Annan Kreetablogi: Viikonloppu vuorilla

Niin ihanaa kuin olikin palata kotiin työrupeaman jälkeen, vuoret vetivät puoleensa viikonloppuna. Mesinmäen isännän talviprojekti – ikivanhan asuntoauto-rohjon kunnostus – alkaa valmistua. Nyt ajoimme parin päivän neitsytmatkalle Valkoisille vuorille, lumien lähelle.

Poikkesimme menomatkalla Anopolissa Nikosin tavernan rakennuksilla. Viime viikonloppuna tanssimme Nikosin ja Vason häitä, helmiseppelepäitten, tuhannen juhlijan kanssa.

 Nyt on palattu arkeen, taverna on auki patiolle katetuin pöydin, itse tavernassa ja majoitustiloissa yläkerroksissa asustaa vasta tuuli ja pino lautoja. Mutta samat tutut kylän ihmiset istuvat patiolla, selkä rakennustyömaalle, silmä tarkkana ohikulkijoita seuraten. Jo jokunen vaeltaja on löytänyt polkunsa Anopoliin.
 
Ajamme ylös vuorten keskelle, lumirajalle, sinne missä tien katkaisee umpihanki. Nyt tientukkivat kinokset ovat juuri puurajalla, noin tuhannessa kuudessasadassa metrissä. Milo-kora kiitää riemukkaasti yli hangen. Tähän aikaan vuodesta täällä useimmiten on tiellä lunta, tunnemme nämä huonokuntoisen tien yli valuvat jäätiköt.

Päiväsaikaan niiden reunamat sulavat hiukan, katoavan hangen reunalla kukkivat kevätkukat. Yöllä lämpötila laskee alle nollan, ja aamulla jäätikkö on kova ja liukas korppu. Tämä tapahtuu joka vuosi, lumimääristä riippumatta, jotkut tieosuudet jäävät kinoksiin, nyt lunta on muutaman mutkan takana kolmisen metriä (kuvassa tie värjätty punaisella). Me patikointien kanssa työskentelevät tiedämme, ettei näille lumirinteille ole asiaa ennen tien avaamista ja lumien sulamista poluilta. Vuorten rinteiden kaltevuuskulma on sen verran jyrkkä, ettei jäätiköllä ole turvallista kulkea. Vasta toukokuun puolivälin jälkeen tänne ajetaan kauhakuormaajalla ja tie avataan lammaspaimenten kulkea laumoineen Madaresiin, Valkoisten vuorten kesälaitumille. Ja kulkijoiden patikoida vuorten sydämeen.

Vuoriston yöt ovat hiljaisia, kova tuuli puhaltaa läpi Amoutseran laakson. Vuohien kellot kalkattavat, kumman oranssi kuu nousee idästä, se valaisee himmentäen jopa tavallisesti niin kirkasta tähtitaivasta. Missään ei nuku niin hyvin kuin vuorten sylissä, kuumaisemassa, lumimaisemassa.

Matkalla ylös tapasimme kevään ihanimmat kukkijat: villit, endeemiset pionit ( Paeonia clusii). Ne kasvavat vain parissa paikassa Kreetalla, täällä Valkoisille vuorille vievän tien poskessa on niiden yksi kasvupaikka. Joka keväinen ihmetys ja ilo, kun ne näemme – ne ovat täällä tänäkin vuonna! Ja tänä vuonna niitä on enemmän kuin koskaan ennen.

Muitakin keväisiä kukkijoita löytyy aivan maja-auton vierestä. Pienenpienen sinisen kevään airueen (Lithospermum incrassatum) nähdäkseen tarvitsee melkein suurennuslasia. Ryömimme nelinkontin kameroittemme kanssa. Ohi askeltaa arvokkaasti kaksi pitkäkarvaista vuorten vuohta suuret kellot kaulassa kumahdellen.

Vuorten kevät on alkanut kukkia, tiet ovat vielä tukossa, mutta luonto on hereillä. Palaamme alas Anopoliin ja heitämme hyvästejä kyläläisille hetkeksi, muutaman päivän kuluttua tulemme takasin, pioneja katsomaan yhdessä muutaman kukista innostuneen kanssa.
 
Mesinmäellä on vilkasta. Manoliksen kafenio on poikkeuksellisesti auki keskellä päivää. Kirkon edusta on täynnä autoja, ne on pysäköity sikin sokin toistensa lomaan. Manolis on kantanut pöytiä ulos aurinkoon viereisen talon seinustalle. Kreikassa eletään vaalipäivää, kotikylät vetävät äänestäjiä, äänestäjät jäävät vaalikahveille. Kova puheensorina hiljenee hetkeksi, tervehditään, kysellään kuulumiset. Jatkaessamme matkaa puhe kiihtyy uudelleen, Kreikka hakee tänään uutta suuntaansa.

You may also like...

5 Responses

  1. Päksy sanoo:

    Hei Anna. Kuinka upea kuvaus jälleen vuoriston keväästä, kiitos. Onko tuo Anopolis se, joka on etelärannikolla Hora Sfakionin ja Aradenan välissä (siis kartalla)? Suunnittelemme rotkoretkeä Aradenaan kolmen viikon kuluttua.

  2. Anna sanoo:

    Päksy: Kyllä vaan Anopolis on Hora Sfakionin ja Aradhenan välissä, siellä 700 metrin korkeudessa, mutkikkaan serpentiinitien takana. Tasangolla on itse asiassa useampikin pikkukylä, tai taajama (metochi) kokonaisuutta kutsutaan Anopoliksi ja se on keskuskylä. Mielenkiintoista rotkoretkeä!

  3. Eeva sanoo:

    Hei Anna. Anopoliksessa olemme käyneet monta kertaa, vaan emme ole vielä kävelleet Aradena rotkoa. Ensi sunnuntaina tulemme kolmeksi viikoksi Kreetalle. Rotkot taitaa taas jäädä kävelemättä kun polvi reistailee. Jossain ylhäällä kuitenkin käymme ihastelemassa tätä kukkaloistoa.

  4. Osmo sanoo:

    Hei Anna.
    Ihanat muistot palaa mieliin kun 2009 toukokuun 9 pv ihastelimme näitä samaisia pioneja.
    Silloin pääsimme n 1800m ennen lumen tukkimaa tietä.

  5. Anna sanoo:

    Osmo: Ajattelemme aina teitä, kun käymme katsomassa pioneja. Se oli hieno reissu silloin kolme vuotta sitten, ja ajattele, että kukat kukkivat aivan samoilla paikoilla! Lämpimät terveiset myös Leenalle!
    Eeva: Hyvää lomaa ja kukkamatkoja!

Vastaa käyttäjälle Päksy Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *