaisin naapurikylissä soi, joka illalle riittää kesäkonserttia ja ne jatkuvat aamukuuteen, siihen asti että auringon säteet saattelevat viimeiset juhlijat kotiin.