Annan Kreetablogi: Vauvaperhettä tapaamassa
Raskaat sadepilvet makaavat edelleen Kreetan yllä, lämpöä on niukasti yli kymmenen astetta. Elämme talvea. Merivedet pohjoisrannikon tuntumassa ovat ruskeansameita talvijokien tuomasta liejusta. Ajan länteen pitkin päätietä, rannoilla ei ole ketään, ei näy edes kalastajia.
Poikkean Georgioupolin kohdalla pikatieltä kohti Vamoksen kylää. Täällä keskellä viehättävää perinnekylää asustaa pieni perhe, johon kuukausi sitten syntyi toinen prinsessa. Samainen perhe kävi ensimmäisen tyttären kanssa luonamme kyläilemässä, kun tämä oli vasta kuukauden ikäinen. Kerroin tuosta visiitistä blogissani melko tarkkaan kolme vuotta sitten, sen blogin voi lukea tästä.
Nyt Ginan ja Berendin esikoinen Daphne on kolmivuotias päiväkotilainen, tuota päiväkotia kutsutaan kylläkin juhlallisemmalla nimellä ’koulu’. Siellä hän on nytkin, kun istumme vanhempien ja pikkuisen Elina-vauvan kanssa puhelemassa. Daphnen päiväkoti on kunnallinen, kuukausimaksu siellä on lähinnä nimellinen. Mikä minua viehättää: joka lapsella on päivittäin oma ruoka mukanaan, se lämmitetään paikanpäällä. Vanhemmat saavat etukäteen viikoittaisen ruokalistan, jonka mukaan he valmistavat eväsateriat – näin kaikilla lapsilla on lounaslaatikossaan suurin piirtein samaa ruokaa. Ryhmässä on paikanpäällä noin kaksikymmentä lasta kerrallaan, opettajia ja muuta henkilökuntaa viisi. Gina ja Berend vaikuttavat perin tyytyväisiltä päiväkotiin. – Juuri nyt tuntuu tärkeältä, että Daphnella on ihan omaa tekemistä pikkusisaren tultua taloon.
Ulkoa kuuluu, kuinka sadekuuro toisensa jälkeen valuu yli Vamoksen kylän, maisema on harmaana suurista vesipisaroista. – Onko mikään muuttunut äidiksi tulemisessa kolmen vuoden kuluessa? – Eipä paljoa, sanoo Gina, englanninkielen opettaja, joka jälleen jäi äitiyslomalle kaksi kuukautta ennen Elinan syntymää. Äitiysloma on edelleen vuoden mittainen julkisella sektorilla, rahalliset korvaukset ovat pysyneet samoina. – Yksi asia kuitenkin on selkeästi toisin. Synnytysosastoilla on alettu kannustaa vastasynnyttäneitä äitejä rintaruokintaan aivan uudella tavalla. Kun perheen esikoinen syntyi, tarjottiin hänelle koko sairaalassaoloajan äidinmaidonkorviketta. Äidinmaidosta ei puhuttu. Nyt vastasyntynyt Elina tuotiin heti ensikylvyn jälkeen äidinmaidon äärelle, rintaruokintaa suositellaan joka käänteessä, sen erinomaisuudesta puhutaan.
Olen hyvilläni ja iloinen kuulemastani. Kalliiksi tuleva äidinmaidonkorvike saa toivottavasti enemmänkin väistyä aidon maidon tieltä. Jospa Kreikan vauvat saavat näin arvokkaan hyödyn talouskriisistä. Elina nukahtaa jutteluumme, kohta on aika lähteä hakemaan Daphnea päiväkodista.
Katselemme vielä Berendin uusinta opaskirjaa ja valmisteilla olevaa uutta karttaa. Sesonkiaikaan patikointioppaana työskentelevä perheen isä on viime vuosien aikana yhdessä toisen perheenisän ja valokuvaajaystävänsä kanssa laatinut havainnollisia opaskirjoja Apokoronasin lähistöltä, nyt jo hiukan kauempaakin Agia Galinin ja Hanian alueilta. Kirjoissa esitellään kunkin alueen historiaa, nähtävyyksiä ja pieniä patikointireittejä. Nämä kaksi kirjantekijää ovat luoneet mukavan talvityön itselleen omalla kekseliäisyydellään ja sisukkuudellaan.
Ajelen kotia kohti matalien pilvien alla. Meri myrskyää rantakivikkoihin. Tien poskessa akaasia on alkanut avata keltaisia pyöryläkukkiaan.
Kreetaterveisin
Anna Meurling
Mä olen aina luullut että toi puu on Mimosa .
Hei Leene: Mimosaksi tätä kauniisti kukkivaa puuta useimmiten kutsutaan, mutta oikeastaan se on akaasia (Acacia retinodes) Australiasta kotoisin oleva koristepuu, kutsutaan myös nimellä hopea akaasia. Se aito mimosa on sitten toinen juttu, se on se kasvi, joka vetää lehtensä suppuun kun siihen koskee. Tämä akaasia taas on robusti kasvi, kestää suolaisia tuulia ja laajan juuriston ansiosta kuivuutta.